kuinka usein näätte?

Eihän tuo ole matka eikä mittään.

eipä munkaan mielestä mutta si miehen varmaan. tai ei sitten tahdo nähdä niinkuin itse tahtoisin =(

Itselle tuo välimatka ja näkemisen määrä olis luksusta. :)
Meillä miehen kanssa välimatkaa n. 750km.
Pystytään nähdä melko harvoin. Viimeksi nähtiin toukokuussa ja seuraavan kerran vasta lokakuussa.
Kesällä piti nähdä, mut molemmille tuli kaikkea niin ei pystytä. :/
Ja suhdetta takana vasta 6kk. Mutta ihan hyvin menee, kun on paljon tekemistä.

Apuva, vaan joka viikonloppu.. on ihmisiä jotka näkee harvemmin kuin viestin aloittaja.. minullekkin tuo olisi luksusta jos näkisimme mieheni kanssa joka viikonloppu.. Seurustelua takana 3v ja nyt hän on armeijjassa toisella puolella suomea. kirjaimellisesti. Olemme nähneet viimeksi 2kk sitten, ja seuraavaan kertaan on kolme viikkoa vielä. Että vähän positiivisuutta ja kärsivällisyyttä taskuihin!

MEillä etäisyyttä 7757km joten nähdään noin neljä kertaa vuodessa, tietysti useampia viikkoja kerrallaan silloin kun nähdään. Viime vuodessa yhteisiä viikkoja oli 11. Kyllähän ikävä tulee, mutta yllättävän hyvin ollaan saatu toimimaan, onhan chat ja skype ja sähköposti. Tärkeätä on jakaa pieniä päivittäisiä asioita, eikä rypeä ikävässä. Joka ilta soitan hyvää yötä ja joka aamu hän soittaa minulle hyvää huomenta, aikaero tuo välillä haasteita, mutta nuo on meidän tärkeät rutiinit. Kun näkee jotain mitä haluaa jakaa toisen kanssa, kännyllä kuva ja se sähköpostilla rakkaalle nähtäväksi. Näin toinen on enemmän läsnä. Viime tapaamisesta on 1,5 kk ja seuraavaan tapaamiseen 2kk aikaa.

Meillä on etäisyyttä 8773 kiometriä, joten näkemisiä on 1-2 vuodessa. Viimeksi ollaan oltu yhdessä viime helmikuussa ja nyt on tarkoitus viettää ainakin joulu yhdessä hänen luonaan.

Varmasti se ikävä raastaa jo lyhyemmissäkin eroissa, mutta jos toista aidosti rakastaa niin ei edes se välimatka ole este, vaan vain hidaste. Toki pitää olla valmis sitoutumaan täysillä, mutta niihän sitä pitää sitoutua kaikissa suhteissa.

Skype on ihana keksintö samoin kuin Facebook. Totta kai se ikävä on hetken aikaa Spypen jälkeen tosi raastava kun se toinen on niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana, mutta sen on valmis kestämään.

Usein kaipaisin sellaista foorumia, jossa jäseninä olisivat ihan oikeissa kaukosuhteissa kärvistelevät aikuiset ihmiset. Vertaistuki olisi joskus enemmän kuin tarpeen.

Meillä välimatkaa n. 200km ja näemme suurinpiirtein kerran noin puolentoista kuukauden aikana. Molemmilla on omat työnsä, koulunsa, kaveripiirinsä ja harrastuksensa, joten aina yhteisen ajan löytäminen ei ole helppoa.

Toisaalta, emme seurustele virallisesti vaan suhteemme on enemmän teerenpeliä/tapailua, toisiimme tutustumista siitä huolimatta, että olemme tunteneet jo vuosituhannen alkupuolelta lähtien. Pidämme kuitenkin ajoittain hyvinkin tiivistä yhteyttä facebookin ja puhelimen välityksellä, ja rohkenen epäillä että molemmilla on hommassa enemmän tunnetta mukana kuin pelkillä ystävillä olisi. Itse olen ainakin palavasti ihastunut

Täältä löytyy 200km välimatkaa ja vuoden verran suhdetta takaa päin. Viikoittain kyllä näemme, viikonloppuisin aikalailla vain. Alkuhuumassa ja tunteiden myllerryksessä sitä jaksoi odotella vaikka ja mitä, mutta nyt näin suhteen tasaantuessa, sitä alkaisi kaivata normaalia arkea mukaan ja yhdessä asumista juurikin sen takia, että näin ei voi kyllä jatkua vuodesta vuoteen. Itse olen näillä näppäimillä muuttamassa mieheni kotikaupunkiin, koska kompromisseja täytyy ja pitää pystyä juuri tekemään tällaisissa tilanteissa..

.. Ei ole itsestäänselvyyksiä arkiset asiat tällaisissa suhteissa. :-)

Justiinsa heitin ihanimman miehen mitä tiedän Helsinki-Vantaan lentokentälle .. puolitoista viikkoa sain hänen seurastaan nauttia ja toinen kerta oli kuin tavattiin. Joka päivä ollaan yhteydessä oltu jo tammikuusta asti ja niin toivon, että tästä jotakin tulee. Onhan se Hollanti kuitenkin aika kaukana Suomesta .. :( itku tuli.

meillä on 358 km ja suomenlahti välissä nähdään toisiamme ehkä kerran kuukaudessa jos edes silloin..

Kaukosuhteessa olemisessa on puolensa ja puolensa. Itse olen jonkinsortin seurusteluasteella tällä hetkellä erään miehen kanssa, näemmä noin kerran kuukaudessa. Kun näemme, olemme tiiviisti sen ajan keskenämme, emme edes välttämättä tapaa yhteisiä kavereitamme vaan nautimme toistemme seurasta.

Kieltämättä silloin, kun emme näe, itsestäni tuntuu kuin sydän pakahtuisi, ikävä on suuri, mutta ikävä ja odottaminen on sen arvoista :) Jatkuvasti on pientä kutkutusta ja kaihoa, tapaaminen on iloa täynnä eikä silloin arki pääse "sotkemaan" kuvioita, vaan pystymme oikeasti keskittymään toisiimme.

Onneksi itselläni elämä on täynnä erilaista aktiviteettia ja päivät kuluvat kuin siivillä tapaamisten välissä. Ja luojan kiitos nykyään on facebookkia, skypeä sun muuta, jolla pystyy helposti pitämään toiseen yhteyttä :)

Itse harkitsen vakavasti muuttoa toiselle paikkakunnalle, samalle kuin kyseinen mies. Pidemmän päälle tahtoisin jotain pysyvämpää, mutta tällä hetkellä kaukosuhde pilke silmäkulmassa on vallan passeli :)

Välimatkaa useampi sataa km ja näemme n. kerran kuussa.

Aloittaja: sinulla on asiat hyvin, kun näette noin usein kuin joka viikonloppu. Luepa muut tämän ketjun kirjoitukset ja huomaat, että sinulla on syytä olla onnellinen.

Minulla ja kihlatullani on 250 km välimatkaa ja olemme nähneet joka viikonloppu ja vietämme aikamme kahden kesken että shoppaillen ja hyvin on mennyt tähän asti ja molemmat haluamme rakentaa yhteisen tulevaisuuden :) Tietysti aina se toisen luota lähtimen on aina enemmän tai vähemmän vaikeaa ja ikävä suuri! Mutta jos toista oikeasti rakastaa ja haluaa olla hänen kanssaan niin välimatka on vain pelkkä hidaste.

- 20 vuotias mies.

välimatkaa 100km, yhdessä oltu kohta 2 vuotta. näemme aina, kun rahatilanne sallii. alussa välimatkaa oli reilu 600km, yhden kesän asustelimme samassa asunnossa ja viime kesänä oli harvinaisen pitkä kesäloma. koulu vie molemmilta suurimman osan ajasta eikä opintorahalla herroiksi eletä. fiilis on kuitenkin onnellinen. odotan vain innolla sitä päivää, jolloin jäähyväisiä ei enää sanota, aikatauluja ei enää katsota vaan nukahdetaan vieretysten joka ilta ja herätään yhdessä joka aamu.

hyvää kannattaa odottaa ja tämä kaukosuhde opettaa valtavasti.

Kaukosuhde voi toimia. Itse olin 12 vuotta suhteessa, jossa tapasimme vain vkonloppuisin.

meillä välimatkaa vajaa 400km ja yritetään nähdä 2-3 vk välein, mutta nyt ollaan nähty 3vk sitten ja vielä 2 vk pitäis olla näkemättä.. :(