meillä välimatkaa n.160km ja näämme viikonloppusin.joka päivä ikävä raastaa sydäntä =(
kuinka usein näätte?
ikävä niin..
251043
0Äänestä
Muut lukivat myös
Luetuimmat keskustelut
- Tekisin SINUT ONNELLISEKSI NAINENMutta EHKÄ onni EI OLE mitä HALUAT.
- Mitähän sitä...Tsuumailin vähän muuallekin välillä ja törmäsin ajatuksiin, että miehen tulee suojella naista kaikelta pahalta. Mutta yhtään ei oltu eritelty mitä se kaikki paha on, jolta suojella. Jotenpas kysynkin kyselyikäni kyselyn…
- Hävettävä käytösHävettääkö sinua jokin?
- Kuvittelin että oltiin läheisempiäYstäviä, tavallaan. Mutta ei sitten oltukaan sun näkökulmasta. Pettymys, mutta totun kyllä asiaan vähitellen.
- Myönnä poisLoukkaannuit mulle silloin aikoinaan? Ne viestit, väärinymmärrykset, kaikki. Miehelle
- Omapahan on vikasi jos jää loppuelämän romanssi välistä kun haluat olla itsepäinen jääräJa tuomita, jotain mitä et kykene ymmärtämään, antamatta edes mahdollisuutta, vaikka olen tehnyt parhaani elämäni edistämiseksi ja oikeasti yrittänyt!! Itken tyynyyn... tuskin edes yhtä vuotta ilman itsetuhoisia ajatuks…
- Kuka murtautu illalla kipparilleJotaki hampuusia kannettu ambulanssiin ja kipparin iso ikkuna palasina..Mitä tapahtunu??
- Susilauma KorkatissaKahdeksan suden lauma käynyt repimässä Hankosen Antin lampaat Korkatissa torstain vastaisena yönä. Mahtavaa luonnon Monimuotoisuutta. ViherVasemmisto ja Greenpeace kiittää.
- Tule sunnuntaina juna-asemalleKello kymmenen aikaan, tavataan siellä. Ainoa ja viimeinen tilaisuus tavata. Jos et tule niin et enää koskaan näe minua. En halua kirjoitella mitään, en halua kuulla selityksiä. Haluan tavata.
- Onko se sinun mielestäsiminun syyni, että tilanne on se mikä se on? En tiedä. Toisaalta, en pysty uskomaan että millään minun tekemisilläni olisi ollut juurikaan merkitystä.
- Eiköhän tämä ole jo tässäParivuotta hukkaan heitetty.
- Mitä enää haluat??Tätä on kestänyt liian kauan!
- Perjantai jälleen bläähViikonloppuna sataa, mitä meinaatte tehdä? Pian on syyslomakin, suunnitelmia tähän säähän? Mulla olis pihahommaa vielä, mutta en helvetissä mene sateeseen kastumaan. Kasvoi vähän kyr*äkin otsaan kelin takia. Eikö nyt vo…
- kunnioitan tahtoasiEn tule sinua enää lähestymään.
- Haluan sanoa sulle miesEttä pysytään molemmat pois täältä palstalta. Maltetaan olla pois, koska olosi on silloin parempi. Minä en kirjoittele enää, joten voit unohtaa tämän. Ottaisitko minuun yhteyttä muuta kautta, jos haluat. Olisin onnessan…
- Onko tarkoitus ottaa ihmisten eläkevarat valtion käyttöön?Vai mistä tässä eläkeiän nostossa hamaan tappiin on kyse? Eihän moni sitten saisi käytännössä eläkettä koskaan vaikka eläkemaksuja koko elämänsä olisi maksellutkin.
- Perjantain lukupaketti nyt kirjastossaMuhkea ja hitsausliekkiäkin kuumempi jallulehti nyt luettavissa kirjastossa! Lämpimästi tervetuloa!
- Oot melko .ufo :) ,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
- Alette alas tulla sieltäMissä oletkin, täällä hidastuu koko palstan väki ilman sinua. Tarinaa ei narinaa. 🍃😆 https://youtu.be/4W4DIgbBbsk?is=Vdbj3wnuTGMchXVC
- Ei tuu mitäänNyt jo taivaskin itkee tätä tilannetta 💔😢
Vastaukset 25
Vanhimmat
Eihän tuo ole matka eikä mittään.
Itsellänikin takana 2 vuotta kaukosuhdetta, 170 km. Eihän tuo matka niin pitkä ole, mutta kyllä se silti tuntuu. Joka viikonloppu toki nähdään, mutta matka on liian pitkä ihan vaan pelkälle "päätin poiketa".. 2h ajo suuntaan. Jos matka kestäisi vain tunnin, olisi jo ihan eri asia.
Toki joskus, kun on töissä pitänyt etäpäivää, niin on mennyt toisen luokse töitänsä tekemään.. ja seuraavana aamuna kironnut itsensä kun on joutunut kukonlaulun aikaan heräämään että kerkeää töihin ;)
Jopa saikuteltu on toisten luona: kivempaahan se on olla kipeänä toisen luona, kun töistä päästyään keskittyy vain hoivaamiseen :)
eipä munkaan mielestä mutta si miehen varmaan. tai ei sitten tahdo nähdä niinkuin itse tahtoisin =(
Itselle tuo välimatka ja näkemisen määrä olis luksusta. :)
Meillä miehen kanssa välimatkaa n. 750km.
Pystytään nähdä melko harvoin. Viimeksi nähtiin toukokuussa ja seuraavan kerran vasta lokakuussa.
Kesällä piti nähdä, mut molemmille tuli kaikkea niin ei pystytä. :/
Ja suhdetta takana vasta 6kk. Mutta ihan hyvin menee, kun on paljon tekemistä.
Eikö koskaan houkuta vaihtaa johonkin joka asuu lähempänä? Olen kaukosuhteessa, matkaa n. 150km ja kyllästyttää. Ei nähdä niin usein kuin suhde vaatisi, miehellä kaikkea muuta minua tärkeämpää.
Kyllä se on käyny välillä mielessä. Kun on juonu ja tuppaa tulemaan ikävämpi kuin yleensä, niin onhan siitä puhuttu, Tai minä olen puhunu ja toinen kuunnellut. Yhdessä kuitenkin vielä ollaan. :)
Mies aikoo joskus muuttaa samaan kaupunkiin missä itse asun. Paino sanalla joskus.. Tapahtuuko se vuoden vai kahden päästä, en osaa sanoa. Toivottavasti kuitenkin mahdollisimman pian.
Mutta kaikkea ehtii vielä tapahtumaan kun nuoria ollaan. Minulla ikää 20, miehellä 23.
Ootte vielä niin nuoria. Minä jo 35 ja mies 38. Aluksi kaipaaminen oli haikean mukavaa ja romanttista, nyt vaan semmoista turhaa. Yhdessä voitaisiin olla jos toinen haluaisi tarpeeksi.
Tämä kaukoilijalle: Mitäs toi välimatka tuohon vaikuttaa?
Mies vaan on väärä jos sillä on paljon muuta tärkeämpää kuin sinä.
Joo nuoria ollaan, mutta tosissamme. Mies ollu alusta asti ehkä enemmän.
En tarkoita ettenkö ottaisi tosissani, mutta minä vaan olen ollu se joka on ruikuttanu ja valittanu välillä. Mies ei ole kertaakaan puhunut erosta tai edes vihjaillu mitään. Hänelle ei ole välimatka/ikävä ollu niin vaikea kuin minulle.. Mutta onneksi "kohta" nähdään.. N. 2kk päästä.. :DD
Apuva, vaan joka viikonloppu.. on ihmisiä jotka näkee harvemmin kuin viestin aloittaja.. minullekkin tuo olisi luksusta jos näkisimme mieheni kanssa joka viikonloppu.. Seurustelua takana 3v ja nyt hän on armeijjassa toisella puolella suomea. kirjaimellisesti. Olemme nähneet viimeksi 2kk sitten, ja seuraavaan kertaan on kolme viikkoa vielä. Että vähän positiivisuutta ja kärsivällisyyttä taskuihin!
MEillä etäisyyttä 7757km joten nähdään noin neljä kertaa vuodessa, tietysti useampia viikkoja kerrallaan silloin kun nähdään. Viime vuodessa yhteisiä viikkoja oli 11. Kyllähän ikävä tulee, mutta yllättävän hyvin ollaan saatu toimimaan, onhan chat ja skype ja sähköposti. Tärkeätä on jakaa pieniä päivittäisiä asioita, eikä rypeä ikävässä. Joka ilta soitan hyvää yötä ja joka aamu hän soittaa minulle hyvää huomenta, aikaero tuo välillä haasteita, mutta nuo on meidän tärkeät rutiinit. Kun näkee jotain mitä haluaa jakaa toisen kanssa, kännyllä kuva ja se sähköpostilla rakkaalle nähtäväksi. Näin toinen on enemmän läsnä. Viime tapaamisesta on 1,5 kk ja seuraavaan tapaamiseen 2kk aikaa.
Meillä on etäisyyttä 8773 kiometriä, joten näkemisiä on 1-2 vuodessa. Viimeksi ollaan oltu yhdessä viime helmikuussa ja nyt on tarkoitus viettää ainakin joulu yhdessä hänen luonaan.
Varmasti se ikävä raastaa jo lyhyemmissäkin eroissa, mutta jos toista aidosti rakastaa niin ei edes se välimatka ole este, vaan vain hidaste. Toki pitää olla valmis sitoutumaan täysillä, mutta niihän sitä pitää sitoutua kaikissa suhteissa.
Skype on ihana keksintö samoin kuin Facebook. Totta kai se ikävä on hetken aikaa Spypen jälkeen tosi raastava kun se toinen on niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana, mutta sen on valmis kestämään.
Usein kaipaisin sellaista foorumia, jossa jäseninä olisivat ihan oikeissa kaukosuhteissa kärvistelevät aikuiset ihmiset. Vertaistuki olisi joskus enemmän kuin tarpeen.
Miten olis suljetty ryhmä vaikka facebookkiin? Siellä tietty joutuu omalla naamallaan keskustelemaan, mutta eipä tuo ainakaan minua haittaisi! Olen tuo sinua ennen kirjoittanut farawaylove ja mun mies asuu myös amerikassa. Vertaistuki olisi tosiaan joskus enemmän kuin tarpeen! Ja tietty noista amerikan koukeroistakin olisi joskus mukava haastella, meillä on oleskelulupa vireillä, enkä oikein tiedä mitä kaikkea on odotettavissa!
Kuulostaa hyvältä idealta, liityn kyllä heti kun joku vaan ryhmän perustaa.
Meillä välimatkaa n. 200km ja näemme suurinpiirtein kerran noin puolentoista kuukauden aikana. Molemmilla on omat työnsä, koulunsa, kaveripiirinsä ja harrastuksensa, joten aina yhteisen ajan löytäminen ei ole helppoa.
Toisaalta, emme seurustele virallisesti vaan suhteemme on enemmän teerenpeliä/tapailua, toisiimme tutustumista siitä huolimatta, että olemme tunteneet jo vuosituhannen alkupuolelta lähtien. Pidämme kuitenkin ajoittain hyvinkin tiivistä yhteyttä facebookin ja puhelimen välityksellä, ja rohkenen epäillä että molemmilla on hommassa enemmän tunnetta mukana kuin pelkillä ystävillä olisi. Itse olen ainakin palavasti ihastunut
Täältä löytyy 200km välimatkaa ja vuoden verran suhdetta takaa päin. Viikoittain kyllä näemme, viikonloppuisin aikalailla vain. Alkuhuumassa ja tunteiden myllerryksessä sitä jaksoi odotella vaikka ja mitä, mutta nyt näin suhteen tasaantuessa, sitä alkaisi kaivata normaalia arkea mukaan ja yhdessä asumista juurikin sen takia, että näin ei voi kyllä jatkua vuodesta vuoteen. Itse olen näillä näppäimillä muuttamassa mieheni kotikaupunkiin, koska kompromisseja täytyy ja pitää pystyä juuri tekemään tällaisissa tilanteissa..
.. Ei ole itsestäänselvyyksiä arkiset asiat tällaisissa suhteissa. :-)
Justiinsa heitin ihanimman miehen mitä tiedän Helsinki-Vantaan lentokentälle .. puolitoista viikkoa sain hänen seurastaan nauttia ja toinen kerta oli kuin tavattiin. Joka päivä ollaan yhteydessä oltu jo tammikuusta asti ja niin toivon, että tästä jotakin tulee. Onhan se Hollanti kuitenkin aika kaukana Suomesta .. :( itku tuli.
Meillä miehen kanssa välimatkaa 50m ei ole vielä muutettu samaan taloon mutta nähdään joka päivä.
meillä on 358 km ja suomenlahti välissä nähdään toisiamme ehkä kerran kuukaudessa jos edes silloin..
Kaukosuhteessa olemisessa on puolensa ja puolensa. Itse olen jonkinsortin seurusteluasteella tällä hetkellä erään miehen kanssa, näemmä noin kerran kuukaudessa. Kun näemme, olemme tiiviisti sen ajan keskenämme, emme edes välttämättä tapaa yhteisiä kavereitamme vaan nautimme toistemme seurasta.
Kieltämättä silloin, kun emme näe, itsestäni tuntuu kuin sydän pakahtuisi, ikävä on suuri, mutta ikävä ja odottaminen on sen arvoista :) Jatkuvasti on pientä kutkutusta ja kaihoa, tapaaminen on iloa täynnä eikä silloin arki pääse "sotkemaan" kuvioita, vaan pystymme oikeasti keskittymään toisiimme.
Onneksi itselläni elämä on täynnä erilaista aktiviteettia ja päivät kuluvat kuin siivillä tapaamisten välissä. Ja luojan kiitos nykyään on facebookkia, skypeä sun muuta, jolla pystyy helposti pitämään toiseen yhteyttä :)
Itse harkitsen vakavasti muuttoa toiselle paikkakunnalle, samalle kuin kyseinen mies. Pidemmän päälle tahtoisin jotain pysyvämpää, mutta tällä hetkellä kaukosuhde pilke silmäkulmassa on vallan passeli :)
Välimatkaa useampi sataa km ja näemme n. kerran kuussa.
Aloittaja: sinulla on asiat hyvin, kun näette noin usein kuin joka viikonloppu. Luepa muut tämän ketjun kirjoitukset ja huomaat, että sinulla on syytä olla onnellinen.
Minulla ja kihlatullani on 250 km välimatkaa ja olemme nähneet joka viikonloppu ja vietämme aikamme kahden kesken että shoppaillen ja hyvin on mennyt tähän asti ja molemmat haluamme rakentaa yhteisen tulevaisuuden :) Tietysti aina se toisen luota lähtimen on aina enemmän tai vähemmän vaikeaa ja ikävä suuri! Mutta jos toista oikeasti rakastaa ja haluaa olla hänen kanssaan niin välimatka on vain pelkkä hidaste.
- 20 vuotias mies.
välimatkaa 100km, yhdessä oltu kohta 2 vuotta. näemme aina, kun rahatilanne sallii. alussa välimatkaa oli reilu 600km, yhden kesän asustelimme samassa asunnossa ja viime kesänä oli harvinaisen pitkä kesäloma. koulu vie molemmilta suurimman osan ajasta eikä opintorahalla herroiksi eletä. fiilis on kuitenkin onnellinen. odotan vain innolla sitä päivää, jolloin jäähyväisiä ei enää sanota, aikatauluja ei enää katsota vaan nukahdetaan vieretysten joka ilta ja herätään yhdessä joka aamu.
hyvää kannattaa odottaa ja tämä kaukosuhde opettaa valtavasti.
Kaukosuhde voi toimia. Itse olin 12 vuotta suhteessa, jossa tapasimme vain vkonloppuisin.
meillä välimatkaa vajaa 400km ja yritetään nähdä 2-3 vk välein, mutta nyt ollaan nähty 3vk sitten ja vielä 2 vk pitäis olla näkemättä.. :(