Ammattimainen pimputtelija Dhommi esittää, että klassinen musiikki on absoluuttisesti parempaa kuin pop. Tästä väitteestä en halua keskustella, sillä on selvää, että klassinen edellyttää enemmän musikaalisuutta ja koulutusta. Paremmuuden kriteereitä voi olla muitakin. Itse kuitenkin vain nauttisin musiikista.
Dhommi toteaa klassisen musiikin ystävien ja ammattilaisten pitävän Beatlesia roskana. Onko tämä väite totta?
Ymmärtääkseni ärtymystä herätti aikanaan asetelma, jossa Beatles antoi taiteen takaisin ihmisille. Luominen itsessään oli tärkeää - toiset luovat kestävämpää kuin toiset.
Onko Dhommin väite siis totta vai katkeruutta siitä ettei hän tai kovin moni muu kykene Beatlesin kaltaiseen luomistyöhön.
Dhommi kutsuu minua apinaksi, siitä nikki.
Dhommi toteaa klassisen musiikin ystävien ja ammattilaisten pitävän Beatlesia roskana. Onko tämä väite totta?
Ymmärtääkseni ärtymystä herätti aikanaan asetelma, jossa Beatles antoi taiteen takaisin ihmisille. Luominen itsessään oli tärkeää - toiset luovat kestävämpää kuin toiset.
Onko Dhommin väite siis totta vai katkeruutta siitä ettei hän tai kovin moni muu kykene Beatlesin kaltaiseen luomistyöhön.
Dhommi kutsuu minua apinaksi, siitä nikki.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kumma muuten jos klassinen musiikki on niin hyvää ja ihmeellistä, niin miksi sille on olemassa vain yksi aina pikkufoorumi näillä keskustelupalstoilla? Eipä näy omia keskustelufoorumeja Beethovenia, Bachia, Wagneria tai vaikka Herbert von Karajania varten, minkä vuoksi eräs sekopääklasari näkyy häiriköivän monilla muilla musiikkipalstoilla.
onhan klassinen hyvää tai siinä on paljon hyvää ja antoisaa. Enkä tarkoita tekniikkaa.
Mutta siitä ei tavikset saa edes keskustella. Joku totesi beatlesin antaneen taiteen takaisin kansalle. Ehkä se jopa niin on. Taide kuuluu kaikille lopulta.
Eliitti ei suoli24ään eksy. Miks ei?
Klassista esitetään maailmalla joka hetki, pop taas ei ole konserttimusiikkia eli poikkeukset poissulkien sitä ei esitetä koskaan (paitsi tekijä esittää, kunnes kuolee).
Popin huonous voidaan hahmottaa siis juuri tätä kautta. Siinä ei suomi24:n palstajako vaikuta. Suomi24:n ovat perustaneet läjä pyllynkeikuttajia, jotka eivät valinnoillaan luo universaalia totuutta musiikkikysymyksiin. Lisäksi taidemusiikin harrastus tuppaa olemaan monia säveltäjiä huomioivaa, eikä lojaalia idolikulttuuria, jossa voidaan kuunnella vain Beatlesin tekemää roskaa tai vain Rolling Stonesin tekemää roskaa. Klasari kuuntelee niin Bachin kuin Händelin neroutta. :)
Klassista esitetään maailmalla joka hetki ja aina ihan turhaan. Vain muutama kuulija vaivautuu paikalle. Popkonserttiin taas menee kymmeniä tuhansia kuulijoita, koska pop on ylivertaista musiikkia. Sitä esitetään aina suurissa halleissa ja stadioneilla. Juuri kukaan ei halua kuunnella kuolleiden klasareiden musiikkia, koska se on yhtä kuollutta kuin he itsekin.
Klassisen huonous voidaan hahmottaa siis juuri tätä kautta.
Tuli uusi mielipide: Dhommi sanoo ettei Beatles ole musiikkia.
Mikä on musiikkia? Onko Beatles?
Kommentteja nyt
Hyvää musiikkia Beatles ei ole, mutta musiikkia se (kai) on. Tai en ole ihan varma. Aika heppoisella pohjalla sen "musiikillisuus" on, enemmän se on sanoitusta ja vain ääntä kuin harmonia-melodia-rakenne-mielessä musiikkia.
"Mikä on musiikkia? Onko Beatles?"
On Beatles, musiikkia nimittäin.
Beatleshan teki laulumusiikkia eli lauluja. Miten sitten arvotetaan laulun musikillinen hyvyys? Paras tapa lienee se kuinka paljon laulajat laulua laulavat, siis antaa lauluammattilaisten äänestää laulun laatu äänihuulillaan.
Katsokaamme:
http://www.independent.co.uk/arts-entertainment/music/features/the-10-most-covered-songs-1052165.html
10 eniten coverversioita keränneen laulun joukossa peräti 5 Beatlen tekemää laulua. Siinä tosiasia joka torjuu nimimerkki-shonnin loputtoman älämölön yksiselitteisesti, Beatles on musiikkia.
tai: http://askville.amazon.com/covered-pop-song-time/AnswerViewer.do?requestId=1223116 tuolta löydämme listan 20 eniten coveroidusta laulusta, ja niistä peräti 10 kpl:tta on beatlen tekemää.
hyvä vastaus. Tosin Klasarit johtavat coverversioissa ylivoimaisesti. Niitä vain sanotaan tulkinnoiksi. Tätäkään ei Klasari tunnusta. Yleisö kuuntelee vain toisintoja.
Klasari on pelkkää deja-vu'ta eli kaikki on jo aiemmin moneen kertaan kuultu ja koettu. Herää kysymys, että miksi klasarin kuuntelijat menevät aina uudestaan kuuntelemaan samoja juttuja? Uutta ei kuule, vaikka vaihtaisi konserttisalia tai peräti maata. Samat teokset soi joka paikassa vailla variaatioita.
toki se Kuulostaa hyvältä ja varmaan riittävän vaativa soittaa. Mutta se hype - huh
"Uutta ei kuule, vaikka vaihtaisi konserttisalia tai peräti maata. Samat teokset soi joka paikassa vailla variaatioita."
Kannattaisi varmaan ensin käydä useissa eri maissa ja paikoissa kuuntelemassa ennen kuin tällaisia aivopieruja päästelee julkiseen levitykseen.
Aika hiton puurokorva pitää olla jos ei nyt vaikka näitä kolmea esitystä eroita toisistaan (Mozart - Rondo alla Turca):
http://www.youtube.com/watch?v=se_Swf7-68M
http://www.youtube.com/watch?v=M31lgvQE9Rc
http://www.youtube.com/watch?v=906_vLPziZY
Missä ovat tuuba ja ksylofoniversiot?
Hieno sävellys! Ja upea tapa tuoda klassia helmiä yleisölle. Pystyykö virkamies tähän?
Miten pop sitten muka on vapaa tästä asetelmasta? Popissa jyllää nostalgia, vaikka kansalle myydäänkin aina oman aikansa uudet nimet. Nostalgiassa on kyse pelkästä toistosta: McCartney on pakotettu esittämään keikoillaan Beatleslauluja, sitä enemmän mitä pidemmälle keikka ehtii. Sama pätee kaikkiin muihinkin: Zimmermanniin, Springsteeniin, Rolling Stonesiin etc etc etc.
Ero tähän ilmiöön liittyen on lähinnä siinä, että klassiset teokset ovat kovin eri luokkaa poplauluihin verrattuna. Klassisille sävelteoksille on viljalti enemmän toisto- (oikeammin tulkinta-)perusteita poprallatuksiin verrattuna.
Musiikin laatuero ei poistu syyttämällä klassista toisteisuudesta, joka tosiasiassa on vain vahvin evidenssi ohjelmiston laadusta ja kestävyydestä.
Sen sijaan salonen on pakotetttu soittamaan mossea eikä voi soittaa omaa kamaansa.
Jos Macca on pakotettu soittamaan omaa musaansa, eikö se toimi vastaavasti evidenssinä ohjelmiston laadusta ja kestävyydestä?
Sen sijaan erinäiset henkilöt toistavat erinäisten toisten henkilöiden tekeleitä... Sitä ei popin piirissä pidetä laadun merkkinä.
Klassisesta on tehty uudelleen tulkintoja noin 1000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000
kertaa enemmän kuin popista.
Ja uutta luovaa klassista tehdään joka vuosi, sen sijaan poppi on aina ollut sitä ja samaa kansalle menevää peruskamaa, jo 1600-luvulla. :)
Kysymyksenä oli klasareille onko beatles roskaa. Yhtään vastausta ei tullut. Dhommikaan ei lukenut otsikkoa, ylläri.
Dhommi on yksin täällä. M o t
veivaa rauhassa 1600 luvun musaa..
Klassiselle teokselle on tasan yhtä paljon tai yhtä vähän toistoperusteita kuin popillekin. Yksikään musiikkityyli ei ole toisen yläpuolella, jos järkevästi ajatellaan. Ei pidä vedota siihen, että esim. klassinen vaatii enemmän työtä, kun se ei aina niin ole. Löytyy paljon rock- ja pop -teoksia, joiden tekemiseen on käytetty yhtä paljon aikaa ja vaivaa kuin jonkin klasaribiisin tekoon. Tekemisen vaikeus ei automaattisesti tee jostain musiikista parasta, eikä se myöskään ole peruste jatkuvalle toistolle.
Klassinen on toistamisen toistamista. Sitä on toistettu jo niin paljon ja niin usein, että sen merkitys on vähentynyt. Hyvänkin musiikin teho laimenee, kun sitä soitetaan liian usein.
Syynä vanhan toistamiseen on hyvän nykyklassisen puute. Vanhaa klassista soitetaan lähes joka kerta, kun jossain on pantu klasaribändi tulille. Uudelle klassiselle ei ole tilaa, koska se on niin saakelin huonoa. Suorastaan luvattoman huonoa, sillä moneen kymmeneen vuoteen ei yksikään klasarisäveltäjä ole luonut teosta, jonka myös muun musiikin ystävät tuntisivat ja jota he kehuisivat. Se jos mikä kertoo nykyklasarisäveltäjien avuttomuudesta luoda hyvää ja kestävää klassista musiikkia.
Klassisen ongelma on toisto. Mitään uutta ja merkittävää ei synny, ja siksi vanhoista tehdään "uusia tulkintoja". Niiden merkitys on vähäinen. Niillä ei herätetä ihmisten kiinnostusta. Samat vanhat klasarifanit ostaa samaa vanhaa musaa. Uusi levyn kansi ei muuta vanhaa sisältöä uudeksi.
Näimme klasarin hädän, kun valtion ylin johto jätti oopperajuhlat väliin. Kulissi sortuu, kohta pitää pärjätä musiikilla ja osaamisella. Muu ei riitä. Haloska juhlilla kävi, mutta häntä sivistynee inhoavat. No oli hänen tukijoinaan taiteen edustajia, mutta et tätä eliittiä. Kova ase otettiin jo käyttöön eli kulttuurin tarjoaminen vähäosaisille.
Kysymys kuuluu kuka maksaa 300 euroa nähdäkseen taas ihanan Aidan. Joku sentään sitä viitsii esittää
Niin - varmasti Penny Lanen kaltaisen rallatuksen tekeminenkin vaatii popparilta paljon.
Oleellista ei ole efortti, vaan substanssi, ja kunnolla sitä löytää yksinomaan klassisen musiikin parista. Vastoin väittämääsi klassisen musiikin helmiin ei myöskään kyllästy koskaan. Yhdellä säveltäjälläkin saisi elämän täyteen rikkaita kokemuksia, koska monen mestarin tuotanto on niin tajuttoman kova ja laaja. Kun vielä klasarin kuulijalle on valita laajemmasta tarjonnasta (sadoista mestareista) niin aika hyvin on asiat.
Toisin on popparin laita. Hyvää poppia ei ole tehty milloinkaan "koko" popin 50-vuotisen minihistorian aikana. Aika köyhää koko poppitouhu!
Klassinen on aina tuubaa.
Otsikon kysymykseen oikea vastaus on: Ei ole.
Itseasiassa Beatlesmusiikki on sitä parhainta klassista.
SO it be.
Klasarit epätoivoisesti matkivat poppareit välillä