Mikä oikein neuvoksi kun puolisoni on käytännön asioissa osaamaton, avuton ja jopa laiskakin? Meillä on yhteinen asunto, auto ja mökki. Kaikki nämä vaativat huoltoa, korjauksia ja erilaisia organisointeja suuntaan jos toiseen; nuo eivät ole uuden uutukaisia tai miljoonien lukaaleita. Meillä homma toimii niin, että minä teen kaiken. Käyn myös kaupassa ja hoidan kodin juoksevat askareet; hoidan myös (2 hengen) perheemme raha-asiat ja yleisen taloudenpidon, vakuutukset, matkajärjestelyt ja suunnitelmat. Vaimollani ei ole minkäänlaista käsitystä siitä mitä esim taloutemme kulut ovat (laittaa vain sovitun summan kuukausittain rahaa yhteiselle menotilillemme); minä sitten venytän pennit niin että pärjäämme.
Vaimoni siivoaa ja tekee joitain kotitöitä, mutta vain silloin kun minä olen hänen kanssaan siivoamassa. Kun hän haluaa että jokin asia hoidetaan, hän olettaa, että minä olen automaattisesti sitä tekemässä; periaatteessa hänen kanssaan, mutta yleensä minä aina teen kaiken, koska hän ei osaa/halua/jaksa. Hän on luonteeltaan hiukan ”boheemi”; hän kyllä tietää, että hänen pitäisi joku asia hoitaa, mutta saattaa unohtua tuntikausiksi lukemaan lehteä, surffaamaan netissä tai nukkumaan. Hän ei halua esimerkiksi soittaa talonmiehelle jos joku asia vaatii korjausta vaan aina olettaa että minä soitan. Hän ei myöskään asioi esim matkatoimiston tai taksin kanssa. Hänellä ei tunnu olevan kunnollista kykyä ajatella erilaisten asioiden aikatauluttamista. Hän on huono kestämään vastoinkäymisiä; menettää hermonsa nopeasti jos joku asia ei suju. Ja ei tietenkään suju koska kokemusta sioiden hoidosta ei ole.
Olen myös hieman huolissani vaimoni puolesta siitä, että minkälainen käsitys hänellä mistäkin käytännön asiasta yhteiselossamme on; koska hän ei juurikaan ota osaa käytännön töihin, hän ei luonnollisestikaan juuri tunne näistä asioista mitään. Kaikki asiat vaativat meiltä yhteistä rahallista panostusta, mutta onko niin, että hän laittaa rahojaan näihin aivan ”sokkona”. Rahakaan ei nyt ole suurin ongelma, mutta miten hän pystyy ottaasan kantaa näistä asioista mihinkään, tai miten hän pärjäisi tilanteessa jossa olen vaikkapa pitkiä aikoja posi kotoa? Esim viikon työmatkojeni aikana hän ei ole saanut kunnolla hankittua itselleen ruokaa ja kämppä on yleensä aina ”hoitamattomassa” kunnossa.
Miten saisin hänet kiinnostumaan tai innostumaan näistä yhteisten asioiden hoidoista? – Työmääränä tämä ei minua rasita, ja mielelläni itse puuhastelen asioiden parissa, mutta pitemmän päälle en ole aivan varma että alkaako tämä minua harmittamaan. En myöskään haluaisi olla tilanteessa, jossa olen vastuussa kaikkien asioiden sujuvuudesta; kun on paljon tekemistä, virheitäkin tulee.
Olemme aikuisia, ikää hänellä 28 ja minulla 30. Tästä kaikesta tulee hiukan mieleen, että hän on kuin lapsi, joka ei ole vielä oppinut ottamaan vastuuta omista asioistaan kunnolla...
Vaimoni siivoaa ja tekee joitain kotitöitä, mutta vain silloin kun minä olen hänen kanssaan siivoamassa. Kun hän haluaa että jokin asia hoidetaan, hän olettaa, että minä olen automaattisesti sitä tekemässä; periaatteessa hänen kanssaan, mutta yleensä minä aina teen kaiken, koska hän ei osaa/halua/jaksa. Hän on luonteeltaan hiukan ”boheemi”; hän kyllä tietää, että hänen pitäisi joku asia hoitaa, mutta saattaa unohtua tuntikausiksi lukemaan lehteä, surffaamaan netissä tai nukkumaan. Hän ei halua esimerkiksi soittaa talonmiehelle jos joku asia vaatii korjausta vaan aina olettaa että minä soitan. Hän ei myöskään asioi esim matkatoimiston tai taksin kanssa. Hänellä ei tunnu olevan kunnollista kykyä ajatella erilaisten asioiden aikatauluttamista. Hän on huono kestämään vastoinkäymisiä; menettää hermonsa nopeasti jos joku asia ei suju. Ja ei tietenkään suju koska kokemusta sioiden hoidosta ei ole.
Olen myös hieman huolissani vaimoni puolesta siitä, että minkälainen käsitys hänellä mistäkin käytännön asiasta yhteiselossamme on; koska hän ei juurikaan ota osaa käytännön töihin, hän ei luonnollisestikaan juuri tunne näistä asioista mitään. Kaikki asiat vaativat meiltä yhteistä rahallista panostusta, mutta onko niin, että hän laittaa rahojaan näihin aivan ”sokkona”. Rahakaan ei nyt ole suurin ongelma, mutta miten hän pystyy ottaasan kantaa näistä asioista mihinkään, tai miten hän pärjäisi tilanteessa jossa olen vaikkapa pitkiä aikoja posi kotoa? Esim viikon työmatkojeni aikana hän ei ole saanut kunnolla hankittua itselleen ruokaa ja kämppä on yleensä aina ”hoitamattomassa” kunnossa.
Miten saisin hänet kiinnostumaan tai innostumaan näistä yhteisten asioiden hoidoista? – Työmääränä tämä ei minua rasita, ja mielelläni itse puuhastelen asioiden parissa, mutta pitemmän päälle en ole aivan varma että alkaako tämä minua harmittamaan. En myöskään haluaisi olla tilanteessa, jossa olen vastuussa kaikkien asioiden sujuvuudesta; kun on paljon tekemistä, virheitäkin tulee.
Olemme aikuisia, ikää hänellä 28 ja minulla 30. Tästä kaikesta tulee hiukan mieleen, että hän on kuin lapsi, joka ei ole vielä oppinut ottamaan vastuuta omista asioistaan kunnolla...
Vastaukset 7
Vanhimmat
tervetuloa kerhoon -toivon Sinulle pitkämielisyyttä ja hyviä hermoja.
Oma tilanteeni on ollut vastaavanlainen, sanon tämän passiivissa siksi, että minulla mitta on täysi ja ylitsevuotavainen. Puolisoni saa jatkossa hoitaa asiansa ihan miten lystää, minä olen jo kaukana siinä vaiheessa.
Ja sinä valitsit puolisoksesi hänet siksi että...?
...siksi että silloin asiat sujuivat mainiosti ja tulimme hyvin juttuun jne jne, miten nyt tavallisestai pariudutaankaan.
Mutta suhteemme alkuvaiheessa, eli silloin kun tätä "valintaa" tehtiin, ei ollut niin paljoa tällaisia yhteisiä arkisia hoidettavia asioita joissa tämä haluttomuus olisi tullut ilmi. Nyt kun tätä tekemistä alkaa olla niin tämä ero tulee selvemmin näkyviin.
Jos sinulla on hommat hanskassa ja asiat järjesteltynä niin, että saata asiat pysymään pyörimässä ilman että koet olevasi ylirasittunut, niin mikäspäs tuossa. Mutta tuossa on riskinä aina se, että joudut aina olemaan hereillä asioista etkä pysty luottamaan vaimollesi mitään asioita hoidettavaksi.
Kommenttina vaimoasi kohden; tuollainen käytös linee aika tavallista; miehet kun niitä insinöörejä useammin ovat. Tosin jotenkin erikoista ettei koe tarvetta osallistua kodin töihin. Voisiko olla ettei vain uskalla, koska hommat ovat jo niin hyvin hoidossa?
Mutta jotkut naiset ovat sellaisia, että ajattelevat, että mies hoitaa asiat ja hän itse elää siivellä. En suoraan sanoen oikein ymmärrä sitä lähestymistapaa, koska, kuten itsekin sanoit, käytännössä ei pysty tekemään itse mitään päätöksiä mistään koska ei tiedä (näistä omista) asioista mitään. Ja ottaa myös tietoisen riskin sen suhteen, että jättämällä kaikki työt toiselle, paitsi että menettää itse hallinnan niin on riksi että mies kypsyy tuohon. Ehkä pari, viisi tai kymmenenkin vuotta voi mennä hyvin, mutta 10:nkin vuoden jälkeen mies on jo uuvuksissa ja vaimo itse entistä enemmän asioista pihalla....
Tosi tavallista käytöstä, joo. Hiukan ihmetyttää kun rouva ei koe tarvetta tiskailuun mutta se sensijaan on ihan normaalia että makselee kyselemättä menoja joista ei tiedä yhtään mitään. Jepjep....
Entä naisen historia ennen suhdettanne? Onko hän koskaan huolehtinut itsestään? Kyllä jokaisen tulisi oppia pitämään huolta asioistaan. MIelestäni teidän tulisi keskustella tilanteesta. Jakakaa hommia. Jotenkin tulee ajatus, että et rohkene keskustella. Pelkäätkö naisesi jättävän sinut, jos vaadit jotakin? Nainen tuntuu käyttävän tilannetta hyväkseen tai sitten hän on oikeasti tosi avuton/ei ole koskaan oppinut tekemään asioita.
Hih! Minä olen naipuolinen ja jo ensi tapaamisella mieheni esitteli itsensä suht laiskaksi. Ansiotyössä hän kylläkin käy ja on työssään hyvin tunnollinen mutta ne kotihommat!!! Ne teen minä. Joskus ottaa päähän kun pitäisi porata reikä seinään ja ei oikein osaisi, laittaa proppu eikä oikein tiedä millainen, pitäisi osata jyrsiä kaksi reikää betoniseinään samalle korkeudelle..jne...MUTTA: minä olen oppinut tajuttoman paljon näistä ns. perint. miestentöistä. Ja mitäpä valittaa - joskus olen yrittänyt, mutta mieheni on muistuttanut, että itsepähän miehesi valitsit.
Pitää keskittyä niihin hyviin puoliin toisessa - tälleen se menee:)