Olen seurustellut tämän jätkän kanssa vuoden, erosimme miehen tahdosta välillä, ja unohdin hänet kuukausiksi ja välissä oli muitakin. nyt kuitenkin olemme palanneet "onnellisesti yhteen" mutta onni ei kestänyt kauaa. Jotenkin tunnen olevani tossun alla, aivankuin tämä kyseinen mies manipuloisi minua, saa aina kaiken kuulostamaan omalta syyltäni. joskus jopa tuntuu että hän vaan käyttää minua hyväkseen. tälläkin hetkellä odotan häntä ilmeisesti seuraavat kaksi tuntia. vielä eilen sovittiin että mennään syömään, mennään uimaan mennään edes jätskille! mutta tosielämässä se tarkoitti että hän touhuaa harrastustensa parissa ja minä odotan.
kun tämä kusipää sitten aamulla heräsi (klo 14) hän ilmoitti "Nähdään illalla". tunnen olevani nykyään joku rakastaja, jota pidetään itsestään selvyytenä ja hiippaillaan aina yön pimeydessä. ihanina hetkinään hän on tosiaankin ihana.. mutta tällaisina hetkinä. itkis sinkkuna paljon vähemmän. ja kun hän näkee tai kuulee minun itkevän, kommentti on melkein aina sama "no itke lisää se helpottaa". tunnen olevani yhtä alistunut kun aikoinani koulukiusaajieni silmissä. sanoi tekevänsä takiani mitä vain, mutta tässä sen taas näkee. piti tyttöporukalla käydä syömässä, mutta peruin koska meillä oli suunnitelmia. painosanalla OLI.
aloitimme alusta koska hän lupasi muuttua. ja yrittikin kovasti. muuttuikin,. mutta unohtaa aina välillä lupauksensa. teemme aina kuten hän haluaa, jos ei, hän uhkailee erolla. ja vihaisena hän saattaa sanoa "älä vittu puhu mulle enää ikinä!" "sun kannattais tosiaanki hankkia elämä!" oma suosikkini on "vittu sulla on päässä vikaa" hän saa minut kuulostamaan täydeltä mielipuolelta, vaikka en tosiaankaan pyydä kuuta taivaalta, vaan aikaa muutenkin kun silloin kun hänellä ehkä on aikaa. riitojen jälkeen tunnustetaan rakkautta ja pyydellään anteeksi.. tiedän että riitaan tarvitaan kaksi, muttakun pyydän jotain tällä sankarilla menee vaan hermo ja sanoo ettei mikään kelpaa. pyydänkö liikaa? tuskin nähtäisiin ollenkaan jos en tekisi aloitetta/tarjoaisi. tunnen oikeasti oloni enemmän koiraksi kuin tämän naiseksi. hän on elämässään saanut kaiken. se lellipentu ei osaa arvostaa mitään.
älkääkä sanoko että "Puhu asiasta" kun puhelimessakin yrittää, mieheltä menee vaan hermo, pistää puhelimen pois päältä. iloisena kehuu vihaisena haukkuu, eikä tämä suhde kyllä itsetuntoani kohota..parisuhteessa pitäisi ottaa ja antaa, mutta tuo vain ottaa.. olen niin vihainen ja niin kyllästynyt itkemään!! toisaalta en haluaisi lupua tästä miehestä, koska hän on ihana aina kun haluaa, ja katson nytkin tätä vain omalta kannaltani, ja kyllähän tästä pitäisi puhua, muttakun se on niin äkkipikainen että se vaan hermostuu. olenhan minä onnellinen. aina joka toinen päivä. joten joku viisaampi voisi nyt antaa jonkun äidillisen neuvon olen tällä hetkellä niin tuohtunut ja kyllästynyt kynnysmaton asemaani että en osaa paljon päätäni käyttää, kun tuntuu että kaikki on jo kokeiltu.. tässähän se 2tuntia pyörähtää helposti.. viimeksikin odotin tunnin eikä miestä kuulunutkaan ennen seuraavaa aamua.. tiedän millaisen kuvan tämä nyt antaa mutta haluaisin saada tämän toimimaan, mutta eihän se yksin onnistu. mielummin kuin luovuttaa, kun pidemmänpäälle meillä on yhdessä ihanaa. mutta tuo lapsellinen käytös aina silloin tällöin.. mitä sille teen!?
kun tämä kusipää sitten aamulla heräsi (klo 14) hän ilmoitti "Nähdään illalla". tunnen olevani nykyään joku rakastaja, jota pidetään itsestään selvyytenä ja hiippaillaan aina yön pimeydessä. ihanina hetkinään hän on tosiaankin ihana.. mutta tällaisina hetkinä. itkis sinkkuna paljon vähemmän. ja kun hän näkee tai kuulee minun itkevän, kommentti on melkein aina sama "no itke lisää se helpottaa". tunnen olevani yhtä alistunut kun aikoinani koulukiusaajieni silmissä. sanoi tekevänsä takiani mitä vain, mutta tässä sen taas näkee. piti tyttöporukalla käydä syömässä, mutta peruin koska meillä oli suunnitelmia. painosanalla OLI.
aloitimme alusta koska hän lupasi muuttua. ja yrittikin kovasti. muuttuikin,. mutta unohtaa aina välillä lupauksensa. teemme aina kuten hän haluaa, jos ei, hän uhkailee erolla. ja vihaisena hän saattaa sanoa "älä vittu puhu mulle enää ikinä!" "sun kannattais tosiaanki hankkia elämä!" oma suosikkini on "vittu sulla on päässä vikaa" hän saa minut kuulostamaan täydeltä mielipuolelta, vaikka en tosiaankaan pyydä kuuta taivaalta, vaan aikaa muutenkin kun silloin kun hänellä ehkä on aikaa. riitojen jälkeen tunnustetaan rakkautta ja pyydellään anteeksi.. tiedän että riitaan tarvitaan kaksi, muttakun pyydän jotain tällä sankarilla menee vaan hermo ja sanoo ettei mikään kelpaa. pyydänkö liikaa? tuskin nähtäisiin ollenkaan jos en tekisi aloitetta/tarjoaisi. tunnen oikeasti oloni enemmän koiraksi kuin tämän naiseksi. hän on elämässään saanut kaiken. se lellipentu ei osaa arvostaa mitään.
älkääkä sanoko että "Puhu asiasta" kun puhelimessakin yrittää, mieheltä menee vaan hermo, pistää puhelimen pois päältä. iloisena kehuu vihaisena haukkuu, eikä tämä suhde kyllä itsetuntoani kohota..parisuhteessa pitäisi ottaa ja antaa, mutta tuo vain ottaa.. olen niin vihainen ja niin kyllästynyt itkemään!! toisaalta en haluaisi lupua tästä miehestä, koska hän on ihana aina kun haluaa, ja katson nytkin tätä vain omalta kannaltani, ja kyllähän tästä pitäisi puhua, muttakun se on niin äkkipikainen että se vaan hermostuu. olenhan minä onnellinen. aina joka toinen päivä. joten joku viisaampi voisi nyt antaa jonkun äidillisen neuvon olen tällä hetkellä niin tuohtunut ja kyllästynyt kynnysmaton asemaani että en osaa paljon päätäni käyttää, kun tuntuu että kaikki on jo kokeiltu.. tässähän se 2tuntia pyörähtää helposti.. viimeksikin odotin tunnin eikä miestä kuulunutkaan ennen seuraavaa aamua.. tiedän millaisen kuvan tämä nyt antaa mutta haluaisin saada tämän toimimaan, mutta eihän se yksin onnistu. mielummin kuin luovuttaa, kun pidemmänpäälle meillä on yhdessä ihanaa. mutta tuo lapsellinen käytös aina silloin tällöin.. mitä sille teen!?
Vastaukset 6
Vanhimmat
poikaystäväsi taitaa olla vielä nuori, eikä tajua oikein seurauksia, eikä sitä että sanatkin satuttavat. kannattaisi ehkä sanoa tuo kaikki hänelle. vääntää oikein rautalangasta jos menis perille. mutta taidat oikeasti olla vähän hullu kun tuollaista katsot. ÄLÄ OLE RAKKAUDESTA sokea. äläkä rupea kenenkään äidiksi. kaltaisesi nuori ja älykäs nainen saisi kyllä parempaakin.
jottei kellään ois orpo olo, tarvis enemmän duoo ku sooloo. tää menee niille jotka yksin kulkee. koti siellä missä sydän _EI TARVII KETÄÄN POIS SULKEE_
Seurustelu ei kannata!
Jos ei yhdessä olo onnistu kun toinen on tuollainen niin miksi edes yrit'ät-.
Jos on niin itsekäs että elää vain omaa elämäänsä harrastuksiensa parissa johon sinä et voi osallistua ? Niin mitä jää käteen.
En katselis tuollaista vaativaa itsekkiä joka hermostuu heti kun asioista joutuu sopimaan. Jos kerran pelkäät hänen raivareitaan niin mitähän se tulevaisuudessa sitten on ?
Voi hyvää päivää että jotkut ovat valmiita hetken hyvän olon tähden tulee se sitten seksistä tai kauniista puheista jos pääasiassa suhde on vittuilua ja yksinoloa.
Mikä on sellainen harraste ett yö sydännä vasta pääsee kotiin ?
19vuotias poikaystäväni harrastaa skeittausta. ja olet tuossa aivan oikeassa. paitsi että seksistä en saa häneltä kyllä yhtään mitään verrattuna siihen kun hän haluaa olla huomaavainen ja ihana niin on.. mutta eipä sitä aina huvita olla "kiva"..
Niin opettavaista on jos mies joskus löytää tyhjän kämpän etkä vastaa
kun herralla on aikaa. Harrasta sinäkin ja järjestä niitä tyttöporukka iltoja. Mene oman mielesi mukaan niin kyllä hänkin alkaa asiat ymmärtämään .
Jos haluaa kanssasi olla. Naukumalla ja valittamalla anteeksi vain et saa miestä kuuntelemaan. Tekemällä oharit kanssa ja olemalla hankala voi olla parempi vaikutus itsekkäisiin yksilöihin.