Ollaan parikymppisiä ihmisiä, joilla on ollut täydellinen parisuhde yli vuoden ajan, tai ainakin niin luulin, kunnes tyttöystäväni kertoi tunteidensa minua kohtaan muuttuneen. Kuulemma ilmeeni tai eleeni ei herätä enää samanlaista tuntemusta kuin ennen, eikä myöskään enää rakasta minua. Ensimmäinen tällainen tunne tyttöystävällä oli jo keväällä, mutta ei puhunut asiasta yhtään mitään. Eli iso kasa huolia heitettiin kerralla tiskiin! Tilannetta edelsi kesätyöt eri paikkakunnilla, joten vähäinen näkeminen ja kummankin työt on rassannu henkisesti korvien väliä.
Tyttö on käyttäytynyt minua kohtaan erittäin kylmästi, mutta sanoo kuitenkin edelleen välittävänsä minusta. Olen katkera ja vihainen siitä, kun asiasta ei voinut puhua vasta kun on "liian myöhäistä". Noh, ei liian myöhäistä, mutta rankkaa se on ollut yrittää keskustella ja saada tyttöystävä ymmärtämään, ettei tuommoinen kovin reilua mua kohtaan ole, samalla kun tyttöystävä väittää ettei tunteita voi mitenkään palauttaa.
Anyway, tyttöystävä ymmärsi asian, ja ehdotti uudelleen aloittamista minun takiani. Tällä erää mietiskellään itseksemme, joten uusi alku voipi tapahtua lähiviikkoina.
Kysynkin mielipidettänne tyttöystäväni käytöksestä olla puhumatta asioista, ja avaa suunsa vasta kipinän sammuttua. Haluaisin kuulla myös muiden uusia yrityksiä, miten on lähdetty liikkeelle ja miten ovat onnistuneet? Haluaisin myös kommentteja rakkauden syttymisestä uudelleen, kun tyttöystävä ei voi millään uskoa että se ois mahdollista enää toistamiseen. Entä vinkkejä minulle, miten voin edes auttaa kipinän syttymistä?
Tyttö on käyttäytynyt minua kohtaan erittäin kylmästi, mutta sanoo kuitenkin edelleen välittävänsä minusta. Olen katkera ja vihainen siitä, kun asiasta ei voinut puhua vasta kun on "liian myöhäistä". Noh, ei liian myöhäistä, mutta rankkaa se on ollut yrittää keskustella ja saada tyttöystävä ymmärtämään, ettei tuommoinen kovin reilua mua kohtaan ole, samalla kun tyttöystävä väittää ettei tunteita voi mitenkään palauttaa.
Anyway, tyttöystävä ymmärsi asian, ja ehdotti uudelleen aloittamista minun takiani. Tällä erää mietiskellään itseksemme, joten uusi alku voipi tapahtua lähiviikkoina.
Kysynkin mielipidettänne tyttöystäväni käytöksestä olla puhumatta asioista, ja avaa suunsa vasta kipinän sammuttua. Haluaisin kuulla myös muiden uusia yrityksiä, miten on lähdetty liikkeelle ja miten ovat onnistuneet? Haluaisin myös kommentteja rakkauden syttymisestä uudelleen, kun tyttöystävä ei voi millään uskoa että se ois mahdollista enää toistamiseen. Entä vinkkejä minulle, miten voin edes auttaa kipinän syttymistä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miten teillä voisi olla suhde, jos hänen tunteensa sua kohtaan ovat hiipuneet?
Jos mietit järjellä niin eihän kukaan aloita suhdetta sen takia, että voisi tuntea joskus myöhemmin syviä tunteita toista kohtaan.
Hän saattaa ehkä kiinnostua susta uudelleen, jos lopetat sen hänen ihannoimisensa. Olet riippuvainen.
Kyllä ne tunteet voi palauttaa. Siitä kirjoitti Nuorimies87 tuolla alempana.. Aikaa se vaatii, mutta se on sen arvoista, jos takana on tosi hyvä suhde. Kyseessä ei nyt kuitenkaan ole se, että suhde aloitetaan, että vois tuntea joskus myöhemmin niitä syviä tunteita. Kyse on välittämisestä, ja jos toisesta välittää, niin on valmis yrittämään uudestaan. Parisuhde on tärkeä asia kummankin elämässä, ja sen eteen kannattaa uhrata aikaa!
Liiallinen ihannoiminen ei kannata, mutta mikä määrittää mikä on liiallista ja mikä ei?
Jaakkopojan tyttöystävä välittää varmasti, kun on halunnut yrittää uudestaan, ja jos kerta kesän aikana huolet ja murheet on vaikuttanut henkisesti, niin ei mikään ihme että tunteet poukkoilee. Silloin kannattaa mietiskellä erillään, koska se auttaa tyttöystävääsi hahmottamaan tilanteen ja punnitsemaan suhdettanne omalla tahdillaan. Kyllä se siitä, voimia!
Anna hänelle tilaa ja omaa aikaakin. Nuorten suhteet päättyy usein siihen, kun jompi kumpi tukahduttaa toisensa siinä suhteessa liialla "palvomisella".
Et voi omistaa häntä.
pitkissä parisuhteissa se kipinä kerkee sammua ja simahtaa kymmeniä kertoja, kerkee se tosin kyl aina jostain saada tultakin kunnes taas ollaan siinä pisteessä, että erotaan tai sitten opetellaan oikeaa yhteiselämää kahtena eri persoonana joilla on oma tahto ja ajatukset. Sitoutumisen haastehan se on. Eli on ehkä väärä lähtökohta olettaakin, että ongelmia, haasteita, riitoja ei tulis ja et ei tulis tilanne, missä ei toisen näkeminenkään kiinnosta. Kyllä niitä vaan tulee kaikille, joskus. Ennemmin tai myöhemmin, enemmän tai vähemmän, mutta tulee. Toiset lähtee ja se keskustelutaito loppuu siihen paikkaan kun ei enää kiinnosta, toiset vasta aloittaa sen parisuhteen huoltamisen ja varsinaisen rakastamisen siitä. Näkökulmaero, mut olennaista on se, mitkä mielikuvat parisuhteesta on, eli jos olettaa/odottaa aina helppoa onnellista suhdetta, pettyy ja kun ei osata mennä pettymyksestä yli, erotaan. Toiset muuttaa ennekaikkea itseään/parisuhdettaan, alkaa kehittää itseensä siitä pisteestä, missä tajuu, et nyt pitää jotain muuttua. Se tulee vastaan kaikille.
Jotkut pelkää riidellä, toiset pelkää olla riitelemättä.
Jos toinen on rakastunut, eikä tiedosta rakastamista tai sitä, mitä se on, mitä siitä saa rakastaessaan ja mitä saa kun on rakastettu. Rakastaminen on työtä, joka alkaa silloin kun ei niin kiinnostaisi. Joka suhteessa on oma kriisinsä, piste, josta se rakastaminen tavallaan alkaa. Rakastaminen on vaikeampaa kuin rakastuminen, se ei poissulje uudelleen rakastumista. Ehkä hän ei tiedosta rakastamista, jos rakastumisen huuma laimenee. Rakastaminen on arvokkaampaa, ja ehkä se keino, millä toinen voi rakastua uudelleen.
Ei kukaan voi päättää että tunteita ei voi palauttaa, ei olisi yhtään ainoaa pitkää parisuhdetta olemassakaan, jos niin olisi. Kaikki eroaisivat, kaikille tulee se olo joskus, että nyt on seinä vastassa. Ei kannata noteerata sellaista kommenttia, jos hän niin sanoo. Ne tulevat, jos niille on tilaa ja mahdollisuus ja mahdollisuus kasvaa. Anna aikaa.
En tajua tyttöäsi.
Ei ole tunteita, halusi erota, mutta sitten onkin muka taas tunteita ja aloitetaan alusta?
Ei ei ei ei.. Ei näin. Tossa on nyt jotain hämärää.
Tyttösi ei tunnu luotettavalta, sori vaan. Tuollainen edestakaisin pomppoilu kertoo epäluotettavuudesta.
Sitä joko OLLAAN, tai sitten EI OLLA. Ei mieltä voi koko ajan vain vaihdella.
Olikohan tytölläsi joku ihastus äskettäin, jos kerta hänen tunteensa olivat yhtäkkiä laantuneet sinua kohtaan.. Hyvin mahdollista.
Meillä oli vastaavanlainen tilanne tuossa alkukesästä. Parikymppisiä ollaan myös ja emännän kipinä katosi erilaisten huolien myötä. Pidettiin hieman taukoa, sillä tyttöystäväni ei halunnut erota, kun yhteistä taivalta oli takana kuitenkin miltei kolme vuotta. Meillä ongelmana oli, ettei tiedetty toisistamme oikeastaan enää mitään, kun puhuminen oli jäänyt vähälle, joten aloitettiin siitä tutustumisesta ja käytiin parit kerrat treffeillä.
Kokemuksesta voin sanoa, että naisten tunteet ei katoa minnekkään, eikä kipinä sammu kokonaan (paitsi jos jotai vakavaa on sattunut). En yleistä, mutta useimmiten naisten tunteet hautautuvat stressin ja ongelmien alle, joten ne pitää sieltä ajan kanssa kaivaa esiin. Nimim. "rakastamalla" kiteytti hienosti rakastamisen idean, ja olen täysin samaa mieltä, että mikään ei estä uudelleenrakastumista. Meille kävi samoin, ja yhteinen elämämme sai kunnon piristysruiskeen ja voimme olla entistä avoimempia kuin ennen. Joten omasta mielestäni uudella alulla voi olla erittäinkin positiivisia vaikutuksia, varsinkin sillon jos se kipinä on hiipunut ajanmittaan. Muistakaa jatkossa puhua riittävästi, sillä se pitää teidät molemmat ajantasalla suhteestanne.
Juu ei tunteet naisilla mihinkään oikeesti katoa jos ne on ajan myötä hiipuneet. Kyse on nimenomaan siitä, et ongelmat ja stressi hautaa tunteita, ja sen takia naisia kohtaan kannattaa käyttää rutkasti aikaa. Ja eihän se mun mielestä oo mikään syy erota jos toisen kipinä on päässy hiipumaa, se pitää sytyttää vaa uudelleen (:
Olette niin nuoria vielä, että ei ole ihme jos kasvatte erillenne. Omat lapseni ovat samanikäisiä nuoria ja suhteet hakevat vasta muotoaan. Ei välttämättä ole edes viisasta sitoutua kovin nuorina ja huomata sitten kolmekymppisiä, että esim. erilaiset elämäntavoitteet eivät kohtaa. Tuntuu tietysti maatakaatavalta jos suhde loppuu, mutta ketään ei voi omistaa ja väkisin ei suhdetta voi ylläpitää jos molemmat eivät halua sitoutua. Parempi nyt miettiä näitä asioita kun esim. sitten jos on yhteisiä lapsia. Suhteen loppuminen ei ole reilua, mutta tärkeintä on pystyä puhumaan ja harjoittelemaan parisuhteessa elämistä. Sinun pitäisi antaa tilaa tytölle ja aika sitten näyttää jatkuuko suhde pidempään.
Ajatuksia uudesta yrityksestä
http://kaikentakanaonnainen.blogspot.fi/