Hei kaikki,
olen tässä nyt parin viime kuukauden aikana saanut TOSI kummallisia juttuja kuulla suvultani ja kavereiltani. Tulinpa tänne siis vuodattamaan asiasta :D
On siis niin, että minä ja kumppanimme olemme olleet yhdessä 9 vuotta. Emme ole vielä menneet kihloihin emmekä siis naimisiinkaan. Olemme päättäneet, että kihlat tulevat sitten, kun kummatkin tunnemme hetken olevan oikea, ja sitten kihlautumisen jälkeen juhlitaan häitä as soon as possible, koska kummallekin meistä kihlaus on aidosti lupaus avioliitosta. Eli odotamme taloudellista/henkistä/yleismaailmallista valmiuttamme :D
Nyt kuitenkin kun juhlimme 9 vuosipäiväämme, alkoi kaveripiiristä ja suvusta kuulua oikeesti tosi kummallisia kommentteja :D Esim että "aijotteko te nyt mennä naimisiin vai ette, häh?", "oletteko te vielä tosissanne toistenne kanssa vai ette?", "aiotteko edes lapsia hankkia ikinä?", "eikö kumpikaan teistä osaa kosia??", jne jne....
Tämä on minulle siksi tosi outoa, koska kaikki ympärillämme VARMASTI näkevät miten onnellisia olemme yhdessä. Meillä on ihanaa! Muutimme yhteen vasta 7v seurustelun jälkeen joten yhdessä asuminenkin on vielä "uutta ja jännää" ja tosi ihanaa. Rakastan arkea! Ja rakastan kumppaniani. Meillä on hurjan hauskaa, harrastetaan liikuntaa ja musiikkia, matkustellaan useamman kerran vuodessa, käydään treffeillä ja halaillaan päivät pitkät. Hän on todellisesti elämäni mies, ja sanon sen usein myös kavereilleni ja perheelleni.
Mikä hiton KIIRE tässä maailmassa on? Kaikkien pitäisi vaan kihlautua ja mennä naimisiin pikimmiten...
Onko täällä muita jotka ovat seurustelleet kauan, mutta eivät ole kihloissa eikä naimisissa? Eli siis että olisitte olleet yhdessä avähintää joku 7-8 vuotta ettekä ole vielä menneet/menossa alttarille? :)
Tuleeko teille painostusta tutuilta? Tai onko joillekin teille tullut silloin AIKOINAAN?
Kiitos. :)
olen tässä nyt parin viime kuukauden aikana saanut TOSI kummallisia juttuja kuulla suvultani ja kavereiltani. Tulinpa tänne siis vuodattamaan asiasta :D
On siis niin, että minä ja kumppanimme olemme olleet yhdessä 9 vuotta. Emme ole vielä menneet kihloihin emmekä siis naimisiinkaan. Olemme päättäneet, että kihlat tulevat sitten, kun kummatkin tunnemme hetken olevan oikea, ja sitten kihlautumisen jälkeen juhlitaan häitä as soon as possible, koska kummallekin meistä kihlaus on aidosti lupaus avioliitosta. Eli odotamme taloudellista/henkistä/yleismaailmallista valmiuttamme :D
Nyt kuitenkin kun juhlimme 9 vuosipäiväämme, alkoi kaveripiiristä ja suvusta kuulua oikeesti tosi kummallisia kommentteja :D Esim että "aijotteko te nyt mennä naimisiin vai ette, häh?", "oletteko te vielä tosissanne toistenne kanssa vai ette?", "aiotteko edes lapsia hankkia ikinä?", "eikö kumpikaan teistä osaa kosia??", jne jne....
Tämä on minulle siksi tosi outoa, koska kaikki ympärillämme VARMASTI näkevät miten onnellisia olemme yhdessä. Meillä on ihanaa! Muutimme yhteen vasta 7v seurustelun jälkeen joten yhdessä asuminenkin on vielä "uutta ja jännää" ja tosi ihanaa. Rakastan arkea! Ja rakastan kumppaniani. Meillä on hurjan hauskaa, harrastetaan liikuntaa ja musiikkia, matkustellaan useamman kerran vuodessa, käydään treffeillä ja halaillaan päivät pitkät. Hän on todellisesti elämäni mies, ja sanon sen usein myös kavereilleni ja perheelleni.
Mikä hiton KIIRE tässä maailmassa on? Kaikkien pitäisi vaan kihlautua ja mennä naimisiin pikimmiten...
Onko täällä muita jotka ovat seurustelleet kauan, mutta eivät ole kihloissa eikä naimisissa? Eli siis että olisitte olleet yhdessä avähintää joku 7-8 vuotta ettekä ole vielä menneet/menossa alttarille? :)
Tuleeko teille painostusta tutuilta? Tai onko joillekin teille tullut silloin AIKOINAAN?
Kiitos. :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tulee joo painostusta. Yks sukulainen kyseli kans et milloin mennään naimisiin. Sit se jakeli kaikenlaisia vinkkejä naimisiinmenosta. Sanoin sille sitten et en mä ota mitään vinkkejä ihmiseltä joka on kolme kertaa eronnut. Sen naama valahti niin et katse olis voinut tappaa.
Me ollaan kans seurusteltu kohta 9 vuotta, eikä olla kihloissakaan vielä. Viime vkl häissä sukulaiset kyseli moneen kertaan että no milloinkas te meette? Vastaukset oli jotain ympäripyöreetä katotaan. Ollaan onnellisia, mutta meillä ei oo mitään kiirettä. Eikä todellakaan olla menossa toisten painostuksen takia naimisiin. Katellaan rauhassa jos tulee semmonen hetki, että se tuntuu järkevältä.
Jotenkin tuntuu tosi oudolta, että ihmiset jaksavat udella tuollaisia asioita ja puuttua toisten elämään! Itse saan kuunnella kyselyitä lisääntymisasioita puolitutuilta (läheiset ihmiset tietävät ettei lapsia ole tulossa) ja olen oppinut laittamaan kysyjille välittömästi jauhot suuhun, koska en yksinkertaisesti jaksa keskustella asiasta ihmisen kanssa, jolle se ei kuulu millään tapaa! Olisin varmasti tehnyt samalla tavalla naimisiin menon kanssa, jos siitä olisi joskus tullut uteluita yhtä veemäiseen sävyyn kuin lapsiasiassa. Olemme olleen kimpassa 7 v., suurinosa ajasta asuttu saman katon alla ja olemme menossa naimisiin 2 kk päästä. Itselleni ei ole koskaan tullut mieleen udella toisten ihmisten parisuhdeasioista, jokainen etenee omalla tavallaan, eikä naimisiin meno ole mikään pakollinen asia! Eikä naimisiin meno enää nykyään ole mikään ikuisen rakkauden ja yhdessä olon merkki, niin moni pari valitettavasti eroaa!
Ollaan oltu yhdessä 15 vuotta (ei edes kihloja vaihdettu) ja valtaosa ajasta ollaan asuttu yhdessä. Ainahan sitä on silloin tällöin saanut kuulla vihjailuja, että koskas naimisiin jne jne. En ole koskaan haaveillut mistään prinsessahäistä, joten ympäristön utelukaan ei ole aiheuttanut mitään painetta. Meillä on hyvä parisuhde, puolisoni on hyvin rakas minulle, pidän häntä myös parhaana ystävänäni.
Varmaan jossain vaiheessa tulee vaihdettua siviilisäätyä ihan juridisista syistä - vaikka olemme toisillemme tärkeimmät ja läheisimmät ihmiset, yhteiskunnan silmissä olemme toisillemme ventovieraat.
Kyllä on tosi outoa, jos te olette vain seurustelleet yhdeksän vuotta, mutta ette vielä ole kihloissakaan? Ilmeisesti seurustelunne on avoliitossa asumista eikö totta? Jos ette ole avoliitossa, niin ainakin teillä on seksisuhde?
Oikea seurustelu on toiseen ihmiseen tutustumista, eikä tähän vaiheeseen vielä kuulu seksi. Seurusteluun riittää yksi vuosi. Stten ollaan vuosi kihloissa, ja sen jälkeen mennään naimisiin. Älä luule tyttöraukka, että tuo mies menee koskaan naimisiin kanssasi. Käyttää vain sinua ja hylkää sinut. Olet sitten parhaat vuotesi hukkaan heittänyt vanhapiika.
Itsemiehnä en tuolla vauhdilla naimiisn menisi vaan semmoinen 5v kimpassaniin voi kihloja miettia ja katella ollaanko sopovia. Itse saman naisen kanssa jo yli 20v ja yksi lapsi ja kihloissa kanssa yli 20v eikä tarvetta naimisiin menosta ole koksa asunnot ostettu kimpassa että silleen. Ei se naimisiin meno mitään muuta mutta erossa köyhempi voi rahastaa varakkaampaa.
"Ei se naimisiin meno mitään muuta". Mitäs kihlaus tai "sormustaminen" (vai miksi sitä nyt kutsuu ilman avioitumisaikeita) sitten muuttaa? Miksi halusitte mennä kihloihin? Ihan hyvin olisitte voineet olla tuon 20 v yhdessä ilmankin?
Kihloissa ollaan silloin, kun sovittu naimisiinmenosta. Eli te ette ole kihloissa.
MIES huolehtii puolisostaan ja lapsistaan siltä varalta, että itselle sattuu jotain. Jos omaisuudestaan on huolissaan, aina voi tehdä avioehdon eron varalle.
Muistuupa mieleeni eräskin "mies", viiden lapsen isä, joka käytti lastensa äidistä nimitystä "avovaimoni", paino sanalla "avo". Tukki sen joka lauseeseen, ettei vain kenellekään jäänyt epäselväksi, että sitä ollaan niiiiin poikamiestä. Voi yrjö.
Avopareja on todella paljon. MOni seurustelee vuosikymmeniä ennen kuin menee naimisiin, yleensä ihan käytännön syistä. Kaikilla ei ole tarvetta sitoutua julkisesti ja jotkut taas eivät uskalla sitoutua julkisesti.
Mutta mikä estää? Oletteko vieläkin epävarmoja halusta sitoutua ja pysyä yhdessä loppuelämä, vai onko tarve pitää ovet auki muillekin mahdollisuuksille vai mikä jarruttaa? Ei se toki kuulu muille, eikä kenenkään pitäisi kysellä teidän kahden välisiä pätöksiä. Eikä naimisiinmeno ole kiireellinen asia, mutta tuohan on jo hidastelua, johon on varmasti jokin syy. Muitten ei tarvitse tietää syytä, mutta itsellenne vois olla hyfväksi miettiä ja selvitellä, mikä jarruttaa avioaikeita.
Aloittaja täällä.
Kiitos monista vastauksista!
Me rakastamme poikaystäväni kanssa toisiamme ja olemme todellakin menossa naimisiin, kun aika on oikea. Hän on upea mies. Menemme naimisiin sitten, kun kihlautuessamme pystymme lyömään hääpäivän samantien lukkoon (alle vuoden sisällä saisi puolestani olla häät) ja järjestämään kauniit häät suurelle suvullemme. Meillä on hurjan suuret suvut kummallakin, olemme läheisiä sukulaistemme kanssa, eli isot häät olisi tulossa - joten se vaatii jo rahallisestikin aika paljon. Meidän täytyy vielä säästää rahaa jonkin verran :)
En minä ainakaan odota ketään muuta elämääni.. En tahdo muita. Tahdon vain upean kumppanini. Mutta kumpikaan meistä ei ole vielä kokenut hetkeä oikeaksi. Meille naimisiinmeno tarkoittaa niin monia asioita, niin monella eri tasolla (perheenperustaminen yms) että olemme tahtoneet odottaa siihen saakka, että hetki tuntuu oikealta. En ikimaailmassa tahdo muita kun hänet. Mutta kai meitä vaan kumpaakin jännittää tehdä se lopullinen päätös siitä, että olemme loppuelämämme yhdessä :) Eikö se saisi jännittää? Musta se on oikeasti aika jännää.
Mutta se, että jännitämme naimisiinmenoa ja sitä suurta päätöstä yhteisestä elämästä, ei tarkoita laisinkaan, ettemmekö rakastaisi toisiamme täysillä! Minä nimittäin rakastan niin paljon ja hän rakastaa minua myös. Me vain tarvitsemme vielä aikaa! Isot asiat kyseessä, meille ainakin.
"Olemme todellakin menossa naimisiin, kun aika on oikea".
Jos olette sopineet jo menevänne joskus naimisiin niin eikö sen voisi jo katsoa kihlaukseksi? Ei meilläkään ollut kihlasormuksia, mutta kun mies kosi ja suostuin kihlauduimme. Vaikka joku työkaveri kommentoikin naimisiin menomme jälkeen, että "niin tehän ette olleet kihloissa. Nykyäänhän ei tietysti tarvitse mennä kihloihin."
Kihlaus käsitteenä on ehkä monella hukassa. Meillä kihlauksesta avioitumiseen meni 7 kk. Musta on vähän hassua säästää rahaa häihin, jos naimisiin menosta ei ole keskenään edes sovittu = kihlauduttu? Me usein ennen kihlautumista puhuimme kyllä häistä tyyliin: JOS joskus menemme naimisiin niin...
Naimisiin meno on tosiaan iso asia ja itse ajattelin, että kihlaudun ja menen naimisiin vain kerran.
Muitten mielipiteistä ei tarvitse välittää. Monien ihmisten mielestä esim. se, että onko sormessa sormusta vai ei kertoo sen onko pariskunta vakavissaan yms. Oikeasti pelkästään sen perusteella ei voi ulkopuolinen päätellä juuri mitään. Ei ole esim. niin, että kaikki joilla on sormus sormessa ovat uskollisia. Tai menossa naimisiin tai yhdessä pitkään. Avioliitto ehkä kertoo enemmän kuin kihlaus, mutta ei siitäkään voi välttämättä mitään päätellä. Avioliittoja on monenlaisia. Ovatko kaikki naimisissa olevat onnellisia tai naimattomat onnettomia?
Toisaalta ymmärrän ihmettelynkin, että jos jossain vaiheessa olette ajatelleet mennä naimisiin niin mikä on syynä odotteluun? Miksi ei vielä nyt? Epäröittekö kuitenkin jotain? Eri asia, jos ette aio mennä koskaan naimisiin.
Kyllähän sitä painostusta on tullut, että koska menette naimisiin tai koska teille tulee lapsia. Toisaalta sitten ihmetellään niitä jotka ovat menneet vuoden seurustelun jälkeen naimisiin. Koska sitten on hyvä? Niin me olimme 10 v yhdessä ennen kuin avioiduimme. Itse olisi ollut valmis aiemminkin, mies jostain syystä empi. Hänellä oli pitkä suhde aiemmin ja oli tämän exän kanssa kihloissakin. Heti kihlautumisen jälkeen kai alkoi alamäki. Ehkä mies pelkäsi sitä.
Muistan kun yksi kaverini ei pitänyt suhdettamme alkuun oikein minään, kun emme olleet kihloissa. "Me ollaan sentään kihloissa". Noh sen kihlatun kanssa sitten tuli ero 4 vuoden yhdessä olon jälkeen. Vasta kolmannen kihlatun kanssa avioitui.