Minulla ei ole ollut ikinä kunnon ystävää. Tapasin viime kesänä rippikoululeirillä yhden tyypin ja hän tuntui kunnon kaverilta. Nykyään jos sovimme että menemme huomenna kaupungille ja jos soitan seuraavana päivänä että monelta mennään nii hän vastaa että ei voi alkaakkaan, kun ei muistanut että oli sopinut kaksi viikkkoa sitten että meneekin alkaamaan toista kaveria ja sanoo että voin alkaa huomenna ja sitten ei otakkaan yhteyttä moneen päivään ja kun koitan soittaa niin ei vastaa. Tätä tekosyytä hän on käyttänyt monesti ja syyttää vain huonoa muistiaan. Kerran sovimme että alan häntä siihen ja siihen aikaan ja pyöräilin 10km matkan vesisateessa hänen luokseen ja kun tulen hänen luokseen hän sanoo että olin juuri kirjoittamassa sinulle viestiä että en voi alkaakkaan, koska tuli juuri alkamasta muita kavereita ja sanoi että ei jaksa enään alkaa. Joskus hän sanoi että voi alkaa ja sitten soittaa puolessa välissä matkaa että ei voikkaan alkaa että on sattunut jotain. Hetken päästä hän tulee vastaan toisen kaverin kanssa ja sanoo että oli juuri menossa kotiin. Aina jos sanon hänelle että yrittäisit aikuistua ja lopeta valehteleminen niin hän vain sanoo aivan sama. Pitäisikö minun lopettaa häneen yhteyden pito vai yrittää olla hänen kaverinsa ja kestää hänen valehtelua ja lapsellista käytöstä? Jos lopetan kaveri suhteen jään taas yksinäiseksi enkä halua olla yksinään.
kunnonkaveri?
viisitoistavuotias
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.