Vuosien saatossa oli ollut useita viitteitä, että mieheni on minulle uskoton. Myöntänyt hän ei ole koskaan mitään.
Muutama kuukausi sitten miehen käytös muuttui - hän alkoi kuntoilemaan ja laihduttamaan, silitteli omia paitojaan, puhui puhelimessa autotallissa, häipyi iltamyöhään lenkille ja viipyi pari tuntiakin reissuillaan. Kerran yllätin hänet puhumassa rakastajattarelleen ja huomasin heti äänen sävystä, että ei ainakaan miespuolisen kaverin kanssa keskustele.
Seksi ei enää kiinnostanut kotona ollenkaan, nukuimme mahdollisimman kaukana toisistamme.
Sitten vaistoni jostain syystä ohjasi minut oikeaan. Soitin eräälle naiselle, jonka kanssa hän oli ollut työasioissa tekemisissä jokin aika sitten. Kysyin suoraan, että onko hänellä suhde mieheni kanssa. Nainen oli yllättävän reilu ja myönsi kaiken. Kävi ilmi, että mieheni oli valehdellut hänellekin paljon. Meillä oli pitkä keskustelu ilman mitään draamaa. Tämä toinen nainen tunsi itsensä yhtä petetyksi kuin minäkin.
Sanomattakaan on selvää, että parisuhteemme on täysin karilla. Olen varma, ettei tämä ollut eka kerta, vaikka mies väittää vaikka mitä. Eniten ärsyttää hänen selitykset ja valheet. Voisi edes puhua totta, mutta kun pitää olla niin hemmetin raukka paska!
Mies on nyt paskat housuissa ja vannoo, ettei ikinä petä. Hah! en todellakaan usko sitä. Lupasi mennä jonnekin terapiaan selvittämään miksi teki mitä teki. Hah! niin kuin se jotain auttaisi.
Jos meillä ei olisi lapsia, en kahta kertaa miettisi. Lasten takia yritän jotenkin niellä - pettäminen ja ennen kaikkea valehtelu teki todella kipeää.
En tiedä pitääkö mies yhteyttä tähän naiseen enää, minulle jäi sellainen käsitys että nainen suuttui hänelle todella paljon, koska mies oli selittänyt olevansa asumuserossa ja lopullinen eropäätös tulossa pian. Tosiasiassa mitään ero ei oltu edes haettu.
Vaikea katsota tuota limanuljaskaa samassa aamiaispöydässä saati sitten sängyssä. En ymmärrä miten tästä pääsee yli.
Muutama kuukausi sitten miehen käytös muuttui - hän alkoi kuntoilemaan ja laihduttamaan, silitteli omia paitojaan, puhui puhelimessa autotallissa, häipyi iltamyöhään lenkille ja viipyi pari tuntiakin reissuillaan. Kerran yllätin hänet puhumassa rakastajattarelleen ja huomasin heti äänen sävystä, että ei ainakaan miespuolisen kaverin kanssa keskustele.
Seksi ei enää kiinnostanut kotona ollenkaan, nukuimme mahdollisimman kaukana toisistamme.
Sitten vaistoni jostain syystä ohjasi minut oikeaan. Soitin eräälle naiselle, jonka kanssa hän oli ollut työasioissa tekemisissä jokin aika sitten. Kysyin suoraan, että onko hänellä suhde mieheni kanssa. Nainen oli yllättävän reilu ja myönsi kaiken. Kävi ilmi, että mieheni oli valehdellut hänellekin paljon. Meillä oli pitkä keskustelu ilman mitään draamaa. Tämä toinen nainen tunsi itsensä yhtä petetyksi kuin minäkin.
Sanomattakaan on selvää, että parisuhteemme on täysin karilla. Olen varma, ettei tämä ollut eka kerta, vaikka mies väittää vaikka mitä. Eniten ärsyttää hänen selitykset ja valheet. Voisi edes puhua totta, mutta kun pitää olla niin hemmetin raukka paska!
Mies on nyt paskat housuissa ja vannoo, ettei ikinä petä. Hah! en todellakaan usko sitä. Lupasi mennä jonnekin terapiaan selvittämään miksi teki mitä teki. Hah! niin kuin se jotain auttaisi.
Jos meillä ei olisi lapsia, en kahta kertaa miettisi. Lasten takia yritän jotenkin niellä - pettäminen ja ennen kaikkea valehtelu teki todella kipeää.
En tiedä pitääkö mies yhteyttä tähän naiseen enää, minulle jäi sellainen käsitys että nainen suuttui hänelle todella paljon, koska mies oli selittänyt olevansa asumuserossa ja lopullinen eropäätös tulossa pian. Tosiasiassa mitään ero ei oltu edes haettu.
Vaikea katsota tuota limanuljaskaa samassa aamiaispöydässä saati sitten sängyssä. En ymmärrä miten tästä pääsee yli.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ymmärrän sua niin hyvin! Mieheni teki samalla tavalla. Elimme normaaliarkea, meillä oli läheisyyttä, raha-asiat kunnossa, työasiat kunnossa, huumoria ja mukava olla yhdessä. Molemmilla siis, en niin pahasti voi erehtyä. Mitään ennakko "oireita" ei ollut, tarkoitan että mies olisi näyttänyt tyytymättömältä.
Sitten eräs nainen (nainen itse myönsi tehneensä aloitteen) otti yhteyttä mieheeni, kun oli ensin törmännyt sattumalta jossain häneen töiden puitteissa.
Mieheni hullaantui ja aloitti suhteen tuon naisen kanssa. Kusetti mua sekä tuota naista pitkään.
Mä mietin ja ihmettelin mikä miehelle tuli niin yhtäkkiä, ennen iloinen ja lempeä mies muuttui kireäksi, vihaiseksi, etäiseksi.
Ajan kuluessa alkoivat asia seljetä. Tajusin, tai sain siis tietää mistä oli kyse.
Kysyin tuolta naiselta että mitä hän tahtoo miehestäni. Nainen kertoi mieheni sanoneen että me olemme eroamassa. Tästä minulle ei ollut muistettukaan kertoa mitään, mulla ei ollut aavistustakaan siitä. Eikä käsittääkseni ollut mitään syytäkään eroon. Ja nainen tiesi vielä kertoa, että ero on pitkittynyt koska minä kuulemma harasin vastaan. Aha? Hiukan tietysti hankala harata vastaan jotain sellaista, minkä ei tiedä olevan käynnissäkään..
Kysyin mieheltäni että mitä sä oikein touhuat. Hän tietenkin kielsi kaiken ja sanoi tuon naisen valehtelevan.
No myöhemmin tajusin että tuo nainen oli samanlainen valehteleva luuseri kuin miehenikin. Jouduin helvetilliseen valheiden pyöritykseen näiden kahden taholta.
Tässä olen edelleen, tapahtumasta on jo vuosia. En kyllä edelleenkään pysty miestäni rakastamaan kuten ennen, hän ei vaan ole mulle enää se sama ihminen. Tuskin enää pystynkään koskaan. Eroa olen miettinyt monet kerrat, ja olenkin vakuuttunut siitä, että jonain päivänä vaan lähden.
En vaan vieläkään voi uskoa enkä ymmärtää, miksi ihmeessä mieheni teki mitä teki, en millään voi tajuta.
Jos meillä olisi ollut vaikeuksia niin olisi helpompi ymmärtää, mutta miksi, miksi ihmeessä kun kaikki oli hyvin. Mieheni itsekin aina jutteli siitä, miten helppo ja hyvä meillä oli olla yhdessä, miten syvästi rakastimme toisiamme ja että meillä oli jotain erityistä.
En vieläkään voi uskoa, että hän heitti sen kaiken tuosta vaan pois..
Kun lukee tätä palstaa, niin uskomattoman paljon on samankaltaisia tarinoita.
On vaikeaa käsittää, kuinka joku voi tehdä tälläistä sille lähimmälle ihmiselleen, kuinka voi olettaa kaiken palaavan ennalleen tälläisten tekojen jälkeen. Kuinka raastavaa elämä on tuollaisen jälkeen, myös sille pettäjälle.
Sitten yritetään kerätä murusia kasaan ja yrittää unohtaa.. Mutta kuinka tälläisen voisi unohtaa, arvet ovat ikuisia. Ero on tuskainen molemmille, mutta yhteinen elämäkään ei enää tuo sitä nautintoa, jonka sen kuuluisi tuoda..
Niin uskomatonta miten tuo pettävän käytös muuttuu ja kun sitten kärytään ei suostuta kertomaan mitään tai ainakin selitellään minkä ehditään laitetaan syyt sen kolmannen osapuolen niskaan tms. Oma mieheni kärysi noin vuosi sitten suhteesta toiseen naiseen. Nainen oli tahoillaan myös naimisissa ja kyllä selityksiä oli monenlaista. Emme ole kuin ystäviä. Olemme vaan käyneet olusella jne.. Silti mies oli ollut öitä pois kotoa ja yhteinen risteilykin oli naisen kanssa varattu, mutta se peruuntui, kun sain tietää laivayhtiöstä, jonne lähtetin tiedustelun mieheni nimissä ja kysyin onko matka varattu myös tälle naiselle ( nimen tiesin siinä vaiheessa. Tuli myönteinen vastaus ja toivotettiin hyvää matkaa.. (tämän risteilyn piti olla jonkin työpaikan yhteityökumppanin järjestämä)
No, tässä on vuoden aikana tullut paljon vastamäkiä ja edelleenkään en luota mieheeni pätkän vertaa ja eroa mietin joka päivä. Nyt vasta mieheni on kuin tuli hännän alla, koska tietää liittomme olevan vaakalaudalla ja yksikin väärä askel ja se on mennyttä lopullisesti. Meillä on isot lapset jotka kohta jo muuttavat pois kotoa. Lapset tietävät isänsä suhteesta ja eivät ymmärrä, että ylipäätänsä olemme vielä yhdessä. Päätös ei ole helppo tehdä vaikka olenkin jo saanut mielessäni käytyä koko eroprosessin.
Miksi petturit heräävät aina siinä vaiheessa, kun tietävät lopun häämöttävän suhteessa? He huomaavat mitä menettäisivät.
Olen tavannut tämän mieheni kakkosen kerran ja toista kertaa en halua. Hän hakkui minut silloin lyttyyn, kun kauan odotettu ristely mieheni kanssa meni pilalle.Valitettavasti, kun olin jo silloin täysin maassa, josta nyt olen noussut alennuin hänen tasolleen eli kostin hänelle. Laitoin hänen miehelleen viestin, jossa kerroin hänelle kaiken mitä tiesin ja kuvailin myös erittäin yksityiskohtaisesti hänen kuviaan, joita näin mieheni kännykässä. Ne eivät ole sellaisia, joita otetaan ns. pelkästä ystävästä.
Meillä kärystä on jo reilu pari vuotta. Vaikeaa on ollut ja erokin on mielessä aina huonoina päivinä. Hyviäkin päiviä on ja nyt oikeastaan jo aika paljon. Tosin en pysty minäkään luottamaan mieheeni. No ehkä jossain pienissä asioissa, mutta suuremmissa ei. Vaikeaa on luottaa ylipäätänsäkään toisiin ihmisiin. Kun vain nuo pettäjät tajuisivat miten suuren vahingon he aiheuttavat puolisolleen, perheelleen ja itselleenkin.
Mieheni kakkonen (sinkku) oli yksi yhteinen tuttava. Kakkonen yritti mustamaalata minua eräälle toiselle yhteiselle tuttavalle, mutta silloin minäkin avasin sanaisen arkkuni ja paljastin mitä häirintä ja haukkuma viestejä kakkonen oli minulle lähettänyt. Sen jälkeen ei ole kakkonen tietääkseni minua parjannut, tajuaa itsekin että minulla on hänestä matskua jonka hän ei halua leviävän.
Et voi muuten edes alentua kakkosen tasolle. Paitsi ehkä jos olisit aloittanut suhteen hänen miehensä kanssa. Jos kakkonen on varattu, niin kyseessä ei ole vain kolmiodraama, vaan neliödraama. Kakkonen on sekaantunut sinun parisuhteeseesi, joten sinulla on oikeus sekaantua hänen. Sitäpaitsi täytyy muistaa se, että ehkä kakkosen puoliso on myös elänyt epätietoisuudessa ja tieto pettämisestä voi olla hänelle myös helpottava tieto. Joten ei voi pelkästään puhua kostosta, vaan oikeudenmukaisuudesta kaikkia osapuolia kohtaan. Ihan oikein teit. Varmasti oli kosto suloinen.
Samanlaisia kokemuksia täältä. Mies kärysi pari vuotta sitten. Tiesin koko ajan hänen pettävän, sillä tartutti sukupuolitaudin heti kun oli käynyt vieraissa. Samaan hötäkkään kuoli miehen isä, ja asia jäi sen takia purkamatta. Yllättäviä työmatkoja alkoi ilmaantua, mutta toisaalta mies väitti käyvänsä miespuolisten kavereiden kanssa kaljalla ja ajattelin, että kuoleman purkaminen voisi olla hyvä näin. Suhde loppui muutaman tapaamisen jälkeen, mutta jatkui uudelleen, kun kakkonen kuulemma kiristi ja oli hullu (siinä siis tiedoksi teille kakkosille, mitä miehet teistä puhuvat kun jäävät kiinni). Mies ei edes itse kertonut, vaan kerran kesken illanvieton sanoin, että tiedän hänen käyvän vieraissa, eikä hän ollut varautunut eikä pystynyt kieltämään. Ihmettelen kyllä kovasti, miten tyhmänä hän minua pitää, kun kerran tartutti tuon taudin ja joutui itse kertomaan siitä, että saatiin se hoidettua. Mies katkaisi suhteen kakkoseen heti kun jäi kiinni minun läsnäollessani.
Käytiin terapiassa ja mies vannoo ja vakuuttaa, että ei enää petä ja väittää rakastavansa meitä. Aluksi syytti minua, kun ei muka pystynyt puhumaan, nyt sanoo, että ei tiedä miksi petti. Puhumme asiasta aina joskus, mies väittää oppineensa läksynsä ja luulen, että juuri tällä hetkellä hän ei nyt petä minua. En luota kyllä siihen, etteikö voisi pettää uudelleen, niin huonoja selitykset ovat olleet.
Valehtelu on satuttanut todella käsittämättömän paljon, enkä ole päässyt asiasta yli vaikka tosiaan pari vuotta on kulunut. Meillä on pienet lapset ja omaisuutta (miehen kautta tullutta) ja olemme olleet yhdessä jo kohta kaksikymmentä vuotta. Luottamus on mennyt, ja olen alkanut myös nähdä miehen kovin erilaisessa valossa kuin ennen. Aiemmin hän oli rehti ja luotettava, nyt tuntuu oikealta lapatossulta. Se, että väittää kakkosen kiristäneen ja itsensä tehneen mitä kakkonen on keksinyt pyytää, tekee asiasta paljon pahemman: se kertoo, joko hän valehtelee tai sitten hänellä ei ole lainkaan selkärankaa: antaa jonkun ulkopuolisen "epätoivoisen yksinhuoltajan" määrätä asioistaan. Olen lukenu kaikki naisen laittamat viestit (vaadin miestä näyttämään ne), ja kyllä paljon vaatimuksia on kieltämätä esitetty, mutta ei kai sentään pitäisi suostua, vaan olla mies ja tunnustaa tekonsa!
Olen sanonut miehelle, että liitto ei kestä toista uskottomuutta tai edes epäilystä. Mietin aina silloin tällöin eroa, etenkin nykyään, koska en enää arvosta enkä luota niinkuin ennen. Rakastan kylläkin. Meneenkö tämä paha mieli ohi ikinä?
Olet siinä oikeassa, ettei kannata uskoa mitä mies sanoo. Todennäköisesti hän on valehdellut kakkoselle ja lupaillut vaikka mitä. Ja sitten valehteli sinulle pelastaakseen vain oman nahkansa.
Voisin yleisesti ottaen sanoa, että uskokaa mielummin mitä kakkonen sanoo, naiset harvemmin valehtelevat kuin ne miehet, jotka ovat pettäneet.
Sinulle 11 17, tuo ei todellakaan aina pidä paikkaansa! Minä valitettavasti jouduin sellaisen kakkosen kanssa tekemisiin, joka valehteli niin hirvittävästi, että en osaa sitä edes kuvailla. Ja tämä kaikki selvisi tietenkin jälkeenpäin minulle.
Pidän sitä ihmistä niin alhaisena olentona, että en käsitä kuinka pystyy itsensä ja valheidensa kanssa elämään.
En anna mitään arvoa ihmisille, jotka vielä kiinni jäätyään valheillaan sekoittavat vielä enemmän toisten elämää eivätkä millään ymmärrä, kuinka järjetöntä se onkaan.
Sama kokemus, yhtään miestäni ylistämättä, kakkonen siis hänkin.
Sain mieheni kiinni suhteesta naimisissa olevaan naiseen.
Mies kertoi varsin oma-aloitteisesti suhteesta mm. kuinka suhde alkoi, omasta aktiivisuudestaan, naisen prepaid-numerosta, tapaamisista, jopa seksin määrästä, paikoista ja asennoista.
Tietenkin ajattelin ja ajattelen edelleen, että hän kaunisteli totuutta. Pähkäilin kuitenkin itsekseni, että kakkosen version kuullessani voin muodostaa suhteesta jonkinlaisen kuvan, ikäänkuin kultaisen keskitien.
Mutta toisin kävi. Kakkonen kielsi kaiken. Ei seksiä, ei edes koskettelua, ei mitään, hän vain "nakkeli niskojaan".
Kun sitten varsin tiukkaan sävyyn sanoin, että tiedän jo asennoistakin, hän suostui myöntämään yhden tapaamisen. Siinä kaikki.
Kunnes hän itse soitti minulle (häivyttyään ikäänkuin maisemista turvallisemmille vesille), ihmetteli, kuinka voin ottaa tämän niin vakavasti, ihmisille tapahtuu paljon kamalampiakin asioita, eihän tässä mitenkään ole käynyt. Kehotti vielä soittamaankin ihan milloin vain, jos on jotain kysyttävää, mutta prepaid-liittymän hän on hävittänyt.
No, minähän soitin ja edelleen hain vahvistusta mieheni kertomuksille. Nainen kielsi kaiken, vaikka mieheni oli vieressä kuuntelemassa. Ihan omasta päästään mieheni oli silmäpelin, kosketukset ja soittelut ilmeisesti keksinyt.
Kun sitten pyysin kertomaan omalle miehelleen, ettei minun tarvitse sitä tehdä, alkoi "lyyti kirjoittaa". Kuinka voin olla niin julma ihminen, hänen miehensähän tappaa hänet heti. Sain kuulla kauhutarinoita kotityrannista, kuinka hän leijonaemona suojelee lapsiaan mieheltään, joka kuulustelee saunassa, juo itsensä sammuksiin iltaisin, vie lapset erossa, on erottanut hänet jo omista sisaruksistaan, on hermolomalla töistään jne...
Näitä tarinoita miehenikin oli minulle jo vuodattanut, kun oli ollut naisen henkireikänä (naisen oma ilmaisu) ja koko 30 vuoden perhehelvettihistorian puhelinkeskusteluissa kuullut. Mieheni haki jotenkin minultakin ymmärrystä tälle naiselle, kun tällä on kotona niin kamalaa. Nainen kuulemma olisi lähtenyt aikaa sitten huonosta liitosta, mutta kun nuorin lapsista oli vielä niin pieni.
Miehelleen joutui jutun sitten pitkän venkoilun ja valheiden jälkeen tunnustamaan. Tosin, kun mies soitti minulle, kaikki oli hänelle uutta tietoa; suhteen pituus, laatu, prepaid-numero, jne. Nainen kertoi vain sen, mikä milläkin hetkellä oli välttämätöntä.
Sen tästä pitkästä ja kivuliaasta kriisistä olen oppinut, että kyllä kylmäpäisiä, härskisti valehtelevia naisiakin löytyy, sen verran uskomattomia selityksiä tältä kakkoselta tuli aina kun itsensä puhui pussiin.
Ja tämä vaarallinen kotityranni on ollut täysin asiallinen ja ystävällinen mies, joka jopa pyysi anteeksi vaimonsa puolesta. Kyllä miestäni on hävettänyt ja harmittanut, kun sellaista soopaa on kakkosensa miehestä kertonut ja naisen puheita hirviöstä uskonut. Kuvitteli reppana olevansa joku pelastava ritari, kunnes paljastui, että oli vähän useampikin ritari käynyt rinsessan luona ennen häntä.