Mikä ihme siinä on, että sinkkuutta pitää aina romantisoida tv-sarjoissa ja lehtikirjoituksissa? Sinkkuelämää-sarja antoi tälle asialle kunnon sysäyksen. Syntyi harhakäsitys, jonka mukaan sinkkuus on hieno ja tavoiteltava vapauden ja itsenäisyyden syvin tila, joka tekee ihmisen onnelliseksi. "Katso upeat sinkut" sanoo iltalehden lööppi.
Oikeastihan sinkkuudessa ei ole mitään upeaa. Kaikki sinkut ovat vain vaikeita ihmisiä tai muuten vain heissä on jotain niin kummallista, etteivät he kelpaa kuin todella harvoille. Oikeasti sinkut ovat aivan taviksia eivätkä mitään upeita ole nähneetkään. Plus että he ovat epätoivoisia ja puutteessa ja alenevat epätoivoisiin tekoihin ihmissuhderintamalla, kun sitä oikeaa ei löydy.
Sinkkuus on vähän niin kuin nuoruus. Molempia romantisoidaan. Molemmat ovat oikeasti yksilön näkökulmasta kurjimpia olotiloja.
Oikeastihan sinkkuudessa ei ole mitään upeaa. Kaikki sinkut ovat vain vaikeita ihmisiä tai muuten vain heissä on jotain niin kummallista, etteivät he kelpaa kuin todella harvoille. Oikeasti sinkut ovat aivan taviksia eivätkä mitään upeita ole nähneetkään. Plus että he ovat epätoivoisia ja puutteessa ja alenevat epätoivoisiin tekoihin ihmissuhderintamalla, kun sitä oikeaa ei löydy.
Sinkkuus on vähän niin kuin nuoruus. Molempia romantisoidaan. Molemmat ovat oikeasti yksilön näkökulmasta kurjimpia olotiloja.
Vastaukset 5
Vanhimmat
atm:t ja sinkut ovat eri asioita.
Atamit kyllä muodostavat valtaosan sinkkujen käpykaartista.
Oletko seurannut avioliitto hömppä sarjoja ?
Kuinka näissä tuodaan esiin vain avioliiton romanttinen puoli.
Sinkku helposti haksahtaa myös näiden sarjojen romanttisiin
rakkauden tunnustuksiin .
Avioliiton kokenut kohtaa liitossaa aivan samaten elämän raadollisuuden,
mitä sinkkukin .
Saan kirjoituksestasi kuvan kuin sinkkuudesta johtuvat epäonnistumiset
poistuisivat parisuhteen kautta.
Sinkulla on mahdollisuus kokea onnistumisen tunnetta .
Näihin tunteisiin ei välttämättä parisuhdetta tarvita .
Ihminen ei välttämättä tule tyytyväiseksi parisuhteen kautta.
Yleensä Iihmiset, jotka ovat sinkkuna ollessa elämässään kovin
tyytymättömiä itseensä.
Ovat sitä myös parisuhteessa.
Elämä voi joillekkin olla tosi kurjaa sinkkuna .
Millaisen hyvinvoinnin olet sinkkuna kyennyt itsellesi hankkimaan .
Takaa suurempaa tyytyväisyyttä sinkkuna oloon ,vaikkei parisudetta ole
näkökentässä.Tai on poissuljettu kokonaan elinpiiristä.
Puute on aina puute ,muttei sitä paikata toisella puutteella.
TarkoitanMmikäli sinkku elää monen oman elämänsä ongelman ympäröimänä.
Kannattakin ensin pyrkiä korjaamaan omaa elintilaansa mahdollisimman
viihtyisäksi, edes itselleen .Muiden ihmisuhteiden ja harrastusten kautta voi
omaan elämänlaatunsa vaikuttaa ilman parisuhdettakin.
Sinkkuteen ei tarvitse tuomita itseään .
Jos puuttuu parisuhde, niin voihan sitä silti olla elämässä kaikki muut asiat kunnossa. Edelleen voi nauttia työstä, sukulaisistaan, ystävistään, omasta kodista ja harrastuksista, vaikkei sitä tyttö- tai poikaystävää olisikaan.
Itse olen melkeinpä sitä mieltä, että jos ei osaa yhtään olla yksin, vaan on pakko saada ihan kuka vaan rinnalle, niin se ei ole normaalia. Se on läheisriippuvaisuutta. Kun oma elämä on kunnossa ja on tasapainoinen oma itsensä, niin sen kumppanin löytäminenkin on paljon todennäköisempää.
Minusta parisuhde on sen oman elämän täydentäjä eikä suinkaan ainoa tavoittelemisen arvoinen asia maailmassa. Kun parisuhteessa ollaan, niin totta kai se on tärkeää ja kun rakastaa toista ihmistä, niin varsinkin alussa vietetään paljon aikaa yhdessä jne. Kuitenkin edelleenkään ei saisi unohtaa niitä muita tärkeitä asioita elämässä (työ, kaverit, harrastukset jne).
Yhteys toiseen ihmiseen ja suvun jatkaminen on ihmisen luonnollisia, biologian ja evoluution määräämiä perustarpeita. Vaikka ei tietenkään kaikille, mutta suurimmalle osalle. On siis ihan normaalia kaivata rinnalleen kumppania ja fyysistä läheisyyttä elämään. Toisen ihmisen kosketushan ihan tutkitusti saa mielihyvähormonit erittymään, mikä parantaa elämänlaatua.
Mutta eihän parisuhde poista ihmisen ongelmia, ja monilla sinkuilla tuntuu olevankin sellainen utopistinen kuvitelma, että niin käy. Että sitten elämä on täydellistä ja kaikki ongelmat ratkeaa, kun vaan on joku. Mutta eihän se niin mene. Parisuhteessa ollessa on ihan vastaavalla tavalla vastoinkäymisiä kuin sinkkuna ollessa. Ja kahden ihmisen elämän yhteensovittaminen tuo siihen vielä lisähaasteensa. Ja jos parisuhteessa on pahoja ongelmia, niin se heikentää elämänlaatua enemmän kuin kumppanittomuus. Toisaalta kyllä hyvä parisuhde parantaa elämänlaatua.
On kuitenkin tavallaan luonnollista, että parisuhde-elämää kokematon helposti yliromantisoi sitä. Mutta realismia se ei ole, ja voi johtaa isoihin pettymyksiin mahdollisessa tulevassa parisuhteessa.