Mieheni on lopullisen kyllästynyt kotikaupunkiimme. Hän on ulkomaalainen ja sai tarpeekseen viimeisestä tyopaikastaan ihmisten kettumaisuuden takia. Hän haluaisi muuttaa toiseen kaupunkiin 300 km päähän. Minulla on täällä osa-aikainen työpaikka. Olen etsinyt kaupungista asuntoa tuloksetta.
Tyopaikka minulle olisi valmiina uudella paikkakunnalla, mutta mieheni opiskelupaikka ja Tyopaikka on vielä auki.
Olen tehnyt kaikkeni, että pääsisimme muuttamaan, mutta vaikka olen miten etsinyt, ei asuntoa löydy. Käymme ehkä henk kohtaisesti etsimässä asuntoa yms. Aikaisemmin tähän ei ollut mahdollisuutta, koska kummankin työt estivät sen.
Mieheni on todella ailahtelevainen. Välillä hän halusi taas toiseen kaupunkiin ja laittoi aikaisemmat muuttosuunnitelmat jäihin. Ja sitten taas halusi suunnitelmien mukaiseen muuttokohteeseen ja syyttaa minua sekä asunnon että tyon loytamattomyydesta. Joka päivä olen soittanut ja lahettanyt hakemuksia asunnoista. Sukulaisia meillä ei ole paikkakunnalla joiden luona voisi asua kunnes oma asunto löytyy.
Jos asiat siis menevät mönkään asunnon, tyonsaamisen (mies kyllä puhuu tarpeeksi suomea), tai opiskelemaan paasemisen kanssa uudella paikkakunnalla, niin varmasti saan syyt siitakin. Ja sitten taas muuttamaan jonnekin. Ongelmana on myos se etta meillä ei ole oikein varaa muuttamiseen ja jos joudumme odottamaan 1 kk ensipalkkaa, hukumme takuuvuokriin ja laskuihin. Ja rahaa mies ei suostu esim. Vanhemmiltani lainaamaan muuttoruljanssiin.
Parasta olisi jos mies löytäisi työn työsuhdesunnon, mutta taitavat olla kiven alla.
Olen yrittanyt selittäa etta koskaan ei voi näistä asioista tietää etukateen etenkaan tässä taloustilanteessa. En tiedä enää mita tehdä. Tulee kauhea olo kun antaa kaikkensa mutta sekään ei riitä. Kauheita riitoja tästä päivittäin jossa mies nalkuttaa ja solvaa.
Onko teilla vinkkeja miten saisin miehen ymmartamaan miten minusta tuntuu?
Olen ottanut asian monesti esille ja kysynyt etta mitä viela voisin tehda, mutta vastauksena tulee vain haistatuksia.
Tyopaikka minulle olisi valmiina uudella paikkakunnalla, mutta mieheni opiskelupaikka ja Tyopaikka on vielä auki.
Olen tehnyt kaikkeni, että pääsisimme muuttamaan, mutta vaikka olen miten etsinyt, ei asuntoa löydy. Käymme ehkä henk kohtaisesti etsimässä asuntoa yms. Aikaisemmin tähän ei ollut mahdollisuutta, koska kummankin työt estivät sen.
Mieheni on todella ailahtelevainen. Välillä hän halusi taas toiseen kaupunkiin ja laittoi aikaisemmat muuttosuunnitelmat jäihin. Ja sitten taas halusi suunnitelmien mukaiseen muuttokohteeseen ja syyttaa minua sekä asunnon että tyon loytamattomyydesta. Joka päivä olen soittanut ja lahettanyt hakemuksia asunnoista. Sukulaisia meillä ei ole paikkakunnalla joiden luona voisi asua kunnes oma asunto löytyy.
Jos asiat siis menevät mönkään asunnon, tyonsaamisen (mies kyllä puhuu tarpeeksi suomea), tai opiskelemaan paasemisen kanssa uudella paikkakunnalla, niin varmasti saan syyt siitakin. Ja sitten taas muuttamaan jonnekin. Ongelmana on myos se etta meillä ei ole oikein varaa muuttamiseen ja jos joudumme odottamaan 1 kk ensipalkkaa, hukumme takuuvuokriin ja laskuihin. Ja rahaa mies ei suostu esim. Vanhemmiltani lainaamaan muuttoruljanssiin.
Parasta olisi jos mies löytäisi työn työsuhdesunnon, mutta taitavat olla kiven alla.
Olen yrittanyt selittäa etta koskaan ei voi näistä asioista tietää etukateen etenkaan tässä taloustilanteessa. En tiedä enää mita tehdä. Tulee kauhea olo kun antaa kaikkensa mutta sekään ei riitä. Kauheita riitoja tästä päivittäin jossa mies nalkuttaa ja solvaa.
Onko teilla vinkkeja miten saisin miehen ymmartamaan miten minusta tuntuu?
Olen ottanut asian monesti esille ja kysynyt etta mitä viela voisin tehda, mutta vastauksena tulee vain haistatuksia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos miehelläsi ei ole ystäviä/kavereita, olet sinä hänen ainoa toverinsa johon purkaa negatiivisetkin ajatukset/tunteet. Puoliso on yksi kanava kaikenlaisten elämänpaineidenkin purkamiseen, ihan samoin kuin rakkaudentunteiden ja onnellisuudenkin.
Ihmisen elämisen perustaidot mitataan kunnolla vasta silloin kun menee huonosti. Hyvinä aikoina me kaikki ollaan ihania ja kivoja, mutta kun eteen tulee ongelmia jotka synnyttävät negatiivisia ajatuksia ja tunteita, täytyisi olla erilaisia kanavia joita käyttää niiden purkamiseen. Harrastukset on yksi hyvä tasapainottaja, hyvä parisuhde toinen, ystävät ja sukulaiset kolmas jne.
Ulkomaalainen tuntee aina olonsa erilaiseksi kuin syntyperäinen omalla maallaan, joten miehesi on nyt monenlaisten paineiden alla. Toisaalta on myös kyse ylpeydestä, työstä, jonka varassa monen miehen itsetuntokin roikkuu.
Päättämättömyys johtuu sekin ehkä kykenemättömyydestä tehdä selkeitä päätöksiä ja pyrkiä sitten sinnikkäästi niitä kohti. Syy siihen kykenemättömyyteen on varmasti teilläkin epävarmuus: ei voi tietää mitään varmaksi, joten ei voi suunnitella mitään etukäteen.
Levottomuus teissä molemmissa tukee "matkalaukkuelämää" enemmän kuin paikalla pysymistä ja tiili tiileltä rakentamista.
Työpaikka olisi saatava ensin, sillä sen kautta saattaa löytyä, kuten sanoit, myös asunto. Jostakin on aloitettava ja jotakin saatava, että voidaan jatkaa eteenpäin. Jatkuva epävarmuus ja odottelu syö kenen tahansa hermoja ja itseluottamustakin.
Ei muuta kuin jatkakaa etsintöjä ja purkaa hammasta. Pyytäkää ja antakaa toisillenne anteeksi, yrittäkää puhaltaa yhteen hiileen ja toimia tiimihengessä nyt kun te toisianne eniten tarvitsette.
Ja onnea matkaan! Kyllä tulevaisuus sinnikkään palkitsee.
Ihmettelen vaan mihin sä noita haistatuksia ja vihan purkauksia tarvitset? Yleensä toi käytös osoittaa tulevaisuuden suunnan. Vaikka saisitte asunnon ja työtä sama jatkuisi, löytisi taas näitä ikäviä työkavereita jne. Parasta olisi jos löytäisit itsellesi työn ja asunnon sekä kotirauhan