osituksesta

Riippuu exästäsi. Voi ihan hyvin heittää roskiin tai jättää nurkkaa kaikki 3 kappaletta....

Ei sopparia tarvitse toimittaa edes maistraattiin rekisteröitäväksi, jos paperi sisältää vain toteamuksen, että on sovussa asioista sovittu ja vaateita toista kohtaan ei ole. Silloin kun on todellista jaettavaa omaisuutta ja esim toinen osapuoli "ostaa ulos" toisen yhteisestä asunnosta, pitää mennä tuon pidemmän kaavan mukaan ja ositussoppari on rekisteröitävä, että se saa lain voiman.

Ei tarvitse yhtaikaa allekirjoittaa ; itse lähetin exälle palautuskuoren kanssa allekirjoitettavaksi paperin, jossa oli ennestään minun ja kahden esteettömän todistajan nimmarit. Ts hänelle yksi ja itselleni toinen paperi, hän palautti sen postitse omalla nimmarillaan varustettuna ja that's it.

Näin minua neuvoi tuttu juristi, kun heräsin noin 5 vuotta eron jälkeen huomaamaan, että varmaan jonkinlainen "lappu" siitä, että exän kanssa keskenämme sovimme kipoista ja kupeista, olisi suotavaa tehdä.

Pakkohan se ei toki ole, mutta varsin mutkikkaaksi menee homma sitten, kun vuosikymmenien kuluttua aletaan tekemään perunkirjoitusta ja perinnönjakoa - niiden edellytyksenä on se, että osituksesta on olemassa kirjallinen todiste, muuten pitää alkaa tonkimaan esille teidän tilanteenne 1-vaiheen vireilletulon ajalta.

ftghujftghn kirjoitti:

Ei sopparia tarvitse toimittaa edes maistraattiin rekisteröitäväksi, jos paperi sisältää vain toteamuksen, että on sovussa asioista sovittu ja vaateita toista kohtaan ei ole. Silloin kun on todellista jaettavaa omaisuutta ja esim toinen osapuoli "ostaa ulos" toisen yhteisestä asunnosta, pitää mennä tuon pidemmän kaavan mukaan ja ositussoppari on rekisteröitävä, että se saa lain voiman.

Ei tarvitse yhtaikaa allekirjoittaa ; itse lähetin exälle palautuskuoren kanssa allekirjoitettavaksi paperin, jossa oli ennestään minun ja kahden esteettömän todistajan nimmarit. Ts hänelle yksi ja itselleni toinen paperi, hän palautti sen postitse omalla nimmarillaan varustettuna ja that's it.

Näin minua neuvoi tuttu juristi, kun heräsin noin 5 vuotta eron jälkeen huomaamaan, että varmaan jonkinlainen "lappu" siitä, että exän kanssa keskenämme sovimme kipoista ja kupeista, olisi suotavaa tehdä.

Pakkohan se ei toki ole, mutta varsin mutkikkaaksi menee homma sitten, kun vuosikymmenien kuluttua aletaan tekemään perunkirjoitusta ja perinnönjakoa - niiden edellytyksenä on se, että osituksesta on olemassa kirjallinen todiste, muuten pitää alkaa tonkimaan esille teidän tilanteenne 1-vaiheen vireilletulon ajalta.

Oikein muuten, mutta:

>>Silloin kun on todellista jaettavaa omaisuutta ja esim toinen osapuoli "ostaa ulos" toisen yhteisestä asunnosta, pitää mennä tuon pidemmän kaavan mukaan ja ositussoppari on rekisteröitävä, että se saa lain voiman.