Moni kakku päältä kaunis.
-Olen 3 vuotta avioliitossa ollut nuorehko nainen, jolla on erittäin kunnianhimoinen mies. Olemme suunnitelleet tulevaisuutta ja isojakin juttuja muutaman vuoden päähän, mutta nyt alkaa ahdistaa.
Minä olen ihan poikki. Minä olen arvoton, tekemisiäni ei lueta "miksikään" , paitsi kun on muita kuulemassa. Minä en saisi levätä, enkä pahemmin lepääkään koska mielummin painan töitä kun kuuntelen sitä nöyryytystä ja maahan painamista.
Omat harrastukseni olen lopettanut että tämä tavoite voisi totetuta ja siihen voisimme panostaa kaikki , mm rahamme. Miehen harrastukset ovat saaneet jatkua (hän ei laske niitä harrastukseski koska niistä voi muutama penni tulla tuottoakin).
Olen ajautunut tilanteeseen jossa minulla ei ole mitään muuta kuin työ 12-16/h 6pvänä viikossa, ja tämä 1 päivä joka jää yli menee kirjanpidon/pankin ja pyykkikoneen välillä juoksemiseen.
Väsynyt, eikä enää edes niin onnellinen.
-Olen 3 vuotta avioliitossa ollut nuorehko nainen, jolla on erittäin kunnianhimoinen mies. Olemme suunnitelleet tulevaisuutta ja isojakin juttuja muutaman vuoden päähän, mutta nyt alkaa ahdistaa.
Minä olen ihan poikki. Minä olen arvoton, tekemisiäni ei lueta "miksikään" , paitsi kun on muita kuulemassa. Minä en saisi levätä, enkä pahemmin lepääkään koska mielummin painan töitä kun kuuntelen sitä nöyryytystä ja maahan painamista.
Omat harrastukseni olen lopettanut että tämä tavoite voisi totetuta ja siihen voisimme panostaa kaikki , mm rahamme. Miehen harrastukset ovat saaneet jatkua (hän ei laske niitä harrastukseski koska niistä voi muutama penni tulla tuottoakin).
Olen ajautunut tilanteeseen jossa minulla ei ole mitään muuta kuin työ 12-16/h 6pvänä viikossa, ja tämä 1 päivä joka jää yli menee kirjanpidon/pankin ja pyykkikoneen välillä juoksemiseen.
Väsynyt, eikä enää edes niin onnellinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ja tuosta kaikestako sinä syytät miestäsi?
Mitenkäs on sen itseohjautuvuuden laita? Maksaa likaa, vai eikö uskalla ja miksi ei, jos kerran tuntuu siltä, ettei mitään menetettävääkään enää ole?
No, hyvä on, purkautua piti, ja sama täällä. Mutta muutoksen voi kyllä tehdä vaikka heti tänään, ja muuttuminen lähtee aina omasta itsestä. Tue itse itseäsi, älä käytä omiakin ajatuksiasi ja niistä syntyneitä tunteita itseäsi vastaan. Tee elämästäsi viihtyisä. Sitä ei voi kukaan estää, mutta se saattaa synnyttää keskustelua, ja sehän on hyvä asia, koska silloin pääset kertomaan verbaalisestikin sen mllaiset syyt tuottivat sellaisen seurauksen, jne.
Ole rohkea. Älä ole passiivinen ja kutsu itseäsi orjaksi, sillä se ei ole totta eikä realismia, ja sinä vaikutat aika realistiselta ihmiseltä. :)
Katso peiliin ja kysy sieltä katsovalta ihmiseltä: " Kenen elämää sinä elät ? "
Olet aivan liian heikko suhteeseen noin määrätietoisen miehen kanssa. Etsi itsellesi tasavertainen mies joka on kiinnostunut kokonaisvaltaisesti sinusta. Olet sille nykyiselle miehellesi joku vitun projekti.
Et arvosta itseäsi yhtään jotta voisit sanoa miehellesi vastaan ja lopettaa se orjatyö. Tulenko mä sanomaan sille suorat sanat tai anna osoite niin ilmoitan poliisille et sua kohdellaan kuin orjaa, niin ne tulee varmaan käymään. Olen todella pahoillani ja ärsyttää kun jotain kohdellaan noin huonosti.
Soitat poliisit?
Vapaaehtoisesti kyseinen nainen on orjaksi päättänyt ruveta.
Kissankultaa: jätä mies kun olet vielä nuori.
Sitä pohtii, onko kuitenkaan"oikeasti" riittävästi syitä olla epäkiitollinen elostaan ja olostaan.
Nii-in, mikäpä siinä, jos sulle riittää, että olet toiselle 'rakas' ja tärkeä sen takia, että olet kuuliainen, tottelevainen ja ahkera orja, kynnysmatto, alamainen ...
Sinusta itsestäsi, ihmisestä, joka asuu sisälläsi, ei kaverillasi ole mitään käsitystä eikä väliä - eikä siis sinullekaan. Mutta kuka sinusta välittää - OIKEESTI - jos et sinä itse !
ON!
Jo heti otsikosta tuli mieleen tämän biisin yököttävät sanat: "... sait orjan halvimman, vain naurus soi ...". Luojalle kiitos, että tällaiset ajat ovat ohi.
http://www.youtube.com/watch?v=q_rVmgRThZs
Kymmenen henkeä hyppää miinustamaan ja moittimaan kun nyt sen kirjoitan...mutta kirjoitan uhallakin..
OLET NAIMISISSA NARSISTIN KANSSA. PAKENE!
Kuka nyt suunnittelee elämää on ihan pihalla. Työpaikka on tavoitteita ja suunnittelua varten mutta elämä on elämistä varten. Miehesi on pelkuri kun suunnittelee elämänsä etukäteen ja kyykyttää sen varjolla. Ei kannata olla länsimaista harha-ajattelua kannattavan ihmisen kanssa jos ei taho.