Ystävälläni on vaikea sydänsairaus (ollut jo ihan lapsesta asti).
Hän luultavasti joutuu leikkaukseen ja sai alkuvuodesta allergiakohtauksen sairaalassa, jonka vuoksi sydän pysähtyi. Oli siis kliinisesti kuollut.Saatiin kuitenkin elvytettyä.
Nyt hän on alkanut puhua omasta kuolemastaan ja ihan epätoivoinen välillä...En oikein löydä sanoja miten lohduttaa...Olen yrittänyt olla hyvä ystävä ettei tarvitse sitten joskus miettiä mitä olisi pitänyt toisin tehdä...En kuitenkaan ole ihmeidentekijä ja pysty sairautta (parantumatonta?) poistamaan.
Hän luultavasti joutuu leikkaukseen ja sai alkuvuodesta allergiakohtauksen sairaalassa, jonka vuoksi sydän pysähtyi. Oli siis kliinisesti kuollut.Saatiin kuitenkin elvytettyä.
Nyt hän on alkanut puhua omasta kuolemastaan ja ihan epätoivoinen välillä...En oikein löydä sanoja miten lohduttaa...Olen yrittänyt olla hyvä ystävä ettei tarvitse sitten joskus miettiä mitä olisi pitänyt toisin tehdä...En kuitenkaan ole ihmeidentekijä ja pysty sairautta (parantumatonta?) poistamaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinun apusi ystäväsi rinnalla ei vaadi muuta kuin olla siinä omana itsenäsi. Kuuntelijana, kanssakävijänä, tukena niillä eväillä mitä sinussa on. Ei keltään voi vaatia, ja tuskin hän sitä odottaakaan, että keksisit jonkun ihmekeinon hänen auttamisekseen.
Yhdessä läpikäyden hänen huoliaan, hän ehkä pääsee kuoleman puheistaan. Silti toisaalta on ymmärrettävää, että sellaisen 'rajallakäynnin' kokeneena alkaa eri lailla pohtia oman elämänsä rajallisuutta kuin me ns. terveemmät. Jos lääkärit ovat päätyneet leikkauksen suoritamiseen, silloinhan suunta on valoa ja paranemista kohti. Tottakai pelko tuntemattomasta edessäolevasta pelottaa, se varmasti kasaa paineita ja lisää puhumisen tarvetta ja ystävän tukea ja vakuutteluitakin positiivisesta tulevasta. Mutta jos ystäväsi vaikuttaa masentuneelta tai muuten jää koukkuun omiin kuolemapuheisiinsa, silloin kannattaisi ehkä suositella tai varovasti miettiä vaihtoehtoa ammatti-ihmisen puoleen kääntymistä, jolloin voisi löytyä erilaiset välineet hänen mielialansa auttamiseen.
Sinä hänen ystävänä olet arvokas sellaisena kuin olet, ei siihen muuta tarvita. Jaksamista vaatii yrittää antaa itsestään enempää mihin on voimia.
Jaksamista sinulle ja ystävällesi.