En tiedä onko tämä oikea foorumi tälle aiheelle, mutta kokeillaan nyt.
Olen joskus jutellut naisten kanssa asiasta, joka minua ahdistaa välillä kovastikin. Se, että tavallinen sinkkumies on meidän yhteiskunnassamme ja etenkin naisten silmissä pelkkää ilmaa. Vaikka hoitaisin velvollisuuteni kunnialla, olisin fiksu, siisti ja kohtelias, niin itseisarvoni on pyöreä nolla.
Ensimmäinen reaktio naisten puolelta on yleensä se että minussa täytyy olla jotain vikaa. Varmaan onkin, mutta olen kuullut samaa myös muilta miehiltä, joten en usko että kyse on pelkästään omista vioistani vaan myös yleisessä asennoitumisessa miehiin.
Käytännössä tarkoitan mm. seuraavia asioita: Kukaan nainen ei tule baarissa juttelemaan, kukaan nainen ei istu pöytääni baarissa, kahvilassa tai missään muuallakaan (ei, vaikka muut paikat olisivat varattuja. Ennemmin he poistuvat paikalta). Kukaan ei edes noteeraa millään tavalla. En osaa sitä nyt sen paremmin selittää, mutta jos nainen kysyy että "anteeksi, onko tässä vapaata" niin se ei suinkaan tarkoita että hän olisi istumassa siihen vaan hän aikoo viedä tuolin muualle. Tietysti voisi olla huonomminkin ja hän veisi väkisin tuolin altani.
Syy, miksi kirjoitan tänne, on lähinnä se että halusin kysyä näkevätkö naiset tässä mitään ongelmaa? Onko valittamiseni ja paha oloni täysin turhaa? Voiko nainen ymmärtää tällaista asiaa joka ei varmaankaan häntä koske millään lailla?
Olen joskus jutellut naisten kanssa asiasta, joka minua ahdistaa välillä kovastikin. Se, että tavallinen sinkkumies on meidän yhteiskunnassamme ja etenkin naisten silmissä pelkkää ilmaa. Vaikka hoitaisin velvollisuuteni kunnialla, olisin fiksu, siisti ja kohtelias, niin itseisarvoni on pyöreä nolla.
Ensimmäinen reaktio naisten puolelta on yleensä se että minussa täytyy olla jotain vikaa. Varmaan onkin, mutta olen kuullut samaa myös muilta miehiltä, joten en usko että kyse on pelkästään omista vioistani vaan myös yleisessä asennoitumisessa miehiin.
Käytännössä tarkoitan mm. seuraavia asioita: Kukaan nainen ei tule baarissa juttelemaan, kukaan nainen ei istu pöytääni baarissa, kahvilassa tai missään muuallakaan (ei, vaikka muut paikat olisivat varattuja. Ennemmin he poistuvat paikalta). Kukaan ei edes noteeraa millään tavalla. En osaa sitä nyt sen paremmin selittää, mutta jos nainen kysyy että "anteeksi, onko tässä vapaata" niin se ei suinkaan tarkoita että hän olisi istumassa siihen vaan hän aikoo viedä tuolin muualle. Tietysti voisi olla huonomminkin ja hän veisi väkisin tuolin altani.
Syy, miksi kirjoitan tänne, on lähinnä se että halusin kysyä näkevätkö naiset tässä mitään ongelmaa? Onko valittamiseni ja paha oloni täysin turhaa? Voiko nainen ymmärtää tällaista asiaa joka ei varmaankaan häntä koske millään lailla?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kiitos vastauksestasi!
Tuo nurinkurinen yhtälö josta aluksi mainitsit oli väärinkäsitys. Kirjoitin hieman epäselvästi. Tarkoitin että muutkin miehet ovat sanoneet samaa, eli sitä että huomiota ei naisilta tule, eikä kontakteja saa ilman omaa panostusta.
Olen minä jonkin verran seurannut tätäkin asiaa esim. baariympäristössä ja väitän kyllä että naiset saavat huomiota aika mukavasti. Jotkut liikaakin jopa omasta mielestään. Tietysti on niin kuten sanoit, että osa on pöksyihin yrittäjiä, mutta varmasti joukossa on ihan juttuseuraakin vailla olevia miehiä.
Itse ainakin tykkään kovasti jutella ihmisten kanssa ja varsinkin naisten kanssa keskustellessa saa uutta perspektiiviä asioihin. Ilmeisesti on vaan todettava että naisilla ei ole vastaavaa kiinnostusta jutella miesten kanssa? Ja ei, en tunne miehiä joiden pöytään naiset tunkevat. Onneksi se ei tunnu haittaavan kaikkia miehiä. Muuten täällä olisi vielä enemmän meitä itsesäälissä rypeviä pohdiskelijoita.
On aina vaikeaa ymmärtää sellaista asiaa joka ei kosketa itseä. Lemmenkipeyden ja parisuhteen kaipuun ymmärrän hyvin, mutta se ei olekaan vieras asia. Väitän kuitenkin että totaalinen huomionpuute on melko vieras asia naisille.
Se on äärimmäisen yksinäinen tunne ja se pistää miettimään miksi maan tapa on niin tyly toista sukupuolta kohtaan.
"Tarkoitin että muutkin miehet ovat sanoneet samaa, eli sitä että huomiota ei naisilta tule, eikä kontakteja saa ilman omaa panostusta."
Mä olen huomannut että naiset ei noteeraa mitenkään esim kaupan käytävilla, mutta katselevat perään. Sen näkee kun vilkaisee syrjäsilmällä. En tiedä miksi..
Kyllä tuossakin on varmasti "perää" :-)
En tiedä miten näinkin tasa-arvoisessa maassa voi olla asetelma niin vinoutunut että tavallisen miehen pitää suurinpiirtein periskoopin avulla katsoa jos haluaa saada pienimmänkin huomionrippeen.
Tuttu fiilis on tuo.
Sekä se että enemmän saa huomiota tuntemattomilta naisilta, jos itse liikkuu naisen seurassa. Ehkä naisenkin on helpompi katsoa vaikka ohikulkevaa miestä, jos kyseinen nainen "olettaa" hänen olevan varattu. Koska silloin tämä mies ei ainakaan hyppää heti kimppuun, vaikka häntä vähän tsekkaisi.
Mutta tuohan on sitä, mitä Suomessa tehdään! Kyllä mäkin olen naisena yksin käynyt paikoissa, ja joskus joo, se tuoli vaan viedään isompaan seuraan. Mitä sitten? Niin, ei tule miehet juttelemaan kahviloissa, eikä tule jatkuvalla syötöllä eli koskaan, kirjastossa kukaan tutustumaan erikseen. Ei vaan tullla juttelemaan eikä istuta junassakaan aina viereen (onneksi). Lähinnä harrastuksista olen tuttuja ja kavereita löytänyt. Eihän Suomessa ole deittikulttuuria, ei täällä ole tapana alkaa vaan juttelemaan, ja baarissakin, no jos miehet tulee juttelemaan ne on räkäkännissä. No, kyllä mä olen aika sosiaalinen, ja joskus itse istun pöytään: huomaan kyllä, jos ei huomioida, tai kaivatakaan ketään "ulkopuolista", ja itse monesti sitten tulee löpistyä, joskus saa vähän outoja katseita. Kyllä se ole ihan minä itte joka 90% on aloittanut sen tuttavuuden tekemisen, harvoin törmää selväpäisiin miehiin, jotka vaan tulisi juttelemaan.
Ei ehkä vanhemmilta enää mitään katseita saa, kai ne on elämänkokemuksen myötä tottuneet että ihmiset puhuu toisilleen, mutta joskus nuoremmat on ihmeissään. Siis aikuisetkin nuoremmat. Parikymppisistä jopa kolmekymppisiin saattaa silmistä näkyä ihan selkeä ihmetys, niinkun ei olisi kun samaa tahkoa kierretty eikä ihmisiä nähty :)
Enkä mä koskaan "iske", tottakai sinkkuna saakin olla aina avoimin mielin liikenteessä, mutta kyllä mä juttelemaan menen ihan reilusti enkä millään munahaukka-asenteella.
Jne. jne. Kyllä mulle töissä puhutaan, opinnoissa puhutaan ja harrastuksissa tutustun. Ja ihan tuntuu miehet ja naiset juttelevan toisilleen ja toisilleen.
Mitä sä odotat? Että sut "noteerataan" kahvilassa, missä kaikki on tuntemattomia ja sinä täysin tuntematon. Miksi? Miksi tuntemattomat naiset tulisivat just sulle juttelemaan, miksi sä odotat kahvilassa naisten tulevan juttelemaan sulle, kun säkään et mene juttelemaan niille? Ethän säkään siis ihmisille juttele, tutustu, ole sosiaalinen, tee seuraa..?
Miksi et, jos sä sitä kerran kaipaat?
Tavallinen sinkkumies on tavallinen mies, ja tosiaankin, meidän kulttuurimme nyt ei ole semmoinen kaikkia syleilevä, helppotutustuakaikkiin, jne. mutta mä ihmettelen miksi odotat sitä, kun tiedät homman?
Bussissakin osa ennemmin seisoo kun istuu jonkun viereen!
Ei sua täällä huomioida sen kummemin kun ketään muutakaan, eikä muita sen kummemmin kun suakaan.
En tosiaan nää tuossa mitään sellaista ongelmaa. Valittamisesi on turhaa, samoin hankkimalla hankit itsellesi pahan olon. Hankkisit elämän missä oikeasti voisit tässäkin kulttuurissa tutustua muihin. Ja muista, että keskimäärin kestää 3-4 vuotta että aikuiset edes yhdessä työskennellessään, opiskellessaan ja naapureina asuessaan tutustuu täällä! Ei tule ystävyydet yhdessä yössä, kyllä mulla ne on kaikki rakentuneet pikkuhiljaa.
Mistä sä olet saanut päähäsi että tää johtuisi just naisista ja just miehistä? Haloo, jos te kaikki sinkkumiehet vaan nyhjötätte seinäruusuina eikä naiset ikinä kenestäkään sinkusta tykkää, niin mitenkäs suurimmasta osasta sinkkumiehiä kuitenkin tulee varattuja?
Täysin epäloogista, suurin osa sinkuista on tavallisia, puolet miehiä ja suurin osa löytää parisuhteen, osa vähän nopeammin ja osa sitten viiveellä.
Älä jatka tuota, sulle tulee itsellesi asenneongelma, epämiellyttävä ja vainoharhainen elämä. Sä itse kärsit tosta eikä muut. Ja aina pitää itseään vaan muuttaa, ja omaa elämäänsä: se on ainoa mihin pystyy.
Tai voithan sä noinkin jatkaa, mutta seinäruusuksi sä jäätkin sillä.
Sä olet vain yksi meistä taviksista ja se siitä, jos sä odottelet spesiaalihuomiota kahvilassa ja tarjouksia ja noteerausta, saat odotella aika kauan. Ala sen sijaan elää.
Hyviä pointteja!
En välttämättä puhu nyt ihmisten pariutumisesta, mutta väitän että ne aloitteet tapahtuvat suurelta osin miesten toimesta. En usko että tavallinen mies on mitenkään hyljeksitty, kunhan hän vain ensin osoittaa kelvollisuutensa. Aloite siihen on tultava lähes aina mieheltä. Nainen on se, joka on lähtökohtaisesti kiinnostava ja tavoiteltu. Mies on lähtökohtaisesti se joka voittaa rohkeutensa, menee juttelemaan ja pyrkii osoittamaan olevansa tutustumisen arvoinen.
Kyllä minäkin haluaisin edes joskus olla se kiinnostava osapuoli.
Mutta ei tässä tosiaan ole kyse pelkästään parinmuodostamisesta vaan esimerkiksi siitä että ei harrastusten parissa kukaan nainen tule oma-aloitteisesti sanomaan edes paria sanaa. Töissä tulevat jos on pakko, mutta mikäli haluan vaihtaa pari "ylimääräistä" sanaa, niin ne on tultava minun aloitteestani.
Alakerran tyttökään ei rappukäytävässä moikkaa oma-aloitteisesti. Vastaa kyllä kun tervehdin ensin. Pitäisi varmaan lopettaa sekin tervehtiminen ettei vaan loukkaisi kenenkään yksityisyyttä.
Olen minä naisille mennyt usein juttelemaan, lähinnä toki baarissa, ja joskus käynyt tosi mukavia keskusteluja. Olisi melkoinen yllätys jos joku nainen päättäisi tehdä saman minulle, mutta parempi jättää sellaiset haaveet. Ilmeisesti naiset mieluummin jättäytyvät suosiolla kännisten miesten jututettavaksi kuin tulevat istumaan selväpäisen näköisen miehen pöytään?
Nonnii, sehän on hyvä että sä teet tuttavuutta = sä olet se sosiaalisempi silloin. Näin se vaan tässä elämässä menee. Semmosta se on. Että niin.
Kuten jo sanoin, mä olen nainen ja mä teen tuttavuutta. Mäkin olen aloittanut morjestamaan naapureitani, suurin osa morjestaa nykyään jo oma-aloitteisestikin. Ne ketkä ei vuodessa vastaa (yksi on ollut ettei edes vastaa!) jätän kokonaan ilmaksi sen jälkeen. Ja semmosta se nyt vaan on. Ite sä sen valitset, morjesta tai ole morjestamatta. Tuskinpa se muiden elämää niin muuttaa. Mä morjestan, koska musta on kiva tuntea naapurit edes sen verran ja osan kanssa on sitten tullut enemmänkin juteltua. Mulle se on kiva juttu, mutta me ihmiset ollaan erilaisia: jos se sut tekee katkeraksi ja sä odotat kiitoksia siitä, niin ehkä sitten ois tosiaan parempi lopettaa? Koska ei semmosia asioita kannata liikaa tehdä, mistä tulee paha mieli.
Että noihin muihin väitteisiin vastasin jo melko selkeästi. Kyse ei ole yleistävistä "sukupuoliluuloista" tai siitä, että juuri sinua syrjittäisiin, tai että miehiä syrjittäisiin tai että sinkkumiehiä syrjittäisiin.
No, omalla asenteellaan jokainen elää ja oli miten oli, sä tiedät senkin, että se miten sä näät asiat, on se minkä kanssa sinä elät.
Sä voit joko iloita omasta sosiaalisuudesta ja niistä hyvistä keskusteluista, tai katkeroitua kun muut ei oo just sellaisia kun sä haluat. Eikö?
"tiukkaa pa*kaa" sanoisi englannin mies.
Rohkenen olla eri mieltä tuosta miehen asemasta. Tuskin minua erityisesti sorretaan, mutta kyllä naiset suhtautuvat hyvin varauksella suurinpiirtein itsensä ikäiseen mieheen.
Ehkä siihen välttelyyn on syynsäkin. Monenlaista tyyppiä kun on liikkeellä ja joistakin saattaa koitua harmiakin.
Ymmärrän sen, mutta ei se silti mukavalta tunnu. Mieluummin tuntisin olevani ihminen ihmisten joukossa, eikä jokin pelottava olento joka pitää kiertää mahdollisimman kaukaa. Tiedän liioittelevani, mutta niinhän ne ajatukset joskus paisuvat mielessä kun niitä liikaa murehtii.
Ootko muuten miettinyt myös sellaista vaihtoehtoa, että se sinusta tekeekin epäilyttävän? Kun siis epäilet itse, olet ennakkoluuloinen ja olet varautunut, niin se tekee sinusta epäilyttävän. Mietin nimittäin millaisiin ihmisiin, ja nyt tässä, etenkin millaisiin miehiin suhtaudun varauksella, ja se on kyllä ne, ketkä ovat itse selkeästi varautuneita. Heistä tulee heti olo, että ahaa, mitäs tuo salailee ja aikoo. Ei varmaan mitään, mutta ennakkoluuloisuus ja varautuneisuus ei ainakaan auta muihin tutustumaan. Eikä sen ainoa vaihtoehto ole sitten rynnätä kaulaan kiinni, niille tiedoksi, jotka heti vetävät homman toiseen ääripäähän. Sosiaalisia taitoja voi opetella, ajatuksiaan voi korjata ja kuten sanottu, vaikka kaikkea ei voikaan valita, asenteensa voi.
Eilen näin lenkillä miehen, joka todennäökisesti on ihan normaali noin muuten. Mutta ensinnäkin ihminen on myös eläin, ja jos minua tulee vastaan ihminen, jonka silmistä paistaa jo valmis "katkeruus" ja jonka keho on jännittynyt, minä olen heti myös varautunut. Vaistomaisesti. Jos hän olisi tullut puhumaan, olisin kokenut sen epämiellyttävänä, vaikkei miehessä ollut mitään epämiellyttävää kun se minkä "vaistosin".
Kiinnitin tähän asiaan huomiota, ja siis: mies oli tavallinen, hyvännäköinen muuten, mutta nämä asiat nyt loistivat ulospäin.
Loistivat siinä mielessä, että niitä ei huomaisi muuten ehkä, mutta nyt kiinnitti huomiota itsekin siihen, miten pienestä se saattaa olla kiinni.
Joten, muista se, että sinunkin asenteesi, jos on kauhean voimakas, näkyy kyllä sinusta ulospäin ja muut saattavat helposti heijastaa sinun omia ajatuksiasi. Joten älä anna ajatuksillesi liikaa voimaa, sinä aivan takuulla liioittelet ja murehdit liikaa. Se mihin kiinnität huomiota, alkaa kasvaa, muista se. Se mille annat energiaa, alkaa myös sitä viedä.
Samoin kun se, mitä uskot, alkaa heijastua muusta maailmasta, ja muuttuu sitten hitaasti. Koska omien asenteiden ja ajatusten muuttaminen vie aikaa.
Eli varo sitä. Jos sä pidät itseäsi syrjittynä, alat käyttäytyä niin. Jos sun käsityksesi naisista on että ne kaikki käyttäytyy sua kohtaa "jotenkin", se tulee myös toteuttamaan itseään. Jos sä et huomioi niitä mukavia asioita, vaan lietsot noita epämukavia murheita: ne on mitkä sua ja sun elämääsi hallitsee. Ja kun sä itse suhtaudut noin epäluuloisesti, annat itsestäsi epäluotettavan vaikutelmankin.
Eli muista, että sinä pystyt hyvin pitkälle vaikuttamaan siihen, miltä sinusta tuntuu ja nyt tällä hetkellä ajat kyllä itseäsi sitä kohti, ettei tule tuntumaan kauhean mukavalta jatkossakaan.
Tsemppiä sen muuttamiseen, toivottavasti on mukava loppukesä ennen tunnelmallista syksyä ja ihanaista joulua :) Kyllä se siitä.
Mielenkiintoista.
Uskon kyllä että naiset ovat herkkiä aistimaan tuollaisia asioita. Voin myös kuvitella että olen itsekin melko jännittyneen oloinen liikkuessani ihmisten ilmoilla. Naamataululleen ja sen myötä perusilmeelle ei oikein voi mitään, mutta pitää vaan hyväksyä jos se tekee minut epämiellyttävän oloiseksi.
Ajatusten voimaan uskon myös, tiettyyn rajaan asti. Tuskin kukaan nainen tulee jatkossakaan baarissa juttelemaan vaikka olisin kuinka positiivinen, mutta jos saisin vaikka täydessä bussissa naisihmisen istumaan viereeni mieluummin kuin seisomaan, niin sekin olisi jo kova sana :-)
mutta se sun positiivinen ajattelu saa sut käyttäytymään eri tavalla. Ne on ne pienet eleet ja ilmeet, jotka antaa ymmärtää että ihmiset "saavat" tulla luoksesi. Positiivinen ajattelu saa sinut tekemään erilaisia valintoja.
Minä taas naisena ajattelen että jos olen baarissa niin en varmana menisi vieraan miehen juttusille, siitähän nyt saisi maineen välittömästi >>se jahtaa täällä miehiä
Luulen että enemmistö naisista on samaa mieltä kanssasi.
Ongelma tulee siinä kun kuitenkin usein sanotaan että naiset ovat aktiivisempia kuin koskaan ja sitten kun ei henkilökohtaisesti pääse sitä todistamaan, niin alkaa etsiä vikoja itsestä.
Ristiriita on siinä että naiset ovat vanhanaikaisia ja miehet olisivat jo ihan valmiita siirtymään moderniin tyyliin. Luulen että tämä aiheuttaa mielipahaa muissakin miehissä kuin vain minussa. Kuinka paljon sitä täälläkin peräänkuulutettua positiivisuutta saisikaan aikaan, jos nainen tulisi tutustumismielessä juttelelemaan!
Olisi mielenkiintoista kuulla muidenkin naisten mielipiteitä koskien näitä ajatuksia joita nimimerkki "elisabeth ko" toi esille...
En itsekään uskaltaisi lähestyä miestä baarissa samasta syystä, kuin "elisabeth ko" . Joskus jossakin tilanteessa voin ohimennen heittää huumorilla jotain josta voisi kehittyä keskusteluntynkää, mutta aika harvassa sellaiset tilanteet ovat.
Ylipäätään tilanne on omalla kohdallani huono. Miehet eivät uskalla lähestyä minua muuten, kuin änkyräkännissä (pelottavaa, torjun heti) ja itse taas en uskalla lähestyä miehiä.
Olen kovin kiinnostunut yhdestä sinkkutyökaveristani, jonka kanssa kemiat ja jutut sopivat upeasti yhteen. Mutta kun en saa hänen aikeistaan selvää, ollaanko pelkkiä flirttailevia ystäviä vai haluaisiko hän enemmänkin. Mikään peluri hän ei ole, mutta voihan silti olla, että hän vain pönkittää itsetuntoaan flirttailemalla kanssani. H*lvetti, kun teitä miehiä ei voi ymmärtää.
Jos menen baariin, niin juttelen siellä ehkä vain parin kanssa. En voi käydä läpi koko baarin tarjontaa. Hyvin usein juttelen vain oman seurueeni kanssa tai yhden uuden.
Jos kaikki tekevät näin...niin siellä pitäisi olla tasaluku miehiä ja naisia.
Joo, teen kyllä aloitteen jos siellä on joku sen näköinen, että "saa" mennä ja näyttää kivalta. Jos tyyppii kääntää katseensa pois tai tusaa puhelimensa kanssa, niin en mene juttelemaan.
Jos näen poikaporukan jossa äijillä menee liian lujaa: en mene.
Josnäen poikaporukan (tiivis rinki), jossa kaikilla on paniikki jäykkä-hiljaisuus: niin en mene. En tahdo enää sitä pelokasta tuijotusta takaisin. Ja niitä yhden sanan vastauksia. Ne tarkoittavat: mene pois.
Voi olla kuten sanoit, monet naiset odottavat edelleen että mies tekee aloitteen. Mutta noin kokonaisuutena: naiset tekevät jo nyt enemmän aloitteita kuin ennen.
Herää kysymus: missä sä käyt? Oletko varma että se paikka, ympäristö ja se tarjonta on sulle? Jos se on kotikylän yksi baari: ne lähimmät eivät välttämättä halua oman kylän poikaa. Vaikka sinussa ei olisikaan mitään vikaa.
Vaihda sceneä ja katso millaista palautetta tai huomiota saat muualla.
Vielä tuosta katseen pois kääntämisestä...itse olen tosi huono katsomaan pitempään silmiin tuntemattomia. Ilmeisesti katsekontaktin pitäisi olla tosi pitkä ja intensiivinen jotta saisit varmuuden kiinnostuksesta? Miten mies voisi muuten näyttää siltä että "saa" tulla juttelemaan?
Enimmäkseen käyn Suomen suurimman sisämaakaupungin baareissa. Toki tämä aihe koskee myös yhtälailla myös muita paikkoja ja ihan arkisiakin tilanteita.
Niin, en kyllä itsekään ymmärrä että mikä se viesti "saa lähestyä" olisi ? Yksin kun on baarissa niin kyllä sitä kännykkääkin tulee räpellettyä, kun ei koko ajan viitsi tuijottaa vieraisiin pöytiin.
Sen katseen pitää viedä "jalat alta", ihan niin kuin elokuvissa :P
Seuraavan kerran kun lähdet baariin niin teeppäs itsellesi kyltti kaulaan, jossa lukee isolla "SAA LÄHESTYÄ!" Ihan varmasti, joku tulee sulta kyselemään, että mitäs tää oikein tarkottaa... Ja siitähän on helppo lähteä juttelemaan asiasta jos toisesta. ;)
Jos ei itse tee alotteita niin on turha kuvitella saavansa mitään.
Ne saavat jotka tekevät alotteita. Jos istut tattina paikallasi, niin vika on sinussa, kun olet passiivinen.
Kännisten urpojen huomio ei lämmitä, suurin osa hakee vain sänkyseuraa. Ja kun känniset miehet ei sänkyseurana kiinnosta.
Vaikka modernin miehen voisi luulla arvostavan aktiivista naista, itse olen saanut palautetta, että osoittamani kiinnostus tuntui tyrkyltä. Tätä nykyä minäkin miesten aloitetta odotan. Vaikka hymy ja katse ovat kai jo naiseltakin "sallittua".
No ei minullekaan ole mitään tuollaista koskaan tapahtunut, vaikka nainen olenkin. Se on suomalaisuutta, ei haluta tuppautua seuraan.
jampoista on baarissa kännissä. Toisilla se nyt näkyy vähän enemmän ja toisilla vähemmän mutta on naurettavaa täällä naisten väittää ettei kännissä oleva mies kelpaa kun se kuitenkin baarissa parin punaviinin jälkeen kelpaa oikein mainiosti.