Ollaan miehen kanssa ajauduttu umpikujaan, koska toiveet ovat täysin erit tulevaisuuden suhteen. Olen 21v ja mies on 24v, silti hän käyttäytyy kuin teini eikä ole valmis menemään eteenpäin. Hän pitää itseään nuorena vaikka mielestäni tuon ikäisen pitäisi jo aikuistua ja ajatella esim. lapsia ja naimisiin menemistä. Enkä minäkään kyseisiä asioita vielä halua, mutta miehelle pelkästään niistä puhuminen aiheuttaa ahdistusta. Minä tiedän, että haluan lapsen ennen kuin olen 25-vuotias, tiedän sen sisimmissäni koska haluan sitä jo nyt mutten opiskelujen takia vielä voi. Mies taas sanoo että haluaa lapsen, mutta ei tiedä yhtään koska. Pitkän ajan päästä kuitenkin, ehkä vasta 10v päästä. Hän ei suostu asiassa joustamaan ja sanoo, että jos ei tämä käy niin voin lähteä kävelemään.
Tiedän, että asiasta on turha nyt riidellä koska se on ajankohtainen parin vuoden päästä, mutta miettikääs sitä niin, että kun parin vuoden päästä otan asian esille ja mies sanoo että ei todellakaan vielä, niin olen nämä pari vuotta kuluttanut elämästäni häneen, turhaan. Sitten tulisi ero, ja ennenkuin olisin löytänyt uuden miehen, jonka kanssa perustaa perhe, niin onkin taas kulunut vuosia, parikin. Tämä on niin raastavaa kun ei ole yhteisiä haluja miehen kanssa. Ehkä parempi vaan erota nyt, eikä sitten muutaman vuoden päästä...
Tiedän, että asiasta on turha nyt riidellä koska se on ajankohtainen parin vuoden päästä, mutta miettikääs sitä niin, että kun parin vuoden päästä otan asian esille ja mies sanoo että ei todellakaan vielä, niin olen nämä pari vuotta kuluttanut elämästäni häneen, turhaan. Sitten tulisi ero, ja ennenkuin olisin löytänyt uuden miehen, jonka kanssa perustaa perhe, niin onkin taas kulunut vuosia, parikin. Tämä on niin raastavaa kun ei ole yhteisiä haluja miehen kanssa. Ehkä parempi vaan erota nyt, eikä sitten muutaman vuoden päästä...
Vastaukset 8
Vanhimmat
En osaa kommentoida tuohon eroasiaan paljoa, mutta kannattaa muistaa että 90% 24-vuotiaista "miehistä" eivät vielä kaiholla ajattele lapsia ja avioliittoa. Suurin osa vielä elää nuoruuttaan täysillä ja nauttii vapaudesta. Ja ei mielestäni tuon ikäisen vielä halutessaan täytyisikään suunnitella tulevaisuutta tarkkaan. Tietysti ottaen ikäsi huomioon, koet miehesi olevan vanha, mutta trust me, sitä hän ei ole. 24 vuotias on vielä nuori ihminen, joka voi olla ikäistään kypsempi tai lapsellisempi, mutta pääsääntöisesti ei kyllä siinä iässä että pitäisi aloilleen asettua.
Mikäli suhteenne on hyvä, kunnioitusta ja luottamusta löytyy puolin toisin, niin odota rauhassa vielä kaksi vuotta. Uskallan väittää että kun hän on 26 vuotta, niin silloin viimeistään huomaat hänen todellisen mielipiteen lapsista ja avioliitosta. Harva mies niistä osaa puhua alle 25-vuotiaana, saati sitten vakavasti kuvitella itseään isänä. Toki niitäkin tapauksia on, jotka jo parikymppisinä tietävät varmasti mitä haluavat elämältä, mutta harvassa ovat tällaiset tapaukset. Onko kyse biologiasta vai pojat-on-poikia -kasvatuksesta, en tiedä, mutta jos haluat varmasti lapsia haluavan miehen, löydät niitä todennäköisimmin lähes 30v ikäluokasta.
Parin vuoden päästä olet vasta 23 vuotias, jos tuolloin suhteenne tulevaisuus ei näytä haluamaltasi, on sinulla vielä hyvä aika löytää elämänkumppani jonka kanssa perheen perustaa. Ajan tuhlaamisesta, voisi puhua jos olisit nyt yli 25-vuotias.
Kuinka kauan olette ylipäätään seurustellut?
Jos n. 1v niin en yhtään ihmettele ettei mies halua asiasta puhua.
Oon eri tyyppi kuin aloittaja. Ollaan seurusteltu 8 vuotta ja oon välillä yrittäny kysellä lapsista, et mitä jos jättäisin pillerit muutaman vuoden päästä pois. Se menee ihan paniikkiin, mutta kuitenki jos sanon että "kerro nyt jos et lapsia halua niin erotaan. Turhaan pitkitetään yhessä oloa, jos tulevaisuutta ei oo" niin ei halua erota, vastaus on että joojoo katotaan, älä stressaa mua. Ja ne lapset pilaa kuulemma meidän elämän. En nyt sitte tiiä mitä tekis, ku ei taida haluta lapsia, mutta suostuu varmaan silti sitte joskus "pakon edessä". Enkä haluais toista pakottaa..
Lapsen hankintaan ei saa koskaan pakottaa. Lapsen pitää olla toivottu. Parisuhde harvoin, siis hyvin harvoin, paranee lapsen saamisen jälkeen. Silloin se vasta oikea arki koittaa. Mielestäni on jopa jonkinlaista kypsyyttää ymmärtää tuo asia, ja jos ei se itselle sovi, pitää kieltäytyä lapsen hankinnasta.
"Hän ei suostu asiassa joustamaan ja sanoo, että jos ei tämä käy niin voin lähteä kävelemään."
Sinulla on viisas mies! Ihan oikeasti.
Noudata hänen neuvoaan.
Kumpi aloittajalle onkaan tärkeämpää: rakastettava ja rakastava poikaystävä omana itsenään vai lapsen saaminen?
sinulla on aikaa miettiä niitä lapsia vielä yli 10w :) jos rakastatte toisianne mikset odota vaikkapa.. 3 vuotta ja kysy sitten uudestaan.
Hei, mä oon 35 ja mies ön 26, vähän sama tilanne päällänsä. Mulla on vasta oikeus panikoida tuon asian kanssa! :D