Olen parisuhteessani tullut petetyksi mieheni toimesta ja kuten jokainen saman kokenut varmasti tietää, oli asian paljastuminen kuin märkä rätti päin kasvoja. Suhdetta kesti puoli vuotta ja päättyi, kun toinen nainen kuuli minun tietävän hänestä. Hän laittoi suhteen poikki, vaikka mieheni kuinka kerjäsi sitä jatkamaan. Jokainen puhelu, tekstiviesti ja tapaaminen oli pieni puukonisku. Mies oli aina tilaisuuden tullen lähettämässä viestiä, aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä. Loukkasi ymmärtää, mitä selän takana oli koko ajan tapahtunut mutta jotenkin kielsin mielessäni tapahtuneen ja aloitin taistelun parisuhteen puolesta. Se onnistuikin ja avioliitto jatkui ja jatkuu edelleen. Oli kuitenkin täysin käsittämätöntä koettaa ymmärtää, miksi mies teki minulle niin, hirveää huomata, että toinen oli koko ajan ajatellut toista naista, ihan koko ajan.
Meni vuosi, annoin anteeksi mutta en unohtanut. Koin jostain syystä olevani oikeutettu antamaan miehelle takaisin samalla mitalla ja kuin toiveesta, elämääni astui mies (naimisissa hänkin, pienet lapset, miehen sanoin enemmän kaveri kuin intohimoliitto). Sama, mitä mieheni teki minulle, kävi nyt kohdallani toteen. Myös samalla tavalla mieheni vaistosi jotain, koetti kaivaa ulos totuutta kuten itsekin aikanaan. Mitään en kuitenkaan tunnustanut.
Tätä palstaa lukeneena ykköset ja kakkoset kovin haukkuvat toisiaan mutta kyllä se vain niin on, ikävä kyllä ykköset, että teidän kanssanne ollaan ihan vain jostain pakottavasta syystä. Itsekin ajattelen päivittäin, miten ihanaa elämä olisi ilman aviomiehestäni mutta...
Kaksi lastani ovat vielä pieniä, miksi rikkoisin heiltä kodin? Myös taloudelliset tekijät ovat toinen iso syy, miksi tässä roikun vaikka väkisin. Myös salasuhteeni toinen osapuoli on todennut, ettei halua erota, koska viikonloppuisyys kammottaa jo ajatuksena.
Joka kerta, kun joudun harrastamaan seksiä puolisoni kanssa, toivon, että se vain loppuisi äkkiä. Pelkkä ajatuskin oksettaa mutta velvollisuudesta sen teen säännöllisesti. Samoin pidän kulissia yllä onnellisesta parisuhteesta niin lasten takia kuin sen, ettei mieheni tarvitsisi epäillä mitään. Ainoa mitä odotan ja ajattelen on tämä toinen mies.
Niin, mitä siis koetin sanoa, oli tähän palstalla usein luettavaan ykköset vastaan kakkoset kiistelyyn voin kaikki nämä osapuolet eläneenä ja kokeneena sanoa, että vaikka pettämisen ja salasuhteen paljastuminen johtaisi ykkösen "voittoon", tekee puoliso todennäköisesti sen vain järkisyistä, ei rakkaudesta. Jos itsekin jäisin kiinni, väittäisin todennäköisesti, ettei suhde oikeasti koskaan merkinnyt mitään, vaikka se merkitsee todella paljon. Monta kertaa olen koettanut tämän lopettaa, kun ajatus hänestä vaimon kanssa syö mieltä mutta se ei vain onnistu, mies saa minut aina jatkamaan, kun hänkään ei minusta halua luopua. Omalla tavallaan jopa uskon, että minun avullani heidän avioliittonsa edelleen jatkuu, vaikka totta on, että tunteet vaimoa kohtaan ovat tänä suhteemme aikana väkisinkin muuttuneet. Seksittömän/vähäseksisen/tyydyttämättömän seksin kestää ja arki sujuu, kun seksiä saa edes muualta.
Tylyä mutta luulen että aika monen tapauksen kohdalla kylmä totuus.
Meni vuosi, annoin anteeksi mutta en unohtanut. Koin jostain syystä olevani oikeutettu antamaan miehelle takaisin samalla mitalla ja kuin toiveesta, elämääni astui mies (naimisissa hänkin, pienet lapset, miehen sanoin enemmän kaveri kuin intohimoliitto). Sama, mitä mieheni teki minulle, kävi nyt kohdallani toteen. Myös samalla tavalla mieheni vaistosi jotain, koetti kaivaa ulos totuutta kuten itsekin aikanaan. Mitään en kuitenkaan tunnustanut.
Tätä palstaa lukeneena ykköset ja kakkoset kovin haukkuvat toisiaan mutta kyllä se vain niin on, ikävä kyllä ykköset, että teidän kanssanne ollaan ihan vain jostain pakottavasta syystä. Itsekin ajattelen päivittäin, miten ihanaa elämä olisi ilman aviomiehestäni mutta...
Kaksi lastani ovat vielä pieniä, miksi rikkoisin heiltä kodin? Myös taloudelliset tekijät ovat toinen iso syy, miksi tässä roikun vaikka väkisin. Myös salasuhteeni toinen osapuoli on todennut, ettei halua erota, koska viikonloppuisyys kammottaa jo ajatuksena.
Joka kerta, kun joudun harrastamaan seksiä puolisoni kanssa, toivon, että se vain loppuisi äkkiä. Pelkkä ajatuskin oksettaa mutta velvollisuudesta sen teen säännöllisesti. Samoin pidän kulissia yllä onnellisesta parisuhteesta niin lasten takia kuin sen, ettei mieheni tarvitsisi epäillä mitään. Ainoa mitä odotan ja ajattelen on tämä toinen mies.
Niin, mitä siis koetin sanoa, oli tähän palstalla usein luettavaan ykköset vastaan kakkoset kiistelyyn voin kaikki nämä osapuolet eläneenä ja kokeneena sanoa, että vaikka pettämisen ja salasuhteen paljastuminen johtaisi ykkösen "voittoon", tekee puoliso todennäköisesti sen vain järkisyistä, ei rakkaudesta. Jos itsekin jäisin kiinni, väittäisin todennäköisesti, ettei suhde oikeasti koskaan merkinnyt mitään, vaikka se merkitsee todella paljon. Monta kertaa olen koettanut tämän lopettaa, kun ajatus hänestä vaimon kanssa syö mieltä mutta se ei vain onnistu, mies saa minut aina jatkamaan, kun hänkään ei minusta halua luopua. Omalla tavallaan jopa uskon, että minun avullani heidän avioliittonsa edelleen jatkuu, vaikka totta on, että tunteet vaimoa kohtaan ovat tänä suhteemme aikana väkisinkin muuttuneet. Seksittömän/vähäseksisen/tyydyttämättömän seksin kestää ja arki sujuu, kun seksiä saa edes muualta.
Tylyä mutta luulen että aika monen tapauksen kohdalla kylmä totuus.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mahtaako miehet kuitenkaan ajatella samoin?
Naiset ovat tunteella mukana kaikessa, miehille on tärkeää saada vain jostain seksiä. Luulen niin.
Olen tietyllä tavalla ap:n kanssa samaa mieltä, joskin oma tarinani poikkeaa hieman.
Olin rakastunut nuori sinkku, kakkonen. Mies erosi ja olemme olleet liitossa jo pitkään. Alkuhuuma kesti pari vuosikymmentä (!) jona aikana mies varmasti petti minuakin . Tästä olin surullinen mutta realistinen, jatkoin ja saimme myhäisellä iällä vielä lapsenkin.
Tuon jälkeen oli tasaista, kunnes jotenkin piilossa ollut naiseuteni halusi täydempää, tunnetta , hellyyttä ja seksiä.
Puutunut vakiokuvio ja halu olla avoimesti NAINEN ja saada tunnustusta ja huomiota, nämä altistivat minut uusille kokemuksille ja kakkossuhteisiin.
Itsensä hajottaminen tuo ristiriitoja , mutta kyllä se vaan opettaakin. Itsestä, ihmisenä olemisesta ja muuttaa ymmärrystä miehenki tekemisiin. Ehdottomuus ja mustavalkoisuus hälvenee ja toisaalta kaipuu siihen rakkauteen , mitä miestäni kohtaan tunsin, ei lopu.
Mennyttä ei saa takaisin, rikottua ei saa ehjäksi.
Teenkö väärin ja ketä kohtaan, siillä ei ole oikeastaan merkitystä.
Loistavasti koostettu kirjoitus. Elämänkokemus tuo esiin sen, että asiat eivät ole niin ehdottomia. Allekirjoitan kaiken kirjoittamasi.
Aloitusteksti myös hyvä. Kiihkoton ja elämänmakuinen. Onpa hieno lukea täältä myös näin aitoja kirjoituksia, joiden tavoite ei ole provosoida, vaan avata maailmaa uskottomuuden taustoista/ dynamiikasta.
"kyllä se vain niin on, ikävä kyllä ykköset, että teidän kanssanne ollaan ihan vain jostain pakottavasta syystä"
Kukaan muu kuin ihminen itse ei voi pakottaa jatkamaan liittoaan. Aivan samoin, kukaan muu kuin ihminen itse ei voi pakottaa jatkamaan salasuhdettaan. Näin se vain on ja hyvä niin. Kukaan muu kuin ihminen itse ei ole vastuussa teoistaan, päätöksistään ym.
Salasuhteen paljastuminen ei johda missään tapauksessa kenenkään "voittoon". Jos vakisuhdetta jatketaan, se on päätös. Usein valehdellaan (lisää), ja luvataan lopettaa kakkossuhde. Pettäjä sanoo rakastavansa puolisoaan, kertoo, ettei salasuhde merkitse mitään. Petetty puolestaan on uskovinaan asian, vaikkei hänkään rakasta puolisoaan (ja kenties hänelläkin on salasuhde). Se miksi molemmat päättävät pysyä kaikesta on huolimatta, on kulissi. Molemmat rakastavat kulissia enemmän kuin itseään, puolisosta puhumattakaan.
Mahdollinen ero kulisseista kirpaisee monia enemmän kuin ero rakkaasta ihmisestä. Rakkaudesta luopuminen on itsestäänselvää, jos kumppani ei rakasta. Jos ollaan muista syistä yhdessä, erosta tulee usein hyvinkin vaikea. Aika hassu juttu.
Kirjoitat niin asiaa!
Olin aikoinaan kakkosena miehelle, ja välillämme oli todella syvää rakkautta. Halusimme olla yhdessä, mutta hän ei vain saanut erottua vaikka liittonsa ei tyydyttänytkään häntä siten kuin parisuhteen tulisi tyydyttää. Aikani yritin ymmärtää, miksi hän ei eroa? Miksi hän ennemmin pysyy epätyydyttävässä liitossa ja valhetelee vaimolleen koko ajan voidakseen olla kanssani, kuin eroaa ja pääsee irti valheiden oravanpyörästä?! Kun tajusin sen liiton perustuneen jo pitkään aivan muihin asioihin kuin rakkauteen, lopetin suhteemme.
Ehkä minä olin se asia, joka vielä ppiti heidän liittoaan kasassa, sitä kulissia, josta mies ei olisi halunnut luopua eikä varmasti vaimonsakaan, vaikka toisistaan olivat tunnetasolla jo kauan sitten luopuneetkin. Nimittäin pari kuukautta sen jälkeen kun lopetin meidän suhteen, mies muutti pois heidän kodistaan ja haki eroa.
wau, kuin suoraan omasta pääkopastani oli tekstisi! Vaatii suunnatonta rohkeutta ottaa ja lähteä, jättää kaikki turvallinen. Saas nähdä, uskallanko itse sitä koskaan tehdä... Oma parisuhde aikansa elänyt, pitkän elämän tosin. Luulen, että jos tästä lähden, menetän myös kakkoseni, koska hän ei vielä ole valmis lähtemään mutta on myös sanonut, ettei kestäisi ajatusta minusta sinkkuna, kenen tahansa vokoteltavissa. Omistaapa kristallipallo ja nähdä, millä keinoin saada onnellinen tulevaisuus!
Oikeastihan, et voi koskaan tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Voit vain tietää, että nykyinen parisuhteesi ei enää tyydytä sinua, ja sen pohjalta sinun on tehtävä päätöksesi. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sitä ei todellakaan voi ennustaa, eroaako kakkosesi vai miten käy. Mutta jos ei koskaan ole rohkeutta yrittää ei mitään, ei saavutakaan mitään!
Vaikka pettänyt jäisikin paljastumisen jälkeen ykkösen luokse, niin ei ykkönen todellakaan ole mikään voittaja. Tapahtunut tulee aina kaivertamaan puolisoiden välejä eikä koskaan täysin unohdu. Mutta jos pettäjä jättääkin ykkösen ja menee kakkosen luokse, onko kakkonenkaan voittaja? On, mutta vain väliaikaisesti. Kun vuosia kuluu ja rakkauden huuma alkaa arjen keskellä hiipumaan, on usein vain ajan kysymys, kun kakkonenkin tulee petetyksi. Pettäjäkään ei ole voittaja, koska sekä petetyn puolison luo jääminen että petetyn vaihtaminen kakkoseen ovat molemmat hyvin riskialttiita ratkaisuja, joissa pettäjä voi epäonnistua täysin ja katua myöhemmin valintaansa. Molemmissa tapauksissa.
Pitkällä tähtäimellä ajatellen näissä pettämistapauksissa ei kukaan taida olla voittaja ja eniten häviävät lapset.
Ihmissuhteissa ei ole voittajia ja häviäjiä. Jokainen on oman onnensa seppä.
Olen miettinyt, mitä sanoisin eräälle 7-vuotiaalle pienelle tytölle, joka itkee ja suree vanhempiensa uskottomuuteen kaatunutta avioliittoa. Vera varmaan sanoisi, että jokainen on oman onnensa seppä.