"I'm a 32 year old guy. Up until I was 29 I had never been on a date. At that point, I was pretty desperate for a any woman to show me even a little attention. I did meet a girl and we've been dating ever since. However, I've never been all that attracted to her physically, so our relationship has degraded to a "best buddy" scenario. Realistically I started dating her out of desperation and now I'm kind of stuck (we live together, share finances, etc...). I do love her, but more as a best friend. She's very overweight and I find it hard to see her in a sexual way. The problem is, women that I truly find attractive would never even give me the time of day. I'm not looking for a supermodel, just a nice, average girl. So right now I'm stuck in this incomplete relationship, where there is no physical chemistry. This might be worse than being single and alone. I'm not sure anymore. I'm basically faced with a very difficult decision: Stay with someone I don't find physically attractive, or live my life alone. "
Onko kellään vastaavanlaista kokemusta? Luulisi olevan aika yleinen ongelma meillä vähemmän suosituilla miehillä? Kukaan ei tietysti halua olla se johon tyydytään mutta fakta on, että kaikki eivät saa sellaista seurustelukumppania jota haluaisivat.
Onko kellään vastaavanlaista kokemusta? Luulisi olevan aika yleinen ongelma meillä vähemmän suosituilla miehillä? Kukaan ei tietysti halua olla se johon tyydytään mutta fakta on, että kaikki eivät saa sellaista seurustelukumppania jota haluaisivat.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kannattaisi katsoa peiliin. Jos itsekin on sellainen johon tyydytään tai ihastutaan muista kuin ulkoisista syistä, niin pitäisikö kasvaa sen verran aikuiseksi, että se rakkaus ja kaunis sisin riittäisi? Tuokin ätmi saisi olla läskimuijalleen ikuisesti kiitollinen.
Eikä tarvisi. Siinä ei ole mitään pahaa jos omantasoiset miehet tai naiset ei sytytä vaan siinä että ATMit vinkuvat että heillä on oikeus sellaiseen joka sytyttäisi. Tuo tyyppi ihan asiallisesti miettii että pitäisikö ottaa sellainen johon oma taso riittää vai olla yksin.
Eiköhän melkein jokaiselle tule eteen jossain vaiheessa se tilanne, ettei kumppani ole ulkoisesti ihan napakymppi. Eli on pystyttävä karsimaan haaveistaan, enemmän tai vähemmän.
Aikuistumiseen mielestäni kuuluu se, että pystyy nostamaan sisäisen kauneuden ulkoisen edelle, myös seksuaalisesti.
En nyt sano, että itsekään pystyisin rumaa läskiä intohimoisesti panemaan... Mutta jotain tyytymistä sitä on itsekin joutunut harrastamaan. Ties vaikka 10v kuluttua jo rumasta läskistäkin pitää yrittää innostua.
Kaikki suhteet ovat tyytymistä mutta ihan niin paljon ei kannata tyytyä että panee naama irvessä ja pohtii olisiko yksinjääminenkin parempi ratkaisu.
Mä en oikein ymmärrä noita juttuja johonkin ulkonäköön tyytymisestä. Mä en suostu tyytymään kuin aitoihin tunteisiin. Jos rakastun, haluan sitä ihmistä myös fyysisesti, on hän ulkoisesti millainen tahansa. Mulle haluttomuus olla fyysisessä kanssakäymisessä miehen kanssa kertoo siitä, että tunteet eivät riitä ylläpitämään suhdetta. Ja suhteeseen, jossa ei ole aitoja tunteita, en tule koskaan tyytymään. En vaan pysty.
Ja nillä tunteilla taas ei ole paljoakaan tekemistä ulkonäön kanssa. Ainakaan mulla. Molemmat elämäni rakkaudet eivät olleet mitään valioyksilöitä ulkoisesti. Toista jopa pidin ulkoisesti vähän epämiellyttävänä ennen tutustumista ja sitä seurannutta rakastumista. Toisen kanssa rakkautta oli ilmassa jo ensi hetkestä. Mutta kun rakastan, haluan. Helppoa. Ei ole koskaan sellaisia ongelmia kuin aloittajan kertomuksessa. Tosin rakkauden löytäminen ei ole helppoa, mutta se on taas toinen juttu. Mutta koskaan en tule tyytymään vähempään kuin aitoihin tunteisiin.
Vähän tuonsuuntaista hain.
Ja jos alkaa liikaa ajattelemaan toisen ällöttävyyttä, voi mielestäni ihan tietoisesti hakea sitä himoa rakkauden kautta. Ajatellen henkistä yhteyttä, eikä fyysisiä mittoja.
Noi sanat "ällöttävyys" ja "tietoisuus" ei taas sovi mun ajatusmaailmaan yhtään. Rakastamani ihminen ei ole koskaan ällöttävä, koska se rakkaus tekee hänestä ällöttävän vastakohdan. Ja sitten taas tietoisesti rakkautta ja toisen viehättävänä kokemista ei pysty mun mielestä hallitsemaan. Jos en jotain ihmistä kohtaan tunne rakkautta enkä halua, niin millään tietoisella ajattelulla en niitä tunteita pysty saavuttamaan.
Onneksi ei ole, eikä toivottavasti ikinä tule. Miellyttävä ja sopivan hoikka nainen tai sitten vaan sinkkuna etiäpäen.
Nukkumaan..
Itekin joudun tyytymään tällä hetkellä sellaiseen, joka ei juuri kiinnosta. Harmaa DI, aika lyhyt, mukava kyllä ja fiksukin, mutta ei sytytä. Aiempi poikaystäväni oli pitkä, komea kuin kuva, korkeammin koulutettu, paremmassa työssä, henkevämpi, hauskempi ja älykkäämpi. Rakastin häntä. Mutta hän joutui muuttamaan kaaaauaas pois, ja päätimme lopettaa suhteen, koska tulevaisuudesta ei tietoa.
On aika ankeaa kun ei edes oikein halua toista koskea, eikä tunne kuin ystävyyttä. Mutta olen todennut tämänkin vaihtoehdon olevan parempi kuin yksinolo. Life sucks.
Oon miettiny vastaavaa asiaa et miten ois tyytymine hoikemman puoleiseen naiseen... kun vain he ilmaisevat kiinnostustaan livessä selvemmin. Itse kun pitäisin siitä että naisessa on mistä ottaa kiinni... mut harmi vaan kun he eivät katso muhun päinkään.
Noh, joka tapauksessa mieluummin yksin kuin naisen kanssa joka ei miellytä.
Väitätkö että ongelmasi on että et löydä tarpeeksi läskiä naista?
Eikö sen pitänyt olla atm:ien perusongelma, ettei kukaan nainen kelpuuta?
Vai onko se sittenkin niin, että kyllähän ne jotkut plösöt ja rumat naiset huolisi, mutta mepäs ei huolita niitä, hihhih?
Ongelma ei ole siinä ettenkö löytäisi, mutta se mikä haraa vastaan on siinä ettei rehevämmät naiset kiinnostu musta juuri lainkaan livessä. Näkemäni mukaan he vain kiinnostuvat hoikista kukkakepeistä, mitä mä en ole enkä tule olemaan. Et dilemma on sit valmis.
Juuri vähän aikaa sitten joku atm kiukkusi siitä kuinka läskejäkin naisia käy joku ytm panemassa, ja sitten näille läskeillä kihahtaa hattuun, eikä atm enää kelpaa. Eli kumminkohan päin se nyt oikein on?
Lue tuo 'Nortel' kommentti tuolta ylempää
Niin mitä siitä sitten?
Hohhoijaa, minä en ole läski eikä minua "käydä panemassa".
Mutta kun täydellisen menettää, on aina laskettava rimaa. Ellei halua kerran vuodessa vain tavata tuota exää joka asuu melkoisen kaukana nyt...