Tuli mieleen tuosta yksinkertaisilla kysymyksillä palstaa pommittavasta tyypistä. Mitä keskustelu oikeastaan on? Onko se kysymyksiä ja vastauksia vai kenties jotain enemmän, kuten mielipiteiden vaihtoa, näkemysten esittämistä ja perusteltuja argumentteja?
Voiko keskustelemista oppia?
Dis Cussion
2868
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Niinpä...................Kysyppä itseltäsi.
Selvä. Kyllä voi.
Tostahan joku vois vääntää gradun!
ainakin sinä.
Kyösti boy korvaa laadun määrällä.
Väliajalla se kaahaa Gta:lla.
Minusta tuntuu, että tavallinen ihminen kaipaa enemmän tukea sanoilleen eikä sen takia pysty pitkään olemaan yhdessä roolissa, vaan koko ajan täytyy pallotella vuoroja.
Miksei voi pelkästään kysellä tai vastailla, jos siltä TUNTUU.
Voi siitä sen oppia, että ymmärtää, että samaa jauhavat ovat jonkun asialla (tai sekapäisiä). Tällainen ilmiö on esim. Helsingin Sanomien Tavallinen maisteri ryssä-vihallaan ja Naton ylistyksillään.
Mä en tiedä, me juorutaan frendien kaa tyhjiä juttuja eikä opita toisilta mitään.
Kotirouville tyypillinen juttu.
Ja kesiski loppuu parin viikon pääst.
Keskustelu voidaan aivan hyvin avata kysymyksellä. On sitten aivan eriasia eteneekö se sitten keskusteluasteelle??
Kyllä, asiaa voidaan viedä kysymyksestä eteenpäin. Eikä rönsyilykään ole minusta huono asia, kunhan itse asiakin tulee huomioiduksi.
Vähän hankalaa keskustelu on, jos kysymys on vain yksinkertainen mielipidekysymys. Ne sopivat paremmin gallupeihin.
Vaatii hiukan asian/annetun vastauksen katsomista eri perspektiivistä....jolloin siitä syntyy vuorovaikus..eli keskustelu
Mielipiteistäkin voi keskustella, on jopa suotavaakin osata keskustella niistäkin. Mm. työelämässä se taito on erittäin tarpeellinen kuten myös minusta ihmissuhteissa yleensä.
Tiedän, että toisille ihmisille mielipiteen erittäminen on se kohta, jonka jälkeen juttu tyssää siihin. Ei tästä tarvi enempää jutella, mun mielipide on tämä. Piste. Mutta ihan hyvä jos joskus vähän avaakin sitä mielipidettä, että mistä ja miten se mielipide on sulle muodostunut.
Jotta toinenkin osapuoli pääsee perille miksi olet sitä mieltä mitä olet, eikä se ole vain töttöröö ja töks töks ei siitä sen enempää.
Olen kuullut joskus, että joku kokee rasittavaksi aukoa mielipiteensä kuorta sen jälkeen kun on mielipiteensä ilmoittanut. Pitäs vaan riittää, että olen nyt tätä mieltä. Kyllä se voi usein riittääkin, mutta joskus se jättää ilmaan kysymyksiä ja tulkintoja.
Olisiko suomalaiskansallisella perusjäyhyydellä tekemistä asian suhteen ettei pystytä kommunikaatioon? Pienestäkin asiasta voi syntyä runsas ja monipuolinen keskustelu.
Voi olla tai olematta, luulen että se on enemmän persoonasta kiinni. Ja kuinka on opittu asioista mm. kotona kommunikoimaan. Riittääkö lyhyt ja ytimekäs toteamus vai pitääkö hiukan raottaa ovea vastauksen taaksekin.
Töissä olen oppinut sen verran, ettei lyhyt ja ytimekäs vastaus koskaan riitä kaikille.
Keskustelutaidoissa voi aina kehittyä siis jos todella haluaa!
Niin voi ja itse ainakin tykkään ryhtyä monesti juttusille juuri niiden kanssa, joiden kanssa keskustelu ei aina ole helpointa. Joiden kanssa riski ajautua kolariin on melkein 100%, miksikö? Koska kaipaan haastetta. ;) Töissäkin monesti tulee ihmisiä vastaan, joiden kanssa ei tunnu millään pääsevän taajudelle, mutta sitkeesti pitää yrittää silti kohdata hekin ja tulla vastaan.
No ei vaan haasteen takia vaan, koska opin ja opettelen kohtaamaan ihmisiä joiden kanssa kommunikointi ei aina ole vesiselvää. Hullua ehkä, mutta jotenkin se vaan vetää puoleensa, mitä hankalempaa jonkun kanssa on jutella. Sitä varmemmin siitä pitää ottaa selkoa mikä se on lintu vai kala.
Kohti tulta sano sotilas. x) Ei mennä aina sieltä missä rima on matalin.
Kyllä keskustelu voi olla opettavaakin. Miksipä muutoin lapsillekkaan kannattaisi asioista puhua ja heidän kanssaan jutella, jos siitä ei mitään hyötyä olisi. Voisihan sitä vaan aina karjaista ja osoittaa paikkaa sormella, mutta se ei enää olisi keskustelua.
oli kuitenkin siitä, että voiko keskustelua oppia... :) Ensin pitäisikin juuri kuunnella, mitä toinen sanoo ja vastata sitten siihen.
Nimenomaan keskustelusta voi oppi keskustelua. Elä ala ihan daijuksi nyt. :)
Olet nääs roolimallina lapsille jos ymmärsit mistä on kyse. Jos sinä aina huudat ja osoitat sormella kaapin paikan, et opeta lastakaan keskustelemaan vaan huutamaan ja määräilemään.
On sitten vielä plussaa oppia siitä keskustelun sisällöstäkin jotain. Mutta keskustelu voi olla opettavaa.
Toi on muuten totta, että lapset ottavat mallia vanhemmistaan kuinka keskustellaan....kauheeta huutamista monestikkin.
Keskustelu vaatii kaksi/useampia aktiivisia osapuolia. Ei pelkkää jojoilua.
Tai voihan sitä pitää monologia.
Musta on tavallaan hauskaa joskus vain vastailla yksinkertaisiin kysymyksiin tyyliin gallup.Siinä joutuu pohtimaan jotain ehkä ihan turhaakin asiaa, mutta kuitenkin saa jostain asiasta mielipiteensä muodostettua, asiasta jota ei ole ehkä koskaan pohtinut ennen. Eihän sellaisista kyselyistä useinkaan mitään keskustelua synny, mutta oppii siinä jotain ehkä, omia ja toisten vastauksia lukemalla. Niitä vertaamalla. Miten monia makuja tms.ihmisillä on. Keskustelua oppii sitten taas keskusteluketjuista.
"kenties jotain enemmän, kuten mielipiteiden vaihtoa, näkemysten esittämistä ja perusteltuja argumentteja?" Jep, näitä juuri.
Toki voi oppia. Jos tahtoo.
Keskustelua on monenlaista ja monen tasoista - moniin taroituksiin. Luulisin että kuunteleminen on kuitenkin yksi keskustelun perustaitoja ja sen hallinnassa monilla meistä on opittavaa.