Miten toimisit aikuisten lastesi kanssa, kun heistä yksi meillä

Asutteko vielä samassa talloudessa? Jos asutte, hae siivousvälineet hänelle ja kerro tehtävän siirretty hänelle.

Jos ette asu, kysy miksi hän tulee sinun kotiisi arvostelemaan? Pysyköön kotonaan, onkopa se siisti...tiedätkö?

Kerro et otat avun aina vasyaan kodinhoidossa.

ei asuta samassa, kyläillään vain.
Hän sanoo sanomansa aika iloisena, kuin kevennyksenä, hauskana huomiona, (muka), mutta en pidä niistä kommenteista. Mutta en ole tosissani sanonut, että en pidä sellaisesta, jos menee välit jotenkin huonommaiksi, kun lapsi on sellainen äkkinäinen.

Itsepähän tiedät, onko syynä joku aspergerin tapainen vai onko luonne muuten kasvanut kieroon. Sairaudelle ei mitään voi mutta tahallaan ääliömäisesti käyttäytyvän voi vaikka heittää ulos kunnes oppii käyttäytymään kunnolla.

Mutta sanokaapa, onko teillä muilla tällaisia kokemuksia? Kiitos jos voitte vastata.

Jospa kertoisit lapsellesi, millaisia tunteita hänen puheensa herättävät sinussa ja kuinka pitkäksi aikaa hänen rumat puheensa jäävät pyörimään päässäsi mieltä pahoittamassa. Ehkä hänellä ei ole aavistustakaan siitä, miten puheensa vaikuttaa sinuun.

Jos kyseessä olisi oma lapseni, saattaisin myös kysyä, miksei hän itse tarjoa apuaan arvostelemisen sijaan. Luultavasti pyytäisin häntä lopettamaan arvostelemisen ja muistuttaisin, että hän on vastuussa omasta elämästään ja minä omistani.

Jossain tilanteessa saattaisin todeta, että siivousvälineet ja mausteet ovat samassa paikassa kuin ennenkin ja vapaasti hänen käytettävissään.;)

sanoppas sille että tulee aina vapaa ajallaan hoitaan sun kotis ja laittaan sulle ruokaa kun on kerta ite siinä niin hyvä että sää mielelläs kyllä otat puhtaat vaatteet kaapista ja tuut vaikka lenkin jälkeen puhtaaseen kotiin ja valmiiseen ruokapöytään samalla lailla voit vääntää vitsiä takaisin luulis asian menevän perille fiksuun päähän ettei tartte suoraan sanoo että jokainen hoitaa kotinsa ja tekee ruokansa just niinkun haluaa.

No joo, yli kuusikymppisen ei oikein sopisi olla oman lapsensa kanssa noin neuvoton. Voi sanoa,että sitä saa mitä tilaa eli siinä kasvatuksesi tulos. Hienotunteisuutta ei lapsellasi ainakaan ole. Se voi olla aikamoinen este hänen elämässään nyt ja varsinkin myöhemmin sillä luu tuppaa jäämään jakajan kouraan oli kysymys työ- tai muusta elämästä.

Vaikka tämä aloitus mitä todennäköisimmin on provo, sanopa nyt kuitenkin, että noin typerälle aikuiselle lapselle pitää sanoa suoraan,etä sinä loukkat minua ja että jos toimit noin muuallakin,et taida olla kovin suosittu missään. Yksin kun on ylen ikävä ennenpitkää.

Ennenkuin lähdet lastasi neuvomaan, katso peiliin. Onko sinulla tapana kajauttaa kaikki kuulolle, mitä päässäsi liikkuu eli arvosteletko jatkuvasti lastesi elämää, tapoja, olemusta jne. Kun omena ei niin kauas puusta putoa... Jospa muna on kanaa viisampi ts. lapsesi opettaa sinulle, miltä jatkuva arvostelu tuntuu. Oppia on koko ikä.

Pahoittaisin mieleni ainakin, en osaa..halua riidellä aikuisten lasteni kanssa, olisi todella vaikeaa sanoa heille pahasti...vältän sitä viimeiseen asti.

Joskus nuorimmainen untuvikkona pyrki huomauttelemaan joistain asioista, mutta olen huomannut että elämä on opettanut häntäkin, ei ole enää pitkiin aikoihin kuulunut yhtään negatiivistä kommenttia mistään.

Eikös tässäkin päde vanha hyvä lausahdus: Talo elää tavallaan, vieraat -ne omat lapsetkin - tulee ajallaan...

Niin missä olet onneton ja neuvoton, kodinhoito- ja ruoka-asioissako?

Voisi kuvitella lapsen tarkoittavan hyvää, ajattelevan sinun terveyttäsi ja hyvinvointiasi. Kenties lapsesi yrittää asetella sanomisensa sinun persoonallisuutesi huomioiden, eli sanoo aivan asiasta, mutta kevyesti ja huumoria tavoitellen? Ehkä hän sinut tuntien tietää kuinka herkästi saatat loukkaantua?

En anna poikani sanomisten mennä ohi korvien, enkä niistä loukkaannu vaan arvostan suuresti sitä, että hän välittää. Vähän hän koskaan sanookaan, mutta aina asiasta.
Myös minä voin ja uskallan hänelle sanoa asioita suoraan, mutta siinä tietenkin otan huomioon sen että olen myös anoppi. No ehkä en aina "uskalla" hössöttää ihan niin paljon kuin luontojani tekisin.