Pieniä sirpaleita

Pala palalta kirjoitti:

Hän tuli elämääni yllättäen. Oli jännitystä ja pelkoa kaikkea sitä ihanaa tunnetta. Sanoi luota, edetään sinun tahtiin. Oli ihania tapaamisia, ihastuin, tykästyin.. Päästin sydämeen .. Uskaltauduin heittäytyä tunteiden valtaan. Aluksi oli tapaamisia usein. Yhteisiä omia hetkiä. Sitten lasten kanssa.. Muistan sen aamun kun katoin häntä alastomana vierellä. Oli täynnä onnea ja Rakkautta sitä ihmistä kohtaan. Mut jossain vaiheessa en tiä mikä ja miksi.. Pelkoni alkoi toteutua. Ensin tarvii miettiä, mietitään kumpikin. Okei asiasta juteltiin hetken miettimisen jälkeen.. Kunnes tarvi miettiä taas lopullisesti. Ja se tuntui kuin olisi sydän revitty pois. Revitty ja nakattu lattialle tuhansiksi paloiksi.. En ymmärrä en ehkä halua ymmärtää. On vaikea hyväksyä, on vaikeaa luovuttaa. En tiedä mitä ajatella.. Onko oikeasti kaikki tässä onko ihan oikeasti.. Onko hän varma tästä päätöksestä. En tiä onko oikeita sanoja . Onko oikeaa vastausta. Onko mitään.. En tiedä on vainun omat tunteeni ja tuskani.. On vain minä mitä tiedän. Välillä on helpompia päiviä ja välillä heikkoja hetkiä. Mutta kuitenkin toivon vaikka se on ehkä väärin.. En jaksa itkeä tuntuu että se ei auta, se ei auta enää. Nyt kokoa joka päivä sydämen sirpaleita.. Ainahan joku pala eksyy ja täydellisesti ei taida saada kokoon koskaan särkynyttä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä