Olemme olleet miehen kanssa 1 ja 1/2 vuotta yhdessä. Olemme olleet paljon yhdessä ja viettäneet aikaa lapsuuden kodissani. On ihanaa kun rakkaani lähtee mukaani. Onhan meillä ollut omiakin menoja.
Nyt miestäni vaivaa jokin, tai tuntuu siltä. Hän ei tahdo enää lähteä kanssani niin usein yhdessä esim lapsuuden kotiini käymään. Ja muutenkin tahtoo nykyään enemmän omaa tilaa. Vähän huolestuttaa, että mitä hänen mielessään liikkuu. Jos pahastun siitä, että en tahdo hänen lähtevän jonnekin, hän suuttuu ja raívostuu. Joskus hän heitti vitsillä, että hänellä on poikamiessielu.
Tiedän että suhteissa tulee niitä erilaisia vaiheita, onko tämä nyt sitä? Onko minulla syytä huolestua. mielestäni annan hänelle omaakin tilaa...
Nyt miestäni vaivaa jokin, tai tuntuu siltä. Hän ei tahdo enää lähteä kanssani niin usein yhdessä esim lapsuuden kotiini käymään. Ja muutenkin tahtoo nykyään enemmän omaa tilaa. Vähän huolestuttaa, että mitä hänen mielessään liikkuu. Jos pahastun siitä, että en tahdo hänen lähtevän jonnekin, hän suuttuu ja raívostuu. Joskus hän heitti vitsillä, että hänellä on poikamiessielu.
Tiedän että suhteissa tulee niitä erilaisia vaiheita, onko tämä nyt sitä? Onko minulla syytä huolestua. mielestäni annan hänelle omaakin tilaa...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hmm..miulla olisi tähän yksi omakohtainen teoria ( tosin en tiedä, kuinka loppujen lopuksi se teillä menee). Kuinka usein olette käymässä lapsuudenkodissasi? esim. kerran kuussa, joka vkl, lähes päivittäin?
Miulla oli vastaavanlainen tilanne joka tosin meni niinpäin että miehen lasuudenkodissa tuli vietettyä todella paljon aikaa. Valitettavasti kyllästymiseen asti. Nimittäin muutaman vuoden seurustelun aikana oli vaatimus viettää siellä lähes jokaikinen vkl ,lomista puhumattakaan. Harvassa oli sellaiset vkl:t että tehtiin muuta.
Ainakin itselläni tapahtui juuri tuo kuvaamasi irtautuminen, sillä alkoi tuntua ettei muuta elämää enää ole kuin ravata joka vkl monen sadan kilometrin päähän. Tosin, meillä tilanne oli vielä se että mies kun teki muutenkin jo niin vaativaa työtä ettei yhteistä aikaa juuri muutenkaan ollut, suorastaan ärsytti tieto siitä , että kun viikonloppu tulee, ei siltikään sitä kahdenkeskistä aikaa ole eikä tule, sillä aina perille päästyä, näin yleensä mieheni seuraavan kerran umpiunessa päivän päätteeksi ja sama juttu seuraavana päivänä.
Lopulta en enää lähtenyt mukaan, vaan ilmoitin aina kun vkl lähestyi ja tuli tuttu lause : " täytyypi alkaa pakkaamaan että päästään sity ajoissa lähtemään (SINNE!!!) ", että olen sopinut kavereiden kanssa sitä tätä ja tuota. Ihmettelihän tuo alkuun että miksi en enää siellä käy, mutta muutaman vkl:n jälkeen joku ratas pyörähti miehen päässä ja hän jopa ymmärsi lopulta miksi en sinne halunnut mennä joka jumalan vkl.
Tämä oli kylläkin vain oma kokemukseni, mutta kerroinkin sen siksi että jos se vaikka herättäisi jotain ajatuksia miksi miehesi käyttäytyy kuin käyttäytyy.