Minä ilmoitin että haluan eron. Mitään erillistä syytä ei ole, on vaan avioliitto joka on jo useamman vuoden ajan ollut toivottoman huono, mm. seksielämää ei ole ollut useaan vuoteen enää muuta kuin silloin kun on yritetty lasta. Yksi lapsi onkin.
Nyt kaiken vatvomisen jälkeen olen ruvennut epäröimään - mitä jos olenkin tekemässä elämäni virhettä? Voiko asiat ja ihmiset todella muuttua, voiko tästäkin liitosta tulla vielä onnellinen?
Vai kuuluuko tämä vain yhtenä vaiheena eroprosessiin, tämä oman päätöksen epäröinti?
Kertokaa jos vaan on kokemuksia.
T. onneton
Nyt kaiken vatvomisen jälkeen olen ruvennut epäröimään - mitä jos olenkin tekemässä elämäni virhettä? Voiko asiat ja ihmiset todella muuttua, voiko tästäkin liitosta tulla vielä onnellinen?
Vai kuuluuko tämä vain yhtenä vaiheena eroprosessiin, tämä oman päätöksen epäröinti?
Kertokaa jos vaan on kokemuksia.
T. onneton
Vastaukset 14
Vanhimmat
Et ole. Noin pitkään kuralla olleesta liitosta ei hyvää saa millään.
Miksi se avioliitto on toivottoman huono? Miksi ette pane riemusta?
Kuuluu prosessiin.
Itse vatvoin asiaa moneen kertaan laidasta toiseen vuosia. Seksielämä oli kuollutta, vaimo sitä sorttia, jolle pitää viiden minuutin välein raportoida missä on ja koska tulen. Vuosien nalkutus kaikesta. Ymym.
En tiedä mikämeidät muutti. Yritin kyllä järjestää vaimolle yllätyksiä, kahdenkeskistä aikaa, matkoja, aikaa hänelle yksikseen, mutta ei. EI vaan toiminut, vaikka yritettiin yhdessäkin.
Minä seolin joka luovutti sitten lopulta ensin. Totesin, ettei tämä tästä paremmaksi ajan kanssa muutu ja meillä on vain yksi elämä. Ja meillä molemmilla on oikeus onneen. Yhdessä emme olleet onnellisia.
Tuo oli hyvin sanottu. Täällä samanlainen tilanne, harkinta-aika menossa, 15v liitto ja kaksi lasta. Meillä kaikilla on oikeus onneen.
Jos ei mitään erityistä syytä ole niin jää suhteeseen jo lapsenkin takia. Jokaisessa suhteessa tulee se lässähtäminen ja sitä ei vaihtamalla voi välttää. Teillä on yhteinen lapsi ja valitettavasti se tuo usein ongelmia uudessa suhteessa. Vaikka uusi mies huomioisi lapsen kuinka hienosti tahansa, äiti aina vaistoaa sen tunteen puuttumisen minkä vain isä voi antaa ja äiti kärsii siitä. Sanotaan, että lapset sopeutuu eroon, mutta on tehty tutkimus, jonka perusteella lapsen elämä muuttuu kokonaisvaltaisesti loppuelämäksi eron myötä. Tutkimuksen mukaan lapset elävät mielummin ehjässä perheessä vaikka vanhemmilla olisi paljon riitojakin. Anna ajan kulua ja hyväksy, että suhde muuttuu erilaiseksi ajan myötä, eikä se tarvitse olla paha asia. Suhdettakin voi työstää monella tavalla. Mikäli siihen ei sopeudu saa vaihtaa miestä n. 8 vuoden välein :) Kenen kanssa sitten jakaa muistoja vanhoilla päivillä ja kenen kanssa nauttii mahdollisista lapsen lapsista..
Vielä haluaisin kertoa tuttavaperheestäni, joilla ei ollut seksiä n. 2 vuoteen koska mies halunnut. Heidän elämässä oli lyhyellä aika välillä tapahtunut isoja negatiivisia tapahtumia ja selvisi, että näiden tapahtumien myötä mies oli sairastunut masennukseen. He olivat myöskin eroamassa. Lääkityksen alotettuaan kaikki palautui vähitellen ennalleen ja tällä hetkellä parisuhde voi hyvin.
Voi tässä kertoa oman tarinani. Ei seksiä yli 10 vuoteen, kun mies ei halua. Muutama vikaa kuulemma ei ole, kuin ettei meidän välillä ole kipinää.
Anteeksi mutta mitä h****ttiä??
Lapsen takia jäädä suhteeseen?
Tuo on oikeasti se HUONOIN neuvo mitä olen saanut kaiken tämän keskellä. Ja ollaan käyty pariterapiassa. Ja ollaan keskusteltu ad nauseam. Ja miten niin miestä voi vaihtaa 8 vuoden välein? Olen ehkä tyhmä mutt.a tuota en ymmärrä. Ja se rajapyykki on jo KAUKANA takana, siis 8 vuotta.
Kiitos tästä viestistä. Se vahvisti, että olen tehnyt oikean päätöksen.
ap
Mitä vikaa sinun mielestäsi liitossanne on? Ihan ok, ettei seksiä ole? Tai kipinää? Tai mitään muutakaan?
Ihan kaikki. Jos ajatellaan avioliittoa ihmis- ja tunnesuhteena, jonka sen pitäisi ollakin. Käytännön asiat ja arki ovat mitä parhaiten.
Kukaan ei voi varmasti sanoa onko teille ero oikea vai väärä päätös.Onko rakkautta jäljellä?..niin kauan kun on rakkautta on toivoa.Kaikissa suhteissa hyvät ja huonot ajat...
Ja numero yksi on että JUTELKAA!!Vaikka se olisi vaikeaa niin jutelkaa jutelkaa ja jutelkaa.
Ei pidä unohtaa parisuhdeterapeuttia ja parisuhde leirejä ja mitä kaikkea niitä onkaan..
Hei, parisuhteen jatkamisesta voi olla epävarma, mutta eroamisesta pitää olla varma ennenkuin sille tielle lähtee. >3 kirjoitti asiaa. Pitkällä liitolla on vaiheensa, ei kannata hätiköidä. Kerro puolisollesi tunteesi avoimesti minä- viesteillä, syytttelemättä. Teidän avioliitosta voi tulla onnellinen.
Olipa vaan tosiaan vaihe, joka varmasti kuuluu prosessiin. Terapeuttini avulla sain taas suuntani kirkkaaksi.
Jotkut liitot on vain parempi katkaista. Kaikkien ei kuulu olla yhdessä, vaikka niin on joskus luullutkin.
En enää epäröi.
Et ole ja hyvä että teit päätöksen :)