Lisämausteeksi täällä usein käsiteltyyn intohimoasiaan, ja väitteisiin siitä, että VAIN naiset hakevat instant-kemiaa. Esther Perel kirjassaan Mating In Captivity, joka on käännetty 24 kielelle, vaan ei ensimmäiseksi viralliseksemme:
"The Myth of Spontaneity
There is a powerful ideal operating in many people’s view of sex—
that it’s an instant fi t, a hand-in-pocket, skin-to-skin compatibility
that is perfect from the start. Good sex is supposed to be easy, tension-free, and uninhibited. Either you have it or you don’t. This
idea is often accompanied by its good neighbor, the myth of spontaneity. The word “spontaneity” comes up like a mantra whenever
men and women in my offi ce talk about what constitutes, for them,
exciting, thrilling, can’t-wait, truly erotic sex. It is hard to overstate
their enthusiastic conviction that really sexy sex is supposed to be
spur-of-the-moment.
We like to believe that sex arises from an impulse or inclination
that is natural, unprompted, and artless. We talk about being swept
away. “I couldn’t resist . . . I felt such a rush through my veins . . . It was
bigger than both of us . . . I was completely taken over.” This infatuation with the big bang theory of sex suggests our impatience with
seduction and playful eroticism, which take up too much time, require
too much effort, and—most important—demand full consciousness
of what we are doing. For many of us, premeditated sex is suspicious.
It threatens our belief that sex is subject only to the machinations of magic and chemistry. The idea that sex must be spontaneous keeps us
one step removed from having to will sex, to own our desire, and to
express it with intent. As long as sex is something that just happens,
you don’t have to claim it. It’s ironic that in such a willful society, willfully conjuring up sex seems obvious and crass."
"The Myth of Spontaneity
There is a powerful ideal operating in many people’s view of sex—
that it’s an instant fi t, a hand-in-pocket, skin-to-skin compatibility
that is perfect from the start. Good sex is supposed to be easy, tension-free, and uninhibited. Either you have it or you don’t. This
idea is often accompanied by its good neighbor, the myth of spontaneity. The word “spontaneity” comes up like a mantra whenever
men and women in my offi ce talk about what constitutes, for them,
exciting, thrilling, can’t-wait, truly erotic sex. It is hard to overstate
their enthusiastic conviction that really sexy sex is supposed to be
spur-of-the-moment.
We like to believe that sex arises from an impulse or inclination
that is natural, unprompted, and artless. We talk about being swept
away. “I couldn’t resist . . . I felt such a rush through my veins . . . It was
bigger than both of us . . . I was completely taken over.” This infatuation with the big bang theory of sex suggests our impatience with
seduction and playful eroticism, which take up too much time, require
too much effort, and—most important—demand full consciousness
of what we are doing. For many of us, premeditated sex is suspicious.
It threatens our belief that sex is subject only to the machinations of magic and chemistry. The idea that sex must be spontaneous keeps us
one step removed from having to will sex, to own our desire, and to
express it with intent. As long as sex is something that just happens,
you don’t have to claim it. It’s ironic that in such a willful society, willfully conjuring up sex seems obvious and crass."
Vastaukset 9
Vanhimmat
En tiedä mitä tuon puuron on tarkoitus todistaa, kun en sitä lue, mutta alkuperäinen väite on aivan naurettava. Kyllä sitä instanttia hakevat miehet vähintään yhtälailla.
Vain ätmit eivät voi hyväksyä instanttia, kun heillä ei sitä ainakaan molemminpuolisesti ole ikinä.
Tulit sitten tänne esittelemään tyhjyyttäsi, vaikka olet avannut ihan oman älämölötysketjun.
Sinähän sen avasit ja nyt sitten vielä mainostat sitä erikseen joka puolella.
No, ei ätmiä voi syyttää surkeudestaan. Traumatisoituisi vielä.
Ääliö. Luulin niistä päässyn.
Tutkimuksen tekijä on nainen, niin eiköhän hän ole ylitulkinnut asioita omasta näkökulmastaan. Vaikka uskon kyllä, että miehetkin voivat noin tuntea. Mutta se ei kyllä ole mikään tae hyvälle suhteelle, vaan järkeäkin saa käyttää.
Kirjan kirjoittajasta: hän on terapeutti. Nuo kirjassa kerrotut toiveet ja näkemykset, miesten ja naisten, ovat niitä, joita terapoitavat ovat Perelille kertoneet. Olen saanut lukeakseni vain yhden luvun kirjasta, mutta siihenkin on mahtunut kovin tutun kuuloisia tapausselosteita. (Tutun kuuloisia niin täältä Höynälästä kuin tosielämästäkin.)
Mutta kaikkihan puhe/ kirjoitus on vain osa asiaa. En väitä (varsinkaan kirjaa lukematta), että tämä joku lopullinen avain parisuhdeonneen olisi. Hieman uutta vettä vain.
Olen samaa mieltä: järkeäkin saa käyttää.
Esimerkkilukuun mahtui tapausselostus myös kahden miehen suhteesta. Ihan oli sama meno siinä. (Muutoin: ei liene ihan hedelmällistä vetää johtopäätös, että koska kirjoittaja on nainen, hän on "ylitulkinnut asiaa omasta näkökulmastaan". Juuri tähän kuoppaan kaikki kohtaaminen aina torppaa.)
Kohtaaminen voi torpata siihen, että naiset luulevat oman tulkintansa olevan oikea, miehet luulevat omansa olevan, ja kumpikaan ei ole halukas luopumaan kannastaan.
Juuri näin. Keskitytään julistamaan tai luennoimaan omaa totuutta - ja näinhän ei keskustelua synny (lue: mahdollisuuutta kohtaamiseen). Siitä sitten siirrytään tuhahteluun ja yleistämiseen. Jatkossa repliikit alkavatkin: "Kun miehet aina..." ja "Aina naisten pitää..."