Tiedättekö sellaisen biisin? Minä olen aina pitänyt siitä. Ehkä siksi, että vanhempanikin pitävät siitä, isä varsinkin. Hänelle oli järkytys, kun selvitin asiaa netistä ja kerroin, että se ei olekaan alkujaan suomalainen.
Olen hereillä jo tähän aikaan, vaikka ei olisi syytä. Luultavasti menen kirkkoon, mutta siihenkin on vielä aikaa. Sitä ennen yritän päättää, miten pukeutuisin ja laittaisin hiukset. Minusta on tullut hiukan turhamainen alettuani seuraamaan muutamaa tyyli- ja muotiblogia. Ja kuitenkin lopulta päädyn johonkin yksinkertaiseen - lähinnä valikoin housujen ja hameen välillä, ja yläosa sen mukaan. Hiukset kiinni, letille tai nutturalle.
Olen jo tunnin verran katsellut ulos ikkunasta. Sinä aikana yksi naapurini, jo harmaapäinen mies, on noussut pakettiautoonsa ja lähtenyt työhönsä. Toinen naapuri, vielä alaikäinen, tuli skootterillaan kotiin. Heillä molemmilla on elämä. Elämä. Erilainen kuin minulla. Toinen on ylpeä isä ja isoisä. Toinen taas on jo nuorena saanut kokea paljon ihanaa - hänen poikaystävänsä on komea nuori mies.
En silti kadehdi heitä. Minullakin oli omat hetkeni, kolmekymppisenä (ja vähän päälle) tosin vasta, mutta oli. Tai niin kuvittelin. Ehkä olen saanut kokea samoja tunteita kuin hekin. Hetken tosin vain, ohikiitävän hetken. Kaikki omassa mielikuvituksessani. En vieläkään pysty kirjoittamaan siitä. Taas yritin kuitenkin.
Olen hereillä jo tähän aikaan, vaikka ei olisi syytä. Luultavasti menen kirkkoon, mutta siihenkin on vielä aikaa. Sitä ennen yritän päättää, miten pukeutuisin ja laittaisin hiukset. Minusta on tullut hiukan turhamainen alettuani seuraamaan muutamaa tyyli- ja muotiblogia. Ja kuitenkin lopulta päädyn johonkin yksinkertaiseen - lähinnä valikoin housujen ja hameen välillä, ja yläosa sen mukaan. Hiukset kiinni, letille tai nutturalle.
Olen jo tunnin verran katsellut ulos ikkunasta. Sinä aikana yksi naapurini, jo harmaapäinen mies, on noussut pakettiautoonsa ja lähtenyt työhönsä. Toinen naapuri, vielä alaikäinen, tuli skootterillaan kotiin. Heillä molemmilla on elämä. Elämä. Erilainen kuin minulla. Toinen on ylpeä isä ja isoisä. Toinen taas on jo nuorena saanut kokea paljon ihanaa - hänen poikaystävänsä on komea nuori mies.
En silti kadehdi heitä. Minullakin oli omat hetkeni, kolmekymppisenä (ja vähän päälle) tosin vasta, mutta oli. Tai niin kuvittelin. Ehkä olen saanut kokea samoja tunteita kuin hekin. Hetken tosin vain, ohikiitävän hetken. Kaikki omassa mielikuvituksessani. En vieläkään pysty kirjoittamaan siitä. Taas yritin kuitenkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tiesitkö Lumi, että Lordi on yrittänyt ottaa sinuun yhteyttä?