Erottiin avoliitosta talvella parin vuoden yhteiselon ja muutaman vuoden tuntemisen jälkeen. Exän ja omat lapset mukana kuvioissa, saman katon alla säännöllisesti monta lasta ikähaitarilla 8 -16 v. Exän lapsilla ei mitään rajoja minkään suhteen, kun omani ovat aina osallistuneet kotihommiin sen mukaan minkä ikäisiä ovat ja on ollut säännölliset ruoka- ja nukkumaanmenoajat. On myös ollut aina tietyt ajat, jolloin katsotaan tv:tä tai pelataan tietokoneella. Yritin saada aikaan keskustelua siitä, että onko hyvä, että exän lapset pelaavat tietokoneella 16 h/vrk (tietysti välillä kävivät syömässä), eivät tapaa koskaan kavereitaan tai kavereita ei kai oikein olekaan, kun ei ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja. Omat lapseni kitisivät sitten siitä, että heidänkin pitää saada pelata, jos toisillakin on sellaiset "oikeudet". Lapseni saivat luvan pelata kaksi kuukautta joka ilta, ja sen jälkeen tajusivat, että eivät olleet nähneet kavereitaan aikoihin ja unohtivat siksi aikaa harrastuksensakin. Exän yksi lapsi heräsi myös siinä vaiheessa ja aloitti uudelleen harrastuksia ja alkoi tavata koulukavereita, mutta exä ei koskaan tajunnut, että sosiaalisia taitoja voisi opetella myös ihmisten kanssa kasvotusten. Exällä tosin ei ole yhtään omaa kaveria tai ystävää, joten eipä kai voi ymmärtääkään. Hän kun ei tarvitse ketään, lasten seura riittää. Lapsille ei saa sanoa "ei", lasten kanssa ei saa keskustella mistään vakavasta, lapsia pitää palvella, heidän ruokansa pitää pureskella valmiiksi ja peppu pyyhkiä, vaikka olisi kyse minkä ikäisistä lapsista.
Olen nyt kuukausien päästä huomannut (mm. luettuani Jälleenrakennuksen ja Hellstenin kirjoja), että elimme umpiossa, jossa toisella oli suunnitelmia lähitulevaisuuden suhteen, viritteillä ideoita ja tekemistä kesälomaksi, joululomaksi, arki-illoiksi ja viikonlopuiksi. Uusia matkoja, harrastuksia tai vain arkisesti uusia ruokareseptejä. Exä halusi joka ainoa päivä syödä juuri samanlaisen aamupalan ja samanlaisen iltaruuan, töissä kun ei voi valita, kun siellä piti syödä mitä on tarjolla. Kaikki suunnitelmat oli määrä toteuttaa sitten, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa (n. 10 v. päästä) tai kun itse on eläkkeellä (n. 25 v. päästä). Olen alkanut ymmärtää, että exää varmasti ahdisti todella se, että toinen tekee suunnitelmia jatkuvalla syötöllä ja vaikka taloudellisesti olisi tiukkaa, toteuttaa suunnitelmat eikä vain haaveile niistä. Olen itse nyt erittäin tyytyväinen eroon, koska en olisi jaksanut odottaa 25 vuotta sitä, että pääsen lomalle sellaiseen paikkaan, jonne olen aina halunnut. Tai että voin kokeilla erilaisia ruokareseptejä ilman, että niistä jatkuvasti huomautellaan. Minulle oli vähän yllätys, että exä on noin kaavoihinsa kangistunut, kun alunalkaen oli innostunut kaikesta yhtä paljon kuin minäkin, mutta sitähän se ihastuminen teettää, että haluaa miellyttää toista. Minulle elämä umpioihmisen kanssa oli ahdistavaa, koska tämä tyyppi kontrolloi ja rajoitti kaikkea paitsi omia lapsiaan ja haluaa elää koko elämän yhden ainoan kaavan mukaan.
Exä myös haaveili tapaavansa vuosien takaisen ensirakkautensa, koska se oli kumppani, joka on aina - eivät ole tavanneet 20 vuoteen - ymmärtänyt häntä ja jonka kanssa "rakkaus oli puhdasta ja täydellistä". Jep, toivottavasti löytää ja päivittää omat tuntemuksensa tähän päivään ja alkaa tajuta, että kaikki me vanhenemme, teemme virheitä ja opimme niistä.
Lopputuloksena elän nyt omannäköistäni elämää, exän kanssa emme ole tekemisissä, koska onneksi mitään yhteistä jaettavaa ei ollut. Lapset tuntuvat sopeutuneen tilanteeseen hyvin ja ehkä jopa helpottuneesti, ja minusta tuntuu, että meidän perhe voi taas hengittää. Kesälomat sujuivat mukavan rennosti ja suunnitteilla on jo uusia retkiä! Viestini taitaa siis olla se, että erosta koituu varmasti myös hyvää, vaikka kaikista ei siltä heti tunnukaan. Hyvä elämä!
Olen nyt kuukausien päästä huomannut (mm. luettuani Jälleenrakennuksen ja Hellstenin kirjoja), että elimme umpiossa, jossa toisella oli suunnitelmia lähitulevaisuuden suhteen, viritteillä ideoita ja tekemistä kesälomaksi, joululomaksi, arki-illoiksi ja viikonlopuiksi. Uusia matkoja, harrastuksia tai vain arkisesti uusia ruokareseptejä. Exä halusi joka ainoa päivä syödä juuri samanlaisen aamupalan ja samanlaisen iltaruuan, töissä kun ei voi valita, kun siellä piti syödä mitä on tarjolla. Kaikki suunnitelmat oli määrä toteuttaa sitten, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa (n. 10 v. päästä) tai kun itse on eläkkeellä (n. 25 v. päästä). Olen alkanut ymmärtää, että exää varmasti ahdisti todella se, että toinen tekee suunnitelmia jatkuvalla syötöllä ja vaikka taloudellisesti olisi tiukkaa, toteuttaa suunnitelmat eikä vain haaveile niistä. Olen itse nyt erittäin tyytyväinen eroon, koska en olisi jaksanut odottaa 25 vuotta sitä, että pääsen lomalle sellaiseen paikkaan, jonne olen aina halunnut. Tai että voin kokeilla erilaisia ruokareseptejä ilman, että niistä jatkuvasti huomautellaan. Minulle oli vähän yllätys, että exä on noin kaavoihinsa kangistunut, kun alunalkaen oli innostunut kaikesta yhtä paljon kuin minäkin, mutta sitähän se ihastuminen teettää, että haluaa miellyttää toista. Minulle elämä umpioihmisen kanssa oli ahdistavaa, koska tämä tyyppi kontrolloi ja rajoitti kaikkea paitsi omia lapsiaan ja haluaa elää koko elämän yhden ainoan kaavan mukaan.
Exä myös haaveili tapaavansa vuosien takaisen ensirakkautensa, koska se oli kumppani, joka on aina - eivät ole tavanneet 20 vuoteen - ymmärtänyt häntä ja jonka kanssa "rakkaus oli puhdasta ja täydellistä". Jep, toivottavasti löytää ja päivittää omat tuntemuksensa tähän päivään ja alkaa tajuta, että kaikki me vanhenemme, teemme virheitä ja opimme niistä.
Lopputuloksena elän nyt omannäköistäni elämää, exän kanssa emme ole tekemisissä, koska onneksi mitään yhteistä jaettavaa ei ollut. Lapset tuntuvat sopeutuneen tilanteeseen hyvin ja ehkä jopa helpottuneesti, ja minusta tuntuu, että meidän perhe voi taas hengittää. Kesälomat sujuivat mukavan rennosti ja suunnitteilla on jo uusia retkiä! Viestini taitaa siis olla se, että erosta koituu varmasti myös hyvää, vaikka kaikista ei siltä heti tunnukaan. Hyvä elämä!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hyvä viesti!:)
Mahtavaa, että teit oikean ratkaisun ja voit nyt paremmin! Tällaisia viestejä on kiva lukea juuri eronneena..... Uskon, että ero ei ole melkein koskaan väärä päätös. Jos eroa joutuu jompi kumpi pohtimaan, ei suhde ole silloin ole täysin onnellinen....
Aina voimme tavata sellaisen ihmisen, jonka kanssa kaikki toimii... Tai sitten löytää onnen yksinämme.
Hyvä viesti!:)
retusoituna
M A H T A V A A ,että…!!,
Tällaisia viestejä on K I V A lukea juuri eronneena..... Uskon, että ero ei ole melkein koskaan väärä päätös.
Jos eroa joutuu jompi kumpi pohtimaan, ei suhde ole silloin ole T Ä Y S I N onnellinen....
Aina voimme tavata sellaisen ihmisen, jonka kanssa K A I K K I toimii...
Tai sitten löytää onnen yksinämme.
Katsohan (kellontarkkuudella toimivaa) täysikuuta ensi yönä.
t, ”Onnellinen yksinäinen”
Aloittajan viesti kuulostaa varsin tutulta. Meillä ei ollut lapsia kumppanini kanssa, mutta viimeiset kaksi vuotta meni todella huonosti! Mieheni ei myöskään suostunut tekemään mitään kanssani viimeisen kahden vuoden aikana, vetosi myös rahatilanteeseen, vaikka molemmat kävimme töissä. Ehdotin myös maksuttomia puuhia kuten lenkkeilyä tms. yhdessä, mutta sekään ei käynyt. Myös oma exäni rajoitti ja kontrolloi kaikkea, oli oikea "niskaan hengittäjä". Hän toi suhteeseemme niin paljon negatiivista energiaa, vaikka olen itse yksi positiivisimmista ja valoisimmista ihmisistä ainakin oikeassa ilmapiirissä. Vieläkin jos näen häntä tulen pahalle mielellä, koska hän edelleen komentelee ja määräilee ja puhuu negatiiviseen sävyyn ja korottaa ääntään. Joten minusta tuntuu siltä, että on parempi, etten pidä mitään yhteyttä häneen. Suhteessamme oli myös henkistä väkivaltaa jonkin verran.
Nyt olen yksin, olo ja itsetunto kohenee viikko viikolta, vaikka alussa olikin tosi vaikeaa. Olo alkaa olla vähitellen levollinen ja vapaa, koska kärsin toisinaan myös pakkoajatuksista ja toiminnoista suhteemme aikana ja vielä sen jälkeenkin.
Pahinta oli ehkä se, että aloin uskoa kaikki exäni haukkumiset ym. Mutta nyt jälkeenpäin olen huomannut, että hän vaatii minulta aivan mahdottomia, mutta itse ei edes kuuntele jos olla vaikka sovittu jotain. Eli ehkä hän projisoi kaikki virheensä toisiin ihmisiin, ettei itse tuntisi olevansa huono.
Minulla ei ole käsitystäkään löydänkö miten pian uuden miehen, mutta ei sillä varmaan ole niin merkitystä, ehkä tästä on tärkeintä päästä ensin itse jaloilleen vähitellen.
Kuulostipa tutulta!! Itselläni on vielä myös pakkoajatuksia ja -toimintoja, jotka alkoivat suhteen aikana!
Olin myös aina se positiivisin ihminen ja suhteeni sai minut kyllä todella pessimistiseksi ja negatiiviseksi. Samalla tavalla olen eron jälkeen alkanut saamaan tietynlaista iloa elämääni. Toki ero ja yksinäisyys surettaa, mutta olen alkanut huomaamaan kauniita asioita maailmassa. Siis ihan arkisia, kuten kaunis auringonlasku tai tuulessa heiluvat kukkaset:)
Maailma hymyilee!
Siis oikeesti! Onko myös sinulla pakkoajatuksia- ja toimintoja? Itse olen ihmetellyt toisinaan outoa käytöstäni ja odottanut milloin ns. ahdistus loppuu ja samalla myös pakkotoiminnot. Olen yrittänyt olla välittämättä niistä, varsinkin stressaavissa tilanteissa niitä ilmenee. Ja ikinä ennen esim. nuoruudessa en ole kokenut mitään vastaavaa... Ja totta pikkuhiljaa maailma alkaa muuttua kauniiksi paikaksi elää. Onneksi ympärilläni on terveitä, tasapainoisia ja välittäviä ihmisiä. Kuin myös ero surettaa, mutta kumma kyllä en jostain syystä kaipaa exääni juuri lainkaan... Ehkäpä sekin kertoo omaa kieltään. Olen vähemmän ankara itseäni kohtaan ja kaikki jotenkin on alkanut rullaamaan paremmin. Mutta tosiaan vähitellen, askel askeleelta, päivä päivältä! Itse pystyn paremmin tuntemaan sydämellisyyttä ja rakkautta kanssaihmisiä kohtaan, aivan kuin sieluni puhkeaisi kukkaan talviunesta! Mutta ei mikään tapahdu hetkessä, jos on pitkään joutunut olemaan varpaillaan, itse jouduin olemaan 11 vuotta. Enkä varmasti ihan hetkeen pysty suhteeseen kenenkään kanssa, eikä varmasti tarvitsekaan...
Tässä meille kaikille väärinymmärretyille tai kaltoinkohdelluille....
Tehosekoittimen sanoin:
Anna tuulen puhdistaa, nostaa helmoja, heittää hiukset sekaisin,
kevätmyrskyn kastella, niin olet kaunis ja MAAILMA ON SUN!!!!!!!!!!!!
nautiko (aidosti) ihanista (fakta) ilmiöistä,
vai ohjelmoitko itsesi, jotta pysyt tikissä?
olette sentään tekemisissä sen exäsi yhden lapsen kanssa, joka
sai orastavan kipinän sosiaalisuuteen.
Hei, kivoja vastausviestejä, kiitos! Ikävä kyllä, emme ole tekemisissä sen orastavaa sosiaalisuutta-osoittaneen lapsen kanssa, koska exä kielsi (kuvitelkaa!) olemasta hänen lapsiinsa yhteydessä. Yhdessä ollessamme en olisi saanut puhua vakavia asioita, ja erottuamme en saa puhun hänen lapsilleen mitään asioita.. Jep.
Myös Scandinavian Music Group laulaa osuvasti, että näin minä vihellän matkallani...ja kun lopulta kaadun, teen sen näyttävästi! Hyvää loppukesää kaikille!
Ja paha juttu.
Teit henkilökohtaisen virhearvioinnin ja sillä siisti.
jk. Lyhyet on laulujen lunnaat.