Keskustlin kerran pitkään palstalla uskottomuudesta ja loppupäätelmäksi tuli, että uskottomuutta ei kerta kaikkiaan voi ja saa puolustella.Se on aina väärin. En jatkanut keskustelua, koska se meni inttämiseksi.
Jää tässä miettimään, miten ihmiseltä voidaan vaatia uskollisuutta ja nöyryyttä silloin kun toinen ei ole koskaan rehellinen, ei kanna vastuuta ja menee minne huvittaa?
Uskollisuutta vaativille se ei saa olla perustelu. Ihmisen pitää olla rehellinen itselleen ja toteuttaa lupauksensa, koska hän on niistä vastuussa. Toisen käytös ja asenne ei saa vaikuttaa.
Olin eri mieltä, mutta minulle todistettiin tiukasti, että olen vain keksinyt tekosyyt toisen käytöksestä omalle uskottomuudelleni.
Jää tässä miettimään, miten ihmiseltä voidaan vaatia uskollisuutta ja nöyryyttä silloin kun toinen ei ole koskaan rehellinen, ei kanna vastuuta ja menee minne huvittaa?
Uskollisuutta vaativille se ei saa olla perustelu. Ihmisen pitää olla rehellinen itselleen ja toteuttaa lupauksensa, koska hän on niistä vastuussa. Toisen käytös ja asenne ei saa vaikuttaa.
Olin eri mieltä, mutta minulle todistettiin tiukasti, että olen vain keksinyt tekosyyt toisen käytöksestä omalle uskottomuudelleni.
Vastaukset 14
Vanhimmat
No, jos ollaan vain avoliitossa, mitään yleistä uskollisuusjulistusta ei edes ole olemassa.
Uskottomuutta on aina ollut ja tulee aina olemaan. On asioita, joita ihminen ei voi ennakoida edes omassa elämässään. Uskon että useimmat uskottomat ajattelevat, etteivät koskaan olisi uskoneet itsestään. Mutta elämää ei voi ennustaa etukäteen.
Joskus uskottomuus vaan on pakotie, joka johdattaa lopulta elämässä eteenpäin. Kaikella on merkityksensä.
Uskottomuutta on aina ollut ja tulee aina olemaan, oli se sitten oikein tai väärin. Liitoissa on aina ollut myös puolisoita, jotka eivät kanna vastuuta, ovat epärehellisiä ja menevät miten huvittaa.
Kumppanilta ei voi koskaan vaatia mitään. Jos toinen on uskoton ja/tai menee miten huvittaa, voi aina erota, ellei mikään keskustelu auta.
"on aina ollut ja tulee aina olemaan" on typerintä mitä voi yleinsä sanoa asiasta kuin asiasta! Sen voi sanoa oikeastaan IHAN mistä vaan....vaikka murhasta...tai yleinsä mistä tahansa toisen psyykkisestä tai fyysisestä pahoinpitelystä, loukkamisesta. Juuri kaikilla tuollaisilla typerillä selittelyillä petturit "oikeuttavat" itselleen ne puolisoaan syvästi loukkaavat teot. Ollaan avoliitossa tai avioliitossa tai "vain" seurustellaan, niin ne asiat on kahden ihmisen välisiä asioita...ollaanko mitä kenties sovittu. Valehteleva petturi kyllä pettää parhaiten itseään! Mitä järkeä on sellaisessa, JOS puoliso vain tietäisi totuuden, niin mahdollinen rakkaus muutuisi vihaksi ja hyvinkin mahdollista, että suhde loppuisi siihen paikkaan??...siis toinen on siinä pelkän valheen takia...ihan idiootimaista pettää ja valehdella...koko elämä on VALHETTA!
Olet täysin väärässä. Kukaan ei petä "selitysten" takia, tai että joku ulkopuolinen "oikeuttaisi" hänet pettämään. Uskottomuus on jokaisen ihmisen oma valinta. Siitä ei pääse mihinkään.
Aivan samoin on murhien ja pahoinpitelyjen laita. Jokaisen oma valinta. Tosin niihin vaikuttaa myös koko joukko ihmisen hyvin erilaisia ominaisuuksia ja psyyken liikkeet tai niiden hallitsemattomuus. Todella typerää kuitenkin verrata pettämistä murhaan.
Hyvin hyvin moni puoliso tietää, että häntä petetään. Eikä ole moksiskaan. Petetty ei siis välttämättä loukkaannu ja miksi loukkaantuisi, kun voi lähteä nostelemaan, ellei liitto ja kumppani miellytä.
Tarkoitin, että"on aina ollut ja tulee aina olemaan" -lausahdus on aivan mitätön ja typerä koska sitä voi käyttää dessä vain!oikeastaan missä yhteydessä vain. Esin sotia on aina ollut ja tulee aina olemaan tai seitsemän oikein lottovoittoja on aina ollut ja tulee aina olemaan tai murhia on aina ollut ja tulee aina olemaan jne., MUTTA pointtina on se, että kenen elämään, kenen kohdalle se sattuu niin se saattaa olla hyvinkin aivan valtava asia...jopa elämän ja kuoleman kysymys, sitä tarkoitin! Asiahan on tietysti ihan toinen jos puoliso tietää, että toinen on uskoton eikä se sitten mitään pettämistä olekkaan! Kirjoitin niistä tapauksista joissa toinen ei tiedä ja jos jotain epäilyksiä esittää, niin petturi sujuvasti aina kieltää kaiken. Se on todella väärin. Petturi pilaa ja tuhlaa puolisonsa elämää kokoajan. Puolisolla olisi oikeus tietää ja sen totuuden perusteella saisi sitten tehdä itseä ja omaa elämäänsä koskevat päätökset. Monelle puolison uskottomuus on tosi järkyttävä ja niin loukkaava asia, että siitä selviämiseen voi hyvinkin mennä vuosia, vuosia, siitä riippumatta johtiko asia eroon vai ei.
"kenen elämään, kenen kohdalle se sattuu niin se saattaa olla hyvinkin aivan valtava asia...jopa elämän ja kuoleman kysymys"
Jokaisen itsetunto pitäisi olla sen verran kohdallaan, ettei kumppanin uskottomuus ole hyvin valtava asia eikä ainakaan elämän ja kuoleman kysymys. Säälittävää ja onnetonta, jos niin on. Jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä.
On olemassa kypsiä pettäjiä, jotka kykenevät ymmärtämään tekonsa ja oppimaan siitä. Ja sitten niitä, jotka eivät juuri edes tajua tekevänsä väärin. Tai eivät välitä. He ovat juuri niitä, jotka jauhavat tuota "uskottomuutta on aina ollut ja tulee aina olemaan" -mantraa.
Minusta uskottomuus ei ole sen sallitumpaa jos on parisuhteessa tai avoliitossa verrattuna avioliittoon. Jos pettää puolisoaan, kumppaniaan, se on yhtä lailla uskottomuutta parisuhteen muodosta huolimatta. Se, miten puoliso toisen uskottomuuteen suhtautuu, on aina tapauskohtaista. Joskus joku määrittelee sen yksinään, toisinaan pari määrittelee asian yhdessä.
Vaikka olen itse pettänyt, en silti pidä sitä hyväksyttävänä. Mutta olen kokemani myötä oppinut sen, etteivät asiat ole mustavalkoisia. Olen toki sitä mieltä, että olisi sata kertaa parempi ensin koittaa selvittää asiat oman puolisonsa kanssa ja tarpeen tullen erota, ennen kuin lähtee toisen matkaan. Mutta jos niin kuitenkin tapahtuu, pitäisi osata miettiä tykönäään, miksi niin tapahtui, miksi valitsi antaa sen tapahtua?! Oliko kyse "pitkästymisestä", vaihtelun etsimisestä vai kenties tapa saada itselle pakotie nykyisestä suhteesta. Itse tajusin nopeasti, että oma pitkä suhteeni oli tullut tiensä päähän. En vaan jostain syystä tajunnut sitä ennen kuin rakastuin toiseen.
Uskallan silti väittää, ettei se tee minusta huonoa ja tuomittavaa, empatiakyvytöntä naista, vaikka olinkin uskoton. Olen oppinut sen myötä paljon. Olen pysähtynyt ja kasvanut ihmisenä. Olen oppinut paljon elämästä, enkä suhtaudu asioihin enää yhtä mustavalkoisesti. Toisaalta, en myöskään ole suostunut kyynistymään, enkä oole menettänyt uskoani rakkauteen tai menettänyt luottamustani ihmisiin. Ihmistä ei voi minusta tuomita heidän tekojensa perusteella, koska useimmat ovat halukkaita oppimaan virheistään.
Uskottomuus on ihmisen elämässä yleensä ohimenevä vaihe. Myös uskottomat suhtautuvat siihen eritavoin. Useinkin, etenkin naisilla, uskottomuus on merkki siitä, ettei liitto toimi, kaikista yrityksistä huolimatta. Siksi joillekin uskottomuus on ensiaskel eroon.
Sinulle "aurinkoinen pilvi": Joo, olet pettänyt puolisoasi ja kirjoitat VAIN ja AINOASTAAN siitä, mitä SINÄ olet oppinut, miten kasvanut, miten nyt suhtaudut asioihin, et ole kyynistynyt ja uskot edelleen rakkauteen ja luotat ihmisiin ja minä, minä, minä! Oletko koskaan miettinut miten asiat vaikuttivat petttämääsi puolisoon??? Onko hän kyyninen, uskooko hän vielä rakkauteen, onko hän menettänyt luottamuksen ihmisiin??? Olet juuri tyypillinen petturi joka ei pysty ajattelemaan miten pahasti toista satuttaa.
Kuten jo sanoin edellä: jokainen on oman onnensa seppä, niin myös jokainen petetty.
Jos on toiselle ihmiselle jotain luvannut, mikä ehkäpä on hänelle hyvinkin tärkeää ja hän itse tekee valintoja omassa elämässään sen mukaisesti. Tämä sitten pettää luottamuksen ja lupauksen ja valehtelee vielä päälle. Se on sitten ainoastaan petetyn ongelma, jos siitä kärsii, vai?
Jos toinen ei kanna vastuuta ja menee minne huvittaa toisesta välittämättä, silloin pitää parisuhde lopettaa. Pettäminen ei ole mikään ratkaisu.
Nimimerkki
"Olin eri mieltä, mutta minulle todistettiin tiukasti, että olen vain keksinyt tekosyyt toisen käytöksestä omalle uskottomuudelleni."
Tämä lause on useimmiten totta, sillä se että toinen on uskoton, ei todellakaan anna lupaa tehdä samoin. Joten odottaisin ainakin pienten lasten äideiltä korkeaa moraalia. Vaikka mies on uskoton, ei sinun pidä olla. Voit erota ja jäädä lastesi kanssa asumaan, antaa heille eväät korkemapaan arvoon elämässä. Samoin ei sinun pidä itseäsi tuhota miehesi moraalittomuuden vuoksi.
Kukaan ei pidä pahana jos eroat tuota luuserista, mutta se että lähdet uutta etsimään, vaikka sinulla on lapset, sitä pitää jo moni aika pahana asiana.
Kasvattaisit lapset yhdessä läheistesi kanssa niin, että alkavat jo pysyä jollakin tapaa jaloillaan, se uusi ihm,inen joka välittää teistä kaikista tulee jos on tullakseen, etsimällä löytää vain näitä luusereita, jotka ovat tiesko jo monennen kerran tuhoamassa perheen elämää.