Kertokaa ihmiset, kuinka pääsee yli toisesta ihmisestä, vaikka näkee joka päivä.
Helppoa silloin kun ei voi/tarvitse enään toista nähdä, mutta kun on pakko...
Haluaisin irti tästä ihmisestä, ei aiheuta kuin mielipahaa.
Olisi mukava kuulla kokemuksia. Mikä on auttanut jaksamaan samalla työpaikalla ja miten on saanut pidettyä itsensä kasassa koko päivän.
Helppoa silloin kun ei voi/tarvitse enään toista nähdä, mutta kun on pakko...
Haluaisin irti tästä ihmisestä, ei aiheuta kuin mielipahaa.
Olisi mukava kuulla kokemuksia. Mikä on auttanut jaksamaan samalla työpaikalla ja miten on saanut pidettyä itsensä kasassa koko päivän.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vaihtamalla työpaikkaa? Itse olen vähän samanlaisessa tilanteessa...en siis juurikaan osaa neuvoa jutussa. Välillä pystyy helposti olemaan aivan normaali ja yrittää kohdella toista samalla lailla kuin muita, mutta ei se kyllä kovin usein onnistu.
Meilläkin pelin pitäminen on kestänyt jo reilut kaksi vuotta. Tavallaan ollaan kavereita, puhutaan henkkoht jutuista, joistain. Kahdestaan emme oikeastaan koskaan ole varsinaisesti olleet vapaa-ajalla.
Olemme kumpikin varattuja, mutta fyysistä vetovoimaa kyllä välillämme selvästi on. Joskus on todella vaikeaa pitää näppejä erossa tästä miehestä! En tosiaan osaa neuvoa.
Ikävä sanoa tämä kokemuksesta, mutta jos olet rakastua räpsähtänyt kunnolla niin ei siihen mikään auta. Ei edes osaston vaihto työpaikalla auttanut minua, ei koska olosuhteiden vuoksi näin naista edelleen toisinaan. Se että näin harvemmin ei vienyt tunteita pois.En osaa edes sanoa mikä henkilössä minua veti niin kovasti että tunne muuttui ihan sairaaksi pakkomielteeksi. Jälkiviisaana tietysti olisin mennyt päin tulta heti ja selvittänyt tilanteen kunnolla. Sitä en koskaan tehnyt mikä aiheutti sen että muutuin täriseväksi olmiksi joka ei lopulta saanut sanaa suusta kun nainen oli läheisyydessä. Ei tervettä ei, mutta sitä pakonomaiseksi muuttunut ihailu yhdistettynä tunteen peittelyyn ja puhumattomuuteen minun kohdalla teetti, olo oli kuin pahimmassa krapulassa naisen lähellä. Nyt vuosien jälkeen kun en ole nähnyt naista olen päässyt vähitellen irti vaikka en täysin vieläkään.
Lohduttaa kun tietää ettei ole ihan yksin tämän asian kanssa :)
Työpaikan vaihto ei tule kysymykseenkään. Sen verran erikoinen työ, että tuskin saa samaa hommaa muualta. Jotain lähelle samaa vois saada, mutta palkka putois reilusti...
No, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis :)
PS. Ainakin pääsee liikakiloista eroon, kun ei ruoka maita... Kyllä tästä noustaan.
Voimia ja tsemppiä kanssa sisarille kuin myös veljille :D
Otetaan edes opiks ;) (toisaalta, mitä sitä tunteilleen mahtaa...)
Nimenomaan ruumis kärsii! Kyllähän sen kaikki tietää, että jokaisen ihmisen kanssa tulee se arki joskus vastaan, mutta kun tunne ja ajatus on niin houkuttava. En edes välttämättä haluaisi arkea kyseisen miehen kanssa. Tyytyisin ihan muutamaan hekumalliseen hetkeen. Ehkä? Huoh.
Täällä myös sama tilanne..Kaksi ja puoli vuotta suhde varattuun työkaveriin..Haluaisin päästä irti, hän ei halua päästää.. Järki sanoo toista, tunteet toista ja kun lähes päivittäin joutuu näkemään.. Minäkään en ole valmis vaihtamaan työpaikkaa..
Niin, jos pystyisi kuuntelemaan vain järjen ääntä, kaikki olisi paljon helpompaa. Mutta ne tunteet... :( Yritetään selvitä :)
Eihän nyt ole niin että ette halua vaihtaa työpaikkaa koska tunteet on kuitenkin niin voimakkaat ettette todellisuudessa ole kuitenkaan täysin valmiita luopumaan ko. ihmisestä?
Jos asia käy jo terveyden päälle niin kannattaisi miettiä mikä on loppujen lopuksi tärkeintä terveys vai raha?
Löydä jostain toinen mies, ihastu, mene kihloihin ja naimisiin ja muuta toiselle paikkakunnalle.
En ole edes samassa työpaikassa,vaan ollaan yhteistyökumppaneita. Olen ihan aikuinen nainen, mutta silti olen syvästi rakastunut tähän mieheen. Meillä ei ole mitään sopimatonta meneillään, mutta kyllähän me toisistamme selkeästi pidetään ja arvostetaan toisiamme. Nytkin odotan niin; että nähdään ensi viikolla. Olen ollut tämän tunteen vallassa jo 1,5 vuotta enkä koskaan ole kokenut mitään vastaavaa. Hän on kaikkea, mitä ikinä olisin halunnut :( Nyt vaan molemmilla on perheet ja oma elämä!
Niin, olen kyllä harkinnut useasti työpaikan vaihtoa, ja itseasiassa kerran hakenutkin toista ja saanut paikan. En kuitenkaan pystynyt lähtemään...varmaan juurikin kyseisen ihmisen takia. On se kummallista...haluaa pois, ja haluaa jäädä. Haluaa tunteista irti, muttei kuitenkaan. Tiedän kuitenkin, että jutusta ei koskaan tule mitään sen kummempaa. Toisaalta sitä nauttii siitä kiusoittelusta, halailuista yms mitä nyt tulee joskus harrastettua tämän työkaverin kanssa. Kai kumpikin saa siitä jotain piristettä.
Itselleni ei kuitenkaan meinaa riittää tuo, vaan haluaisin enemmän. Vaikka tiedän, että loppujen lopuksi siitä kärsii kuitenkin. Mitä te muut tekisitte