Kyllä elämässä on monta asiaa jotka ohittavat naisen kauneuden! Tuletteko toimeen kauniin naisen joka on v..... minusta muut asiat ohittaa tuonkin! Tai että se edelleni vain seiskaa lukee eikä muusta mailmasta mitään tiedä? Aika harma mies fiktion kanssa haluaa elää kuin esim miljonääri naiset! Kumminkin olisi hieno normaali nainenkin löytää elämään.
Nainen? ihanne vai ei mutta
markrossi
2129
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihmiset tuntuvat tässä pinnallisessa nyky-maailmassa unohtaneen kokonaan ihmisen luonteen ja sisimmän. Havitellaan täydellistä ulkonäköä jota ei tavikset tule koskaan saavuttamaan eikä kukaan tällä maapallolla, edes julkkikset. Kaikki eivät vain sitä halua hyväksyä. Havitellaan myös materialistista paskaa, hienoja taloja, autoja, huvittelua, kalliita matkoja, tavaroita, vaatteita. Ja nuo asiat saadakseen raadetaan sellaisessa duunipaikassa jossa ei edes viihdy, tehdäkseen vaikutuksen sellaisiin ihmisiin joista ei pidä. En väitä etteikö ulkonäöllä olisi väliä, missään asiassa, mutta se ei saa ikinä ohittaa ihmisen luonnetta ja persoonaa, mennä sen edelle niin että ulkonäkö arvotetaan tärkeämmäksi. Monet naiset ja miehet ovat tätä nykyä nirsoja kumppanin suhteen, laaditaan loputtomia, yksityiskohtaisia listoja miltä tulevan kumppanin pitäisi täsmälleen näyttää, millainen pitäisi olla luonteeltaan, tavoiltaan. Ja nämä listojen laatijat ,nirsot nirppanokat unohtaa siinä samassa etteivät ole itsekään täydellisiä. Perfektionistit vaativat sekä itseltään että muilta täydellisyyttä ja ihan mahdottomia asioita joita ei itsekään tule saavuttamaan, kuten ei se toinenkaan osapuoli. Kaikki ihmiset on loppujen lopuksi tavallisia, jopa julkisuuden henkilöt. Minun ihanteeni ei ole täydellinen ihminen, tietyt kriteerit on, niin kuin jokaisella, mutta ne eivät ole mahdottomat eivätkä epärealistiset. Naisten pitää lopettaa se täydellinen Fabio-tyylisen adoniksen etsiminen ja miesten pitää lakata etsimästä täydellistä Barbie-tyylistä naista jossa ei ole mitään vikaa ja joka tekee kaiken mitä käsketään. Sellaista ei ole olemassakaan.
Mä olen hirveästi viimeaikoina huomannut kyseenalaistavani tuota luonteen arvostamista. Näennäisesti puhutaan kyllä, että olis hyvä, jos olis hyväluonteinen, mut se ei päde sen kokemuksen kanssa, mikä monilla on.
Kyl sen näkee monissakin suhteissa, et siinä yleensä nainen on jonkun sortin kaulinta heilutteleva justiina tai et se löytyy useimmista ja mies on haarojaan raapiva rasittava hermanni ennemmin tai myöhemmin.
Luonne ja persoona. Periaatteessa on tosi kahtiajakoinen asia.
itsevarmuus, itsensä puolustaminen, omien mielipiteiden muodostus saati ääneen sanominen tai omat kokemukset (varsinkin, jos ne oikeasti on huonoja ja niistä sanoo) tulkitaan monesti pahaluonteisuudeksi. Sitä ei eroteta huonokäytöksisyydestä ja siitä, onko ihminen pahantahtoinen. Sitäkään ei eroteta, jos vaikka puhuu jostakin vaikeasta asiasta, tai asiasta, johon liittyy jotakin negatiivista = puhuja itse on negatiivinen.
Hyväluonteisen pitäisi olla aina iloinen, positiivinen, aurinkoinen, lämmin, ei suutu, ei nalkuta, mikään asia ei häiritse tai jos häiritseekin, sitä ei ilmaise. On aina valmis joustamaan kaikessa, ottaa aina huomioon jne.. kaikki tietää nää tyypittelyt.
Kuka siihen pystyy? Mitä tarkoittaa olla oma itsensä sellaisenaan kuin on ja hyväksyä se? Mitä tarkoittaa rakastaa toista sellaisenaan kuin on? Ja missä menee yliyrittämisen ja väsymisen ja teeskentelyn raja? Miten paljon pitää olla parempi ja pystyvämpi ja hienompi ihminen? Rehellisyys siinä mielessä, että on aito ihminen on harvinaista, koska pitäisi olla hyväluonteisempi kuin onkaan.
Eli vaikka on hieno juttu arvostaa sisäistä luonnetta, niin sekään ei saisi kääntyä vaatimuksiksi tai sellaiseksi, että jos ihmisessä on (kuten kaikissa) inhimillisyyttä, sen ei pitäisi tehdä ihmisestä huonoa. Lisäksi jos on hyvä ulkonäkö tai status muutenkin, kärsii olla luonteeltaan paljon kurjempi tyyppi, kuin taviksen tai ruman näköisenä, koska eihän hyvännäköinen voi ollakaan huono tyyppi ensinkään.
Tää näkyy ihan siinä, että kaikki parisuhteessa elävät toitottavat sitä, että pitää olla oma itsensä, mutta kaikki sinkkuna elävät korostavat sitä, mitä kaikkea muuta pitäisi olla kuin oma itsensä.
Ei ihmisillä oikeastaan kiinnosta toisten luonteet monestikaan, lähinnä se mielikuva, mikä välittyy ulospäin, vaikka se olisi teeskenneltykin. Samoin tuon materiajutun kanssa, näennäisesti monikaan ei arvosta materiaa, käytännössä sen näkee erittäin nopeasti mitä ihminen arvostaa ja mihin uhraa aikaa/rahaa/energiaa.
Moni on ilkeä ja manipuloiva, hyvän teeskentely tarkoittaa monelle hyvää, kun ei ole ihmistuntemusta. Ei tunnisteta aitoa hyvää, eikä myöskään oikein monesti rehellisyyttäkään.