Rupesin pohdiskelemaan sellaista, että miksi naisille on nykyään niin vaikeaa ottaa naisen rooli? Mikä siinä on vastenmielistä? Toivoisin, että erityisesti naiset vastaisivat tähän.
Muutimme tässä jokunen vuosi sitten maaseudulle, ja elämäntapa on ruvennut muuttumaan sen mukaan. Tarkoitan siis ihan oikeasti maalle, pieneen maalaiskylään, jossa lähin kauppakin on melkein 20km päässä. Verrattuna entiseen kaupunkielämään, tekemistä on paljon enemmän. Rakentamista, metsänhoitoa, puiden tekoa jne. Olen siis itse mies ja haluaisin kovasti, että meidän parisuhde muodostuisi sellaiseksi perinteiseksi, missä mies tekee raskaat ulkotyöt ja nainen sitten hoitaisi kotia. Mutta, arvaattekin varmaan kuinka se nykyään menee. Mies tekee ne miesten työt ja puolet naisten töistä, koska tasa-arvo. Koska nykynaiselle on vastenmielistä tehdä ruokaa miehelle ja passata tätä.
Onko perinteisiä naisia enää olemassa? Miksi naisen rooli on vastenmielinen?
Muutimme tässä jokunen vuosi sitten maaseudulle, ja elämäntapa on ruvennut muuttumaan sen mukaan. Tarkoitan siis ihan oikeasti maalle, pieneen maalaiskylään, jossa lähin kauppakin on melkein 20km päässä. Verrattuna entiseen kaupunkielämään, tekemistä on paljon enemmän. Rakentamista, metsänhoitoa, puiden tekoa jne. Olen siis itse mies ja haluaisin kovasti, että meidän parisuhde muodostuisi sellaiseksi perinteiseksi, missä mies tekee raskaat ulkotyöt ja nainen sitten hoitaisi kotia. Mutta, arvaattekin varmaan kuinka se nykyään menee. Mies tekee ne miesten työt ja puolet naisten töistä, koska tasa-arvo. Koska nykynaiselle on vastenmielistä tehdä ruokaa miehelle ja passata tätä.
Onko perinteisiä naisia enää olemassa? Miksi naisen rooli on vastenmielinen?
Vastaukset 45
Vanhimmat
Älä yleistä sentään. Se, että sulle on valikoitunut nainen joka sun mielestä vaatii "tasa-arvoa" kieltäytymällä "passaamasta" sua, ei tarkoita että me kaikki olisimme tai ajattelisimme samalla tavalla. Ja toinen juttu on uuden elämäntyylin muovautumiseen menevä aika, joka on erilainen eri ihmisillä. Sekä kolmantena se niin usein täälläkin peräänkuulutettu puolisoiden välinen kommunikointitaito, jossa käsitellä kaikki ajatuksensa ja tarpeensa ääneen, niin että toinenkin pääsee vastaamaan niihin omilla ajatuksillaan. Verbaalista keskustelutaitoa ei muilla eläimillä ole ollenkaan.
Ei siis riitä, että vaan "haluaa kosvasti", joskus tarttee myös osata kannustaa, inspiroida, kiittää jne. jotta toisesta saa irti just sen minkä kokee tärkeäksi yhteiselle hyvinvoinnille.
Kukaan ei myöskään pakota miestä "tekemään puolet naisten töistä", ihan samoin kuin kukaan ei pakota naista siivoamaan aina miehen perästä, kuten niin moni nainen tekee ja sitten valittaa kun "joutuu tekemään niin".
Siis häh????
Puhu nyt vaan omasta puolisostasi.
Minä olen nainen ja kyllä minä yritän naisena pysyäkin.
Meidän perheessä kyllä mies saa olla mies ja ei tarvitse tulla keittiöön häärään. No, toisinaan se kyllä tulee ja ihan omasta tahdostaan. Johtuen siitä, että mieheni on ulkomaalainen ja minä kun "en osaa oikeaoppisesti" aasialaista ruokaa tehdä, niin hän tekee sen itse. Ja hyvin tekeekin.
Mutta meidän perheessä sisähommat kuuluu minulle ja ulkohommat ukolle. Minä olen sen näin halunnut ja olen parjaamasi suomalainen nainen.
Niin, ja mekin asumme kaupungin ulkopuolella omakotitalossa. Ja olemme molemmat töissä kodin ulkopuolella. Lapsiakin on.
Myös tuttavaperheissäni tuo "perinteinen roolimalli" toimii.
En tunne yhtään perhettä, joissa mies hoitas kodin ja vaimo vain löhöäisi. Suurimmassa osassa tuntemistani perheistä nainen kyllä hoitaa kodin ja osan niistä ulkohommistakin. Lumenluonti, nurmikonleikkuu jne. jotain mainitakseni. Ja hoituupa useasti ne kodin pienet remppa hommatkin siivoamisen lisäksi.
Tuollaiset yleistävät kirjoitukset saavat minut suuttumaan. En minäkään odota, että joka kodissa ollaan kuten meillä.
Ja tunnenpa yhden perheen, jossa vaimo oli mitä kaunein nainen ja kulki korkkareissa hameissa, mutta kun otti miehen, niin tahti muuttui.
Mies kun sattuu oleen metsäsätjä henkeen ja vereen, siis riistan metsästäjä, niin nykyään tuo nainen on lyhyt tukkainen lippalakkiin ja maastovaatteisiin/verkkareihin sonnustautuva "mies". Ja ihan vaan siksi, kun se mies niin tykkää.
Et joskus vois katsoa sinne peiliinkin, ja miettii, että niin se metsä vstaa kuin sinne huudetaan. Puolin ja toisin.
Miksi minun pitäisi _ihmisyksilönä_ omaksua joku typerä perinteinen naisen rooli, jonka joku muu on aikoinaan keksinyt naiselle? Lyhyesti, kun en ole sellaisesta kiinnostunut, enkä sellaisesta pidä, niin en myöskään sellaista omaksu. Nykyään on katsos naisilla mahdollisuus koulutukseen omaan uraan niin, ettei tarvitse ryhtyä kenenkään kotipiiaksi toisin kuin ennen, kun ei ollut vaihtoehtoja. Maailma on muuttunut.
Siis tiivistettynä. Kaikki sinulle, sinulta ei mitään!
Selvintä pysyä sinkkuna ja vanhana muistella niitä loistavia itsenäisen elämän aikoja.
Aika nopeasti sitä polttaa itsensä piippuun, jos työ on haastavaa ja sen jälkeen pitäisi vielä tehdä kotityöt.
Se on eri asia, että jos on maatila ja kumpikin pariskunnan osapuoli sitoutuu hoitamaan maatilaa. Silloin on pakkokin jakaa työtehtäviä. Se on kuitenkin eri asia olla maatilan emäntänä kuin parisuhteessa työssäkäyvänä vaimona, jonka pitäisi selviytyä yksin ns. naisten hommista.
Minä asuin aikoinaan miehen kanssa useita vuosia ränsistyneessä omakotitalossa, jonka laittamiseen meni kaikki aika ja kaikki rahat. Alussa nuorena ja innokkaana sitä jaksoi vielä työpäivän jälkeen tehdä ruoat ja mennä auttamaan miestä ja sitten kun mies meni suihkuun, niin sen jälkeen vielä imuroida remontoitavasta huoneesta kantautuneet sahanpurut jne.
Kun niitä lapsia siunaantui, niin rupesi ärsyttämään se, että mies laiskistui kotitöiden suhteen. Hän oletti ilman muuta, että minä siivoan hänen jälkensä. Eihän lapsetkaan meinanneet totella minua, että pitää siivota omat jäljet (esim. kantaa ruokailun jälkeen oma lautanen pöydästä keittiöön ja pistää se tiskikoneeseen), kun isikään ei sitä tehnyt. Sain siis kasvattaa ja kouluttaa lasten lisäksi myös aikuista miestäni.
Kun sitten vihdoin remontti saatiin valmiiksi ja koti oli vihdoin kunnossa, niin edelleen minun vastuulla oli lasten JA kodinhoito (kaupassakäynti, lasten haku/vienti tarhaan, koululaisen läksyjen kuulustelu, ruoanlaitto, siivous, sisustaminen, pyykkihuolto, lasten vaatteiden korjaus jne). Miehen mielestä ne ovat pikkujuttuja ja jos ne tekee tarmokkaasti, niin niihin ei saa menemään aikaan juurikaan varttia kauempaa.
Minusta työnjako oli epäoikeudenmukaista. Tein monia pieniä hommia koko ajan, jotta koti pysyi siistinä ja kauniina. Erityisesti kun palasin töihin, niin mies oletti ilman muuta, että minä teen edelleenkin sen kaiken mitä ennenkin täyden työpäivän jälkeen.
Yritin saada miehen tajuamaan tilannetta tekemällä itse esim. viikonloppureissuja. Lopputuloksena oli kuitenkin se, että mies vei lapset poissaoloni aikana äidilleen tai käytti lapsia ulkona syömässä ja joka tapauksessa kämppä oli aina täysin sekaisin.
Minäkin olisin mielelläni työpäivän jälkeen tehnyt pihahommia ja nauttinut raikkaasta ulkoilmasta, mutta miehelle ei sopinut roolien vaihtaminen. Toki myönnän, että osa pihatöistä oli liian raskaita (esim. ojan kaivaminen) tai liian vaikeita (esim. auton korjaaminen), mutta minä en edes saanut mitään mahdollisuutta oppia, erehtyä ja yrittää.
Mies ei kerta kaikkiaan ymmärtänyt minun näkökulmaani. Nyt eronneena minulla on helpompaa, koska on yksi ihminen vähemmän sotkemassa. Koti on paremmin järjestyksessä ja koska uusi kotini on pienempi ja uudempi, niin ei ole jatkuvaa remonttitarvettakaan. Miehellä on uusi vaimo, joka ilmeisesti (toivottavasti) kannattaa perinteisen vaimon mallia. Näyttäisi siltä, että mies ei ainakaan erosta ole ottanut opiksi. Hän ilmeisesti ajattelee, että ero oli kokonaan minun syytä.
Ei tarvitse suuttua! Toki yleistin, mutta ihan aiheesta. Unohdin mainita ikäni, eli olemme molemmat 70-luvulla syntyneitä, eli X-sukupolvea. Kokemukseni mukaan monet X-sukupolven naiset on kasvatettu "tasa-arvoon", mikä ilmeisesti tarkoittaa sitä, että mitään eroa miesten ja naisten töiden kesken ei ole.
No nyt tullaan siihen kysymykseen, että tarvitseeko nykypäivänä enää olla? Ei varmaan kaupungissa tarvitsekaan, eli en tarkoita sitä, että miehen pitää saada löhötä ja juoda kaljaa. Koko ajatus on vastenmielinen. Tarkoitan sitä, että ne perinteiset roolit ovat hioutuneet ihan käytännön syistä: silloin kun töitä on paljon, pitää perheen sisälläkin erikoistua. Minulla ainakin rakennushommat jne. hoituu todella paljon tehokkaammin kun saan paneutua niihin kunnolla. Teen töitä metsässä ja raksalla vaikka hullun lailla, kunhan "huolto pelaa". Vähän lapsellista varmaan, mutta näin se on.
Mutta ihan hyviä ajatuksia tuossa on jo tullut, kiitoksia niistä! Erityisesti jäin miettimään tuota että näinkin radikaali muutos ottaa varmasti aikansa. Minähän olen kyllä varsin kärsivällinen, eli pikku hiljaa omalla esimerkilläni yritän viedä eteen päin tätä hommaa, raadan oikeen kunnolla sen minkä ikinä pystyn. Tuon puhumisen kanssa sen sijaan pitää olla aina vähän varovainen, ettei vaan leimaudu sovinistiksi.
Sellaista "perinteistä" naisen roolia ei voi enää olla olemassakaan.
Johtuen tämän yhteiskunnan rakenteesta.
Minäkin olen noita mainitsemasi vuosikymmenen lapsia, mutta perheessäni tasa-arvo ja työnjako muodostuu/jakautuu kulloisenkin käsillä olevan tehtavän mukaan.
No, otetaanpa vaikka esimerkkiä.
Jos olemme puolisoni kanssa molemmat kotosalla ja on ruoanlaitto kesken, mutta nuorimmainen kakkii housuihinsa. Kumpi jatkaa ruoan laittoa, kumpi siivoaa muksun?
Toinen esimerkki: Auto ei käynnisty, kauppaan pitäis ehtiä ja luntakin on pyryttänyt 20 cm. Kumpi käynnistää auton, kumpi auraa ajoradan?
Huomaatko? Luuletko, että jätän ukkoni yksin touhuaan molemmat työt ja kauppa ehtii sulkea ovensa? Tai mieheni antaa kastikkeen kiehua pohjaan tai lapsen kiukutella kakit housuissa, koska nuo työt on "perinteisiä naisten hommia"?
Sellaiseksi maailma ei valitettavasti voi enää tulla kuin se on ollut vielä -50 - 60 luvuilla, kun äidit oli kotona ja isät töissä.
On eri asia, jos itse olen vapailla ja mieheni töissä. Silloin on koti siisti ja ruoka valmiina pöydässä miehen saapua. Ja mielestäni näin se pitää olla.
"Toinen esimerkki: Auto ei käynnisty, kauppaan pitäis ehtiä ja luntakin on pyryttänyt 20 cm. Kumpi käynnistää auton, kumpi auraa ajoradan?"
Tasa-arvon nimissä toki ukkosi istahtaa autoon ja vääntää avaimesta, sinun kolatessa ajoradan. Vai menikö toisinpäin, kun se lumikin on raskasta ja mies isompi ja vahvempi ja...
Miehet ovat aina isompia ja vahvempia kun tarvisi tehdä jotain. Naiset ovat jutuissaan vaan supernaisia jotka sitäpaitsi synnyttävät ja kestävät pms oireet...miehenhän niitä ei kestäisi :)
"Tasa-arvon nimissä toki ukkosi istahtaa autoon ja vääntää avaimesta, sinun kolatessa ajoradan"
Tasa-arvo ei tarkoita sitä että roolit käännetään ylösalaisin vaan sitä että kumpikin tekee sitä mitä sattuu osaamaan ja mikä on sillä hetkellä tärkeintä. Perinteisessä työnjaossa on juuri se vika että se olettaa että mies on aina se sopivin ja ehtivin tekemään juuri "miesten työt" ja nainen aina ja joka paikassa se paras "naisten töihin". Siksi se voi helposti kuormittaa puolisoita epäsuhtaisesti ja saada heidät tekemään vastentahtoisesti töitä jotka sujuisivat toiseltakin ihan yhtä hyvin.
Oikeasti tasa-arvoisessa suhteessa puolisot ovat ensisijaisesti yksilöitä joilta luonnistuvat parheiten ne hommat jotka heidän luonteelleen sopivat ilman mitään ennakkokäsityksiä.
Perinteisellä maatalonemännällä on piika, joka hoitaa passaamisen, ja isännällä on varaa se piika palkata.
Olet ilmeisesti maaseudulta kotoisin, aloittaja, ja muistissasi on juuri se perinteinen työnjako. Sanoisin että maatalon tytöiltä se tulee luontaisesti "selkäytimestä", että lämmin ruoka odottaa ulkoa raskaista töistä palaavaa miestä. Kaupunkilaisilta ei luonnu ei sit millään. Riippuu vaimostasi ja keskustelukyvystänne mihin päädytte, onnen auvopon vai kriisiin/eroon.
Miksi olet ottanut tyypillisen laiskan ja minäkeskeisen naisen.
Nainen ei ole laiska, vaan kyse on kasvatuksesta ja periaatteista! Sen takia koko ketju, mistä ihmeestä nämä periaatteet oikein kumpuavat? Ovatko syypäänä 70-luvun äidit, jotka ovat iskostaneet pikkutyttöjen päihin mielikuvan siitä, että naisten työt ovat jotenkin alempiarvoisia? Jotakin sellaista, jota naisten ei enää ikinä tarvitse tehdä, vastenmielistä, ali-ihmisen työtä?
maalaisnaiselle: kyllä vain, itse olen alunperin maaseudulta ja nyt olemme palailemassa takaisin. Työtä riittää, metsän raivausta, ok-talon rakentamista jne. En minä tässä niuhota, osallistun kyllä myös kotitöihin aina kun mahdollista, mutta mielestäni tämmöisessä tilanteessa on tehokkaampaa tehdä selkeä työnjako, ei tässä muusta ole kyse!
Ymmärrän ajatuksesi, jos kyseessä on maatalousyrittäjän arki. Alaa sen enempää tuntemata, uskon, että työnjako on toinen kuin kodin ulkopuolella töissäkäyvien kohdalla.
Siltikin vielä peräänkuulutan, mitkä sinun mielestäsi ovat nuo naisten työt?
Siis se mitä vaimoltasi odotat? Onko se pyykinpesua, ruoanlaittoa, siivoamista?
Vaikka itse en olekaan maalta kotoisin, ajattelisin että vaimosi kuuluisi selviytyä noista ihan luonnostaan.
"mutta mielestäni tämmöisessä tilanteessa on tehokkaampaa tehdä selkeä työnjako, ei tässä muusta ole kyse!"
Oletko ajatellut että tuo kaavailemasi työnjako on samalla myös jako siihen että sinä teet taloudellisesti tärkeät työt ja vaimosi ne tavalliset kotityöt? Sehän siinä perisnteisessä jaossa onkin se vika. Naisen on aika hankala nykyisessä maailmassa tuntea itsensä loputtomiin tarpeelliseksi jos se elämä on vain ruokaa, pyykkiä ja lastenhoitoa, eli sitä kyllä kovin tärkeää mutta samalla palkatonta työtä.
Miten varmistat että vaimosikin saa toteuttaa itseään, kykyjään, haaveitaan tms.?
Siis toisin sanoen voi tuntea itsensä arvokkaaksi ihmiseksi.
Periaatteet kumpuavat lähinnä siitä että nykyajan modernissa kerrostaloympäristössä on lähinnä niitä naisten töitä. Esimerkiksi autoton pariskunta joka asuu kerrostaloasunnossa jonka remonttitarve on joku kaapin maalaaminen kerran vuoteen käsittää lähinnä niitä naisten töitä eli siivoamista, pyykkäämistä ja kokkaamista.
Ei se nyt ihan reilua ole jos pelkästään toinen tekee kotitöitä. Niinsanotut miesten työt ovat nykyään aika vähissä.
Eri asia tietenkin jos asutaan täysin toisella tavalla. Useimpien pariskuntien todellisuus on kuitenkin tuo yllämainittu eli kerrostalo. Auto saattaa olla, mutta mun mielestä kotityöt eivät kuittaannu sillä että mies vaihtaa tai vaihdatuttaa renkaat kaksi kertaa vuodessa. Kyllä molempien pitää tehdä yhtälailla hommia talouden eteen.
Minä en pidä siivoamisesta. Ruuan laitto on ihan ok. Mielummin minä teen raskaat työt, niitä on paljon kivempi tehdä. Onhan se helppo miehen sanoa että miksei nainen tee sitä, mikä on paljon tylsempää kuin että tekisi niitä miehen töitä, jotka usein ovat paljon mielenkiintoisempia kuin joku lattian kuraaminen ja mattojen kopistelu.
Minusta naisen ei kuulu passata miestä yhtään sen enenpää kuin mies passaa naista. Kyllä se kodin ja lasten ylläpito on yhtä raskasta kuin rakentaminen, pihatyöt ynnämuut.
Minä en suostuisi mihinkään perinteisiin rooleihin koska yksinkertaisesti en vain pidä tälläistä naisten asemaa mukavana. Minun puolesta mies voi olla se kodin siivooja ja minä teen ne raskaammat työt.
Ensimmäinen suora vastaus itse kysymykseen, kiitos!
Kai me molemmat (minä ja vaimoni) olemme vain 70-luvun kommarikasvatuksen uhreja ja sinne jäämme. Välillä haluaisin kääntää kalenterista muutaman sata vuotta taaksepäin. Ihmisillä on nykyään niin paljon näennäistä vapautta ja valinnanvaraa, että loppujen lopuksi kukaan ei enää saa aikaiseksi yhtään mitään.
Mitä tarkoitat vapaudella ja valinnanvaralla?
Miksi et itse mene ja siivoa kotia ja anna naisen tehdä ne raskaat työt?
Ymmärrän kyllä jos nainen ei tee raskaita töitä lainkaan, että silloin maatilalla pitäisi se koti hoitaa, mutta monessa tilanteessa kun ei edes asuta siellä maalla.... Ja jos asutaan niin silloinkin se nainen on aina auttamassa niissä raskaissakin töissä.
Kyllä minä kasvoin isovanhempieni luona maatilalla. Mummo se hoiti navetan ja kodin, mitä se pappa sitten teki? Ajo kesäisin nurmikon ja talvisin teki lumitytöt ja tottakai teki paalit rehuista. Mutta voiko noista mitään sanoa työksi verrattuna siihen että Mummo heräsi joka aamu aamu viideltä navettaa hoitamaan, kun Pappa taas herää kahdeksalta valmiiseen aamiaispöytään?
Harva nainen haluaa vääntää pari sataa vuotta taaksepäin. Kun ei ollut äänioikeutta eikä ihmisoikeuksia. Pari sataa vuotta sitten naiset tekivät useat työt miesten nimissä, koska nainen ei voinut niitä tehdä. Nainen oli omaisuutta eikä ihminen, ensin isänsä sitten miehensä. Naiset sai raiskata ja hakata, omaa omaisuuttahan se oli. Kouluihin ei tarvinnut edes haaveilla pääsevänsä ja köyhien osa oli vielä muutama vuosikymmen sitten pakkosterilisaatio (naisilla nimenomaan!) ja prostituutio. Kyllähän miehissäkin köyhissä osa orjiksi joutui mutta harvoin isännän raiskaamaksi ja halveksutuksi siksi että se raiskaus olisi oma vika.
90-luvulla tuli vasta laki, että avioliitossakaan ei saa raiskata: siihen saakka Suomen lain mukaan avioliitossa ei voinut raiskata, vaan siis miehellä oli oikeus ottaa vaimonsa miten halusi. Onneksi selväpäisiä miehiä on, eivätkä he kaikki toteuttaneet tätä :)
Vielä sata vuotta sitten naisen oli käytännössä hyvin turha haaveilla korkeakoulutuksesta tai työpaikasta, itsenäisyydestä tai muustakaan omasta.
Naisista osa, jotka halusivat jossain historian vaiheessa esim. hoitajiksi, säveltäjiksi tms. siis osaajiksi, joutuivat valitsemaan: joko se on nunnaluostari ja työ tai avioliitto ja miehen alaisuus.
Tiedätkö, en tarkoita tätä siis pahalla, vaan niin, että se ongelma tuntuu olevan siinä, että teidän miesten on kovin vaikea ymmärtää, että näistä asenteista osa heijastuu edelleen tähän päivään. Vähempiarvoisia tehtäviä, palkkauseroja ja ihan samoissakin töissä (kokemusta on), ulkonäkö arvostelun rajuus ja muuta, siis te ette tunnu uskovan sitä, että maailma muuttuu hitaasti.
Teidän on vaikea käsittää, mutta patriarkkaalinen yhteiskunta palveli ja palvelee vain teitä! Ymmärrän, ettei kukaan halua luopua annetuista eduista ja että aina sitten mennään suuntaan jos toiseen, osa naisistakin liioittelee, mutta tuntuu että vuodesta toiseen, pohjimmiltaan, monen miehen (useimpien) on lähes mahdoton ymmärtää juuri tuota: miksi ne ajat eivät olleet naisille "vanhoja hyviä aikoja" ja miksi naiset eivät niitä juuri kaipaa.
Ei ne tummaihoisetkaan oikeasti kaipaa mitään "vanhoja hyviä aikoja" ja ihan syystä. Se voi olla vaikea käsittää, miksi ne ei halua leikkiä sankari-cowboyta, kun on niin helppo unohtaa, että se sankariosuus oli aina varattu vain ja ainoastaan valkoiselle miehelle. Ei muille.
Jo pelkästään kun juttelen tämän meidän sukupolven X kanssa, on perheessä tyttöjen ja poikien kasvatus edelleen strereotyyppistä ja hyvin moni poika ei tajua, mikä onnen potku oli saada olla se perheen helmi. Prinsessa oli toki tyttö, mutta sille oli varattu aina hopeasija. Poika oli sentään poika.
Kyllä sen asenteen huomaa, kenelle on varattu kiltin tytön rooli ja kenelle elämä. Tiedätkö, se ei ole kovin kivaa niille, ketkä ei luonnostaan istukaan siihen yksioikoiseen ja yksinkertaiseen muottiin.
Olepa itse aina se toissijainen, joka ei osaa, ei jaksa, jonka rooli on olla kiltti ja avuton, olepa itse se, joka ei saa yrittää. Ja jos se saakin, tehdään epäilyt ja epäonnistuminen niin selväksi ja sukupuolesta johtuvaksi, ettei lopulta enää uskalla. Ymmärrän, ettei sitä voi tietää jos ei tiedä, mutta se on joskus ihan aikuisten oikeasti (edelleen) aika karua.
Siksi, me emme halua kääntää sitä kalenteria yhtään taaksepäin. Se muistuttaa ihan riittävästi itsestään näillä pienillä muinaisjäänteilläkin.
Onneksi pojasta polvi paranee ja asiat ovat menossa ihan hyvään suuntaan, ihan oikeasti, muutamista liioitteluista huolimatta.
Mutta ymmärrän 70-lukulaisia oikein hyvin, ja voin taata ettei sillä ole juuri mitään tekemistä kommunismin kanssa.
No sitä lähinnä, että ennen ei kenenkään tarvinnut miettiä mitä sitä tekisi isona, eikä että millaisen roolin sitä ottaisi yhteiskunnassa. Nykyään meillä on sellainen vapaus, mutta silti ihmiset ovat ihan pihalla ja osa syrjäytyy.
Oletko muuten ihan varma, että tuo kuvaamasi "naisen kurjuus", jonka me kaikki olemme lukemattomia kertoja kuulleet ehdottomana totuutena (tiedättehän, kun tarpeeksi monta kertaa toistetaan...) on täysin totta? Minä en oikein voi uskoa, että kukaan tolkun mies olisi ikinä pitänyt naisia elukkana ja kohdellut sen mukaisesti. Ja sitä paitsi, eihän elukoitakaan koskaan kukaan järkevä ihminen ole kohdellut huonosti.
Kyllä sukupuoliroolien poistamisella tietääkseni on hyvinkin paljon tekemistä kommunismin ja kulttuurimarxismin kanssa ja se soopahan oli nimenomaan 70-luvulla kukkeimmillaan täällä Suomessa. Tietenkin osansa on myös tekniikan kehittymisellä. Kymmenen vuoden kuluttua me varmaan tappelemme siitä kuka siivoaa älypuhelimen työpöydän turhista kuvakkeista. Voi helvetti että välillä vihaankin tätä nykyaikaa.
Kohta varmaan alat myös sanomaan ettei orjuus tai maailmansota edes ole totta!
voi luoja sentään.
Joo-o, olen ihan varma.
Niin, monihan väittää ettei juutalaisiakaan oikeasti pahasti kohdeltu, ihan on Hitlerin teot vääristeltyä tietoa, koska eihän ihminen semmoista tee :)
Kyllä se ihminen ihan vaan tekee.
No, tietenkään, kuten jo sanoin, ei kaikki miehet kohdelleetkaan kaikkia naisia sinänsä huonosti, pahimmalla tavalla siis, tai esimerkiksi väkivalloin. Onneksi.
Mitä kurjuuteen tulee, voit itse kuvitella, että sinulta otetaan äänioikeus pois, sinut määrätään äitisi holhouksen alaiseksi tai vaimosi omaisuudeksi, ja työsi on sitä, minkä vaimo sinulle osoittaa: ei sitä mitä haluat. Kuvittele, ettei pojilla olisi mitään opiskeluoikeutta, paitsi rikkaimmilla, kunnes menevät naimisiin. Poikien ainoa arvo roikkuisi kiinni siinä naisessa jonka he naisivat, itsenään heillä tai heidän tekemisillään ei olisi väliä.
Jne. siis kuvittele ne asiat. Mitä jos ne kävisi sinulle, miten olisi, olisiko se "kurjaa" vai ihan kivaa vain siksi, että vaimosi ei hakkaisi. Toisaalta, jos vaimosi hakkaisi sinua, se olisi sinun oma vikasi ja sinua pilkattaisiin siitä.
Ihan esimerkkinä. Kyllä se jo riittää väkivallaksi, että sinä et ole kukaan etkä mitään paitsi omaisuus etkä saa päättää itse mistään. Et saisi toteuttaa itseäsi kun äitisi ja vaimosi määräämän mallin mukaan. Kyllä se on aika kurjuutta monelle on ollut.
Tietenkin, tätä on edesauttanut taas naisten pelko luopua, on vaarallista lähteä kapinalliseksi. Osa on pelännyt taas muutoksen tuomaa vastuuta ja osa pelkää edelleen. Toisaalta, osalle kotona on valtaa. Ainakin kuviteltua sellaista.
Stereotyyppinen kasvatus tuottaa nykyäänkin semmoisille ihmisille tuskaa, joita väkisin vängätään muottiin mihin he eivät sovi.
Ihmiset useinkin kohtelevat toisiaan aika mielivaltaisesti, eläimistä puhumattakaan. Etenkin valta saa ne sekoamaan, ja kun se valta on, siitä voi olla vaikea luopua.
Et voi varmaan uskoa historiallisia tosiasioita, koska et halua, mutta ei se niitä miksikään muuta. Ihmettelen vaan, mikä siinä sinulle on niin vaikeaa? Jos sinä olet tolkun mies, niin miksi sinä siitä niin kovaa syyllisyyttä tunnet, että täytyy faktatkin kiistää?
Ikävä kyllä maailman historia on täynnä ikäviä asioita, jotka kaikuu kauas. Ei ne siitä kuvittelemalla ja kiistämällä minnekään katoa.
En voi oikein uskoa, että nykypäivänä jossain maissa kivitetään ihmisiä kuoliaiksi enkä oikein voi uskoa, että jossain maassa jos nainen ei ole sukuelimiltään silvottu, se ei miehelle kelpaa, mutta ei se minun kuvittelustani kiinni ole. Kunniamurhia tapahtuu kaikissa kulttuureissa ja väreissä edelleen.
Maailmassa on paljon muitakin asioita mitä ei haluaisi uskoa todeksi, kuten se, että amurinleopardeja on jäljellä 30 ja ne tulevat kuolemaan, ihmisten takia. Että maailman haikanta on teurastettu 10% entisestään ja sinivalaat kuolee meidän saastuttamisen takia: niitä on jäljellä 3%.
Miten se voi olla. Suurin osahan ON selväpäisiä, tolkuissaan. Silti ne ei nää nokkaansa pidemmälle kun eivät osaa samaistua.
Tehotuotanto on arkea, vaikka tuhansia kiloja ruokaa heitetään roskiin, mitä se on? Järki-ihmisen kohtuullista toimintaa?
On vaikka kuinka paljon ns. järkeviä ihmisiä, jotka kohtelevat eläimiä ja luontoa huonosti ihan joka päivä, ja pitävät kaikkea muuta ihan hapatuksena. On paljon arkisia asioita, joita ei saisi edes kritisoida, tai on hippi ja pelle tai mitä milloinkin, on edelleen, vaikka nähdään mitä niistä seuraa ja ettei niille ole edes tilausta.
On suuressa mittakaavassa ja arjessa, pienissä mittakaavoissa.
Mutta. Ei se muutu sillä, ettei halua kuvitella tai että kiistää tai uskoo, ettei kukaan järkevä kohtele elukoita huonosti. Kaikki nämä ovat sellaisia asioita, ettei me niitä haluta uskoa. Joten, monessa valossa, olen ihan varma. Myös sen eläinten kohtelun valossa.
Lisäksi ikävä kyllä olen ihan henkilökohtaisesti ihan lähihistoriassakin ihan itse kokenut ne historian kaiut. Ikävä kyllä, miehet eivät noin yleisesti ottaen ole lainkaan niin tasa-arvoisia monestikaan, kun mitä ehkä itsekin toivoisivat olevansa.
Sukupuoliroolien poistaminen oli lähinnä sitä, että naiset vaan saivat pikkuhiljaa tarpeekseen. Sikäli, mikäli kommunismi palveli sitä, niin go kommunismi.
Se, ettei ne ole vieläkään poistuneet, on luonnollista. Siis tarkoitan nyt nimenomaan "rooleja", en jokaisen omia valintoja (joiden ei pidäkään poistua). Asiat muuttuu hitaasti. Ja eteenpäin. Jonain päivänä me saamme valita oman itsemme mukaan, emmekä roolien mukaan, ja 10 vuoden päästä... Sinulla on varmaan ihan oma älypuhelimesi ja on aivan täysin oma ongelmasi onko sen työpöydällä turhia kuvakkeita :)
Kukin kykyjensä ja kullekin tarpeidensa mukaan. Ei se sen ihmeellisempää ole.
Yhteiset askareet.
Se tekee joka paremmin osaa ja/tai on tilaisuudessa tekemään.
Kokemus ja fyysiset erot suuntaavat puuhastelua.
Eräs hyvin läheinen tuttavapariskunta ajautui eroon.
Ukko teki vuosikausia kaiken.
Osti ja valmisti ruuat. Hoiti tiskit, siivosi.
Kaiken lisäksi vastasi pariskunnan kustannuksista.
Rouvan tekemättömyyttä kuvaa se, ettei hän edes tyhjentänyt postilaatikkoa miehen muutaman päivän työmatkan aikana.
Uusi vaimo vetää tarvittaessa haalarit niskaan ja osallistuu sokkelin ja muunkin maalaukseen.
Hakettaa risuja. Ostaa ja valmistaa ruokaa. Hoitaa pyykit ja tiskit.
Siis, nämä touhut yhdessä ukkonsa kanssa periaatteella se tekee jolla on tilaisuus.
Rouva tekaisi talvella ensimmäisen penskan joten ukon "toimenkuva" muuttui sen myötä.
Vaikuttavat tyytyväisiltä liukuviin vastuurajoihin.
Roolit ovat teennäisiä, teeskenneltyjä. Siksi ne ovat vastenmielisiä. Ihmisen pitää pyrkiä olemaan oma itsensä. No, pienellä varauksella, jos tuntee olevansa pullamössönä ja laiskana oma itsensä niin kannattaa ainakin harkita että itseään voi myös kehittää... Ja silti olla oma itsensä. Ihan vaan siksi, että jos ei mitään tee, ei mitään saa, ja elämästä saa irti kaikenlaista kivaa, kun tekee :)
Olisi varmaan kannattanut jutella vaimosi kanssa hieman enemmän odotuksista ennen maalle muuttoa tai parisuhteen jossain vaiheessa ylipäätään. Kaikki naiset kun ei ole samasta puusta, vaan ylläri: meissä on ihan omat luonteen piirteemme, jokainen meistä on oma ihmisensä. Ei pitäisi olettaa puolisonsa toteuttavan vain omia haaveita ja stereotyyppisiä mielikuvia, ei sinun vaimosi ole sinun jatkeesi.
Se ei tarkoita ettei ns. perinteisiä naisia ole olemassa, haloo, haloo! Mikä ihme sinut saa ylipäätään kuvittelemaan että sinun naisesi edustaa kaikkia. Oletteko te miehet todella yksi, kollektiivinen aivo ja muna, eikä teillä ole mitään omaa?
Sinä nyt haluaisit ja toivoisit ja vaimosi ei halua. Niin. Olisitte jutelleet enemmän, niin tietäisitte. Toista ei voi muuttaa, mutta puolisoaan voi vaihtaa. Tai hyväksyä sellaisena kun se on. Jos sinun mielestäsi nuo huonot puolet on hyväksyttäviä niin, ettet halua erota, vaikka jotain muuta toivoisitkin, niin sitten jatkatte ja jos ei, niin eroatte.
Mutta kyllä monikin haluaisi vaan käydä töissä ja rakentelemassa kun huolto pelaisi. Se on todella helppoa ja miellyttävää elämää. Koti on kunnossa, ruokaa on pöydässä eikä koskaan tarvitse tehdä kuin niitä asioita, mitkä itseä kiinnostaa. Teidän ongelmanne nyt on se, että vaimosi kokee, ettei se huoltojoukkojen osa kiinnosta häntä.
Minulle ei sinulla eikä kenelläkään muulla ole mitään oikeutta määritellä rooliani ihmisenä eikä naisena. Minua ei kiinnosta ruoan laitto, jos minä laitan, syödään samaa ruokaa aina noin 4-5 päivää, koska minä syön vain tarpeeseen. Laitan kyllä ihan hyvää ruokaa, mutta minä teen tarpeellisen ja jos ei sama ruoka maistu, on parempi kai laittaa itse.
Autoni huollan itse, tykkään rakentaa ja käden töistä,
kotiviiniä kyllä on kiva laittaa porisemaan ;)
Harrastan ja teen omia juttuja itseni takia, en ole tehnyt niitä kuluttaakseni aikaa kunnes "elämäni alkaa" eli löydän miehen ketä palvella.
Olen kokenut eläväni ihan ilmankin miestä, omana itsenäni.
Mieheltä kaipaan jakamista, kumppanuutta, ystävyyttä, keskusteluja ja yhteisiä retkiä ja tekemistä (se on minulle rakkautta). Minunkin mielestäni on kiva tehdä pihatöitä ja tulla suoraan valmiiseen pöytään syömään joskus. Minusta on kiva joskus laittaa toiselle jotain. Vuoroin siis.
Mutta jos kodinhoitajaa kaipaa, sen voi sitten palkata.
On toki kiva tehdä työnjako, en tiedä eikö vaimosi sitten tee mitään (?), mutta on se jännä, että se työnjako tehdään lähes aina kuten mies haluaa? Se on sitten järkevintä?
Mikä siinä yhteistyössä on niin vaikeaa, että on pakko aina jotenkin pyrkiä työnjohtajaksi, paremmaksi, jakamaan ne työt, olemaan se joka "saa aikaan kun saa keskittyä". Minäkin saan aikaan kun saan keskittyä, mutta monille miehille tuntuu jotenkin olla hirveän vaikeaa se, että heidän työnsä ei ole niin spesiaalia kaikille. Tekeminen on aina hienoa, yleisesti vaan.
Minä TYKKÄÄN tehdä jopa raskaita töitä ja suunnitella ja rakentaa. Minä olen muutenkin hyväkuntoinen ja älykäs ihminen ja kotitöissä on suoraan sanottuna aivan liian vähän haastetta mihinkään, miksi minun pitää tyytyä sivustakatsojan osaan, elää haasteetonta elämää, kun se ei minulle sovi?
Miksi siis pitäisi alkaa esittämään jotain roolia, että vain toinen olisi parisuhteessa onnellinen?
Kokeilin muuten kerran, ja lopulta olin avoliitossani niin masentunut, että löysin itseni ajattelemasta, että jos en ihan oikeasti saa enää ikinä olla oma itseni enkä tehdä mitään mikä minusta on kivaa, minä tapan itseni.
Sen sijaan onneksi erosin.
Miksi minun pitäisi ajaa itseni masentuneeksi kotipiiaksi, kun en sitä ole pätkääkään? Jaksan tehdä kotityöt vain, kun saan tehdä kaikkea muuta, asioita mitkä tekevät minusta elämään halukkaan. Olen ihan mukava ihminen, kun saan toteuttaa itseäni.
Kotityöt on kuitenkin pakollinen paha eikä mikään pakkorooli.
Sitäpaitsi, voittehan te miehetkin asua vaikka ihan yksinänne, jos ei nykynaiset kelpaa. Yksin minäkin olen asunut suurimman osan elämästäni, koska ei tosiaankaan se rooli kelpaa ja sitä nyt kuitenkin suuri osa tyrkyttää.
Jos joku on ns. perinteinen nainen, hänen pitää olla sitä aidosti, omasta halustaan, että hän voi olla onnelliseksi. Silloin se on tosi hyvä juttu! Mutta jos se on mitä sinä etsit, etsit sitä näköjään väärästä naisesta.
Tässä oli myös hyvä vastaus, kiitoksia.
Yhdessä tekeminen tuntuu olevan tärkeää monille naisille. Minä taas olen vähän semmoinen metsän mörökölli, tykkään raataa yksin. Toki tehdään paljon myös yhdessä, mutta en mitenkään voisi kuvitella sellaista kaiken yhdessä tekemistä. Ei siitä mitään tulisi.
Meidän taloudessa asiat hoituu niin että minä teen kotityöt (vuoden työttömyys takana) ja mies hoitaa työssä käynnin. Olen vasta nuori (20v.) mutta kotoa on opittu että perheen nainen hoitaa kaikki kotiaskareet. Asumme kaupungissa joten noita "miehen töitä" ei työssäkäynnin lisäksi ole kun satunnainen taulujen seinään laittaminen, ne mies hoitaa mukisematta. Toistaiseksi olen tyytyväinen ja tavallaan nautin siitä että meillä on "perinteinen" malli. Tiskaan, siivoan, pyykkään, laitan ruuan, teen ostokset, silitän, leivon ymsyms. Tämän hetkinen työni kun on olla kotona ja pitää se edustavassa kunnossa. Laadin joka päivälle oikein listan tehtävistä hommista että pystyn pitämään itseni järjissäni kun palkallista työtä ei tunnu olevan tarjolla. Kun ja jos pääsen töihin, opiskelemaan tai saamme lapsia toivon että mieheni osalistuu kotitöihin enemmän. Luultavasti tosin ei osallistu kun on oppinut että pakko ei ole kun minä teen.
Olen muuten huomannut, että seuraava sukupolvi on asteen verran konservatiivisempi. Lapsia pukkaa urakalla eikä perinteisemmät roolitkaan niin okseta. Tämä ei tietenkään liity välttämättä sinun tilanteeseen, jos toinen on kotona ja toinen töissä, niin onhan se luonnollista, että kotitöiden painopiste siirtyy sille kotona olevalle. Näin toki myös siinä tapauksessa, jos nainen käy töissä.
Täytyy kyllä myöntää, että turpaan tuli tässä ketjussa meikäläiselle oikeen kunnolla, sen verran kovaa tykistä on tullut muutaman kirjoittajan taholta. Pitänee vetäytyä korvat luimussa vähän sivummalle.
Saahan sitä mielipiteensä ilmaista.Tämä on yleinen palsta. Täällä pitäisi olla oikeus käsitellä asioita momipuolisesti
Miehen pitää saada piereskellä vapaasti parisuhteessa.Se on miehistä miehisyyttä. Mies saa myös asioida vessassa ovi auki vaikka olisi vieraita
Olen nyt vähän analysoinut tätä. Tilannehan on siis se, että minä se taidan olla tässä sopassa se pahis, eli olen mennyt ikään kuin lennossa muuttamaan suunnitelmia ja "sopimuksia". Alun perin meidän piti vaan kunnostaa kesäkäyttöön vanha sukutila, mutta nälkä kasvoi syödessä, lähinnä minulla. Nyt haluaisinkin koko paketin, eli kokonaisen uuden elämäntavan. On aika selvää, että tämä ei tule päättymään kovinkaan nätisti.
No todellakin olet tämän tarinan kusipää.
Katsos, sinä NAUTIT puuhasteluistasi. Se on sinulle harrastus, elämäntapa. Se on sitä, mitä SINÄ HALUAT tehdä. Nyt odotat naisesi tukevan sinun harrastustasi odottaen, että nainen hoitaa kaikki ikävät hommat. Unohtamatta tietysti sitä, että tokihan odotat naisen maksavan puolet harrastusvälineistäsikin, "yhteiseen hyvään" kun asiaa tehdään.
Lopputuloksena nainen ei saisi tehdä sitä, mitä hän itse tarvitsee. Sinä olisit kyllä onnellinen. Kukapa ei olisi, jos harrastuksestaan saa itselleen elämäntavan. Minäkin eläisin mielelläni matkustellen ja golfia pelaten, mutta eipä kukaan ole halukas minulle tuota elämäntyyliä kustantamaan ja hoitamaan ne ikävät kodinhoitoon liittyvät velvollisuudet.
Itse jouduin samantapaiseen tilanteeseen nuorempana. Aluksi piti vain kunnostaa talo asuttavaksi. Sitten tuli 80 neliön autotalli. Sitten alettiin puuhata uutta grillikatosta vanhan tilalle. Vanhassakaan ei ollut mitään vikaa,, eikä sitä koskaan edes käytetty. Tajusin, että mies halusi tehdä harrastustaan ja odotti minun tekevän kaikki paskat hommat. Sinnepä jäi.
No ei se nyt ihan noin oikeasti mene, kyse ei ole pelkästään "harrastelusta", eikä se rahakuviokaan nyt ihan noin ole. Itse asiassa olen tällä hetkellä koko lailla uupunut tästä kaikesta, hupi ja nautinto on aika helvetin kaukana ollut tästä touhusta jo pitkän aikaa. En halua silti korostaa tätä puolta enkä mennä yksityiskohtiin, koska itsehän olen tämän valinnut. Voin vain sanoa, että helpompi olisi vaan ollut istua neljän betoniseinän sisällä ja hoitaa kiltisti tiskivuorot. PALJON helpompaa.
En koe, että olisin ollut tekemässä tätä kaikkea omana harrastuksena, vaan olen luomassa yhteistä kotia ja tulevaisuutta perheelle. Tämä varmaan on mielestäsi pelkkää itsepetosta?
Mutta siinä myönnän olevani pahis, että luomani tulevaisuudennäkymä ei ole ihan kokonaan yhteinen. Toisin sanoen turhaa raatamista ja uhrautumista jonkin sellaisen eteen, jota toinen ei edes halua. No semmoista se elämä on.
No mikset mene ja hoida niitä tiskejä ja sano naisell että tekee ne muut hommat sitten?
Sinulla on todella vahva "minä minä" asenne. Koska olet "mörökölli" et tahdo tehdä asioita naisen tavalla yhdessä. Koska sinä tätä, et halua tehdä sitä ja tätä, vaan haluat tehdä jotain muuta.
Sinä olet ollut luomassa SINUN haavettasi, etkä kenenkään muun.
Noniin, hyvä että olet herännyt. Nyt mörökölli ottaa hatun kouraan, tunnustaa sooloilunsa vaimolleen, lopettaa itsesäälissä ja omavoimaisuudessa räpiköinnin sekä yrittää Yhdessä ratkoa, miten selvittää solmut! Kaikkea ei tosiaan tarvitse tehdä yhdessä, mutta hallitusneuvottelut tarvitsee. Jos yhdessä päätätte suunnan, neuvottelette toimintaperiaatteet ja työnjaon niin voinee kai tuo nätistikin päättyä??
Loppupeleissä olet miehekäs, jos otat vaimon mukaan suunnitelmaan ja selvität tilanteen siten, että paketti pysyy kasassa! Kyllä se vaimokin mielellään tekee osuutensa, kun on saanut olla mukana siitä sopimassa. Eikö?
Meillä on omakotitalo maalla, lapsia ja molemmat olemme normaalissa päivätyössä. Arkisin homma menee niin, että jos miehellä on esim. lumien auraus tai auton korjaus, minä hoidan automaattisesti sisätyöt ja ruuat. Mutta jos miehellä ei ole mitään akuuttia hommaa, hän laittaa ruuan. Se on hänelle mieluisaa puuhaa, intohimo. Minä hoitelen lapset sillä välin, pyykkihuollon, imuroinnin. Normaalia siistimistyötä.
Ulkotyöt sujuvat parhaiten yhdessä. Meillä vielä keskeneräisiä rakennustöitä joten kyllä puiden taapeliin laittaminen sujuu nopeammin kahdestaan. Ja kun tehdään talveksi polttopuita se on mies joka sirkkelöi, minä kannan. Yleensä vuoroa vaihtaen, toinen huoltaa lasta ja kotia kun toinen tekee osuuttaan. Minä olen harventanut meidän metsät koska halusin saada hyötyliikuntaa, mies hengaili lasten kanssa sillä välin.
Meillä siis jaetaan työt sen mukaan mitä kukakin osaa ja mihin pystyy. Niin risusavotta kuin lasten hiusten leikkaus sujuu meiltä molemmilta. Ei ole miesten ja naisten töitä. Muuta kuin sellaiset erityisosaamista vaativat hommat; minä osaan paremmin tehdä kaappien suursiivouksen kun taas mies vaihtaa näppärämmin autojen renkaat. Molemmat tehtävät tapahtuu kaksi kertaa vuodessa. Ja jako on ollut aina sama. Mutta hyvinkin on mahdollista että mies jää laittamaan ruokaa kun minä lähden risusavottaan tai putsaan kylpyhuoneessa hajulukon. Ihan fiiliksen ja jaksamisen mukaan mennään.
Ikinä ei ole tarvinnut tapella miesten ja naisten töistä tai epätasa-arvosta lasten/kodin/pihan huollon suhteen. Molemmat ollaan yhtä vapaita ja varattuja niiden suhteen. Kun puhaltaa yhteen hiileen ja yhdessä tehdään tarvittavat tehtävät, säilyy koti kauniina ja siistinä, ruokana on luomua ja itse tehtyä sapuskaa ja vielä jää mukavasti aikaa perheen yhdessä ololle ja harrastuksille.
Ja jo vain me osataan passata toisiamme, minä keitän aina aamulla kahvit valmiiksi. Noin esimerkkinä. Ja puran miehen varusteet kala- ja metsästysreissujen jälkeen niin ei hänen tarvitse. Se joka ensimmäisenä talvella lähtee töihin, putsaa toisenkin auton lasit valmiiksi. Huolehditaan toisistamme pyyteettömästi, pienin ja mukavin palveluksin.
Joskus tuntuu kuin se olisi yhteinen valssi kun iltaisin puuhaillaan, ei tarvii erikseen sopia että tee sinä tuo niin minä teen tämän, vaan sitä tehdään mitä voidaan ja ihan oma-aloitteisesti.
Kun lapset ovat nukkumassa, tekee iltapalaa se joka on ensin ehtinyt suihkussa käymään. Viimeisenä keittiöön tuleva sitten laittaa juomat ja aterimet sohvapöydälle ja lempiohjelmamme pyörimään. Se on sitä arjen sujuvuutta ilman mitään jaottelua. Se on se yhteinen hiillos jota puhalletaan niin siinä intohimo ja arvostuskin roihuaa rakkauden liekillä. Ihan huomaamatta :)
Täällä kirjoittelee yksi nainen joka taas kaipaisi kovinkin perinteisiä rooleja, mutta miehet eivät tunnu innostuvan ajatuksesta tai sitten eivät kerta kaikkiaan osaa. Olen jokaisessa parisuhteessani itse ottanut sen perinteisen naisen roolin ja siitä miehet ovat kyllä olleet ihan innoissaan. Olisin kuitenkin toivonut miesten ottavan huolehtiakseen ne miesten työt ihan itsenäisesti niin ettei minun olisi tarvinnut niistä huolta kantaa, mutta ei. Minusta olisi ihanaa jos mies esimerkiksi pitäisi huolen autostani, siis pyytämättä. Kaipaisin nimenomaan sellaista vastuunottoa, se ei ole sama asia jos tekee tai auttaa pyydettäessä. Tuntuu, että nykyään aika monessa perheessä nainen on päävastuussa kaikesta ja työnjohtajana sitten jakaa töitä tai vastuualueita miehelle ja lapsille ja sitten vielä ohjeistaa ja valvoo, että kaikki tulee tehtyä. Minusta tuollainen kuvio on vastenmielinen, en halua olla äitihahmo miehelleni. Minusta perinteinen mies on seksikäs ja tunnen itseni seksikkääksi perinteisessä naisen roolissa ja haluaisin miellyttää ja palvella miehistä miestä. En vain löydä miehistä miestä millään, välillä olen luullut niin, mutta kohta taas huomannut olevani kaikesta vastuussa. Voin kuvitella, että moni reagoi voimakkaasti tähän mielipiteeseeni eikä hyväksy sitä, mutta luulen etten ole ainoa nainen joka tällaista kaipaa, näistä ei vaan uskalla edes ääneen puhua.
Erittäin mielenkiintoinen vastaus, kiitos!
Tämä itsenäinen vastuunottaminen on ihan varmasti asia jota jokainen mies voi parantaa. Ei yksikään nainen turhaan nalkuta, eikä takuuvarmasti nauti siitä.
Minä käyn töissä ihan siinä kuin mieskin, joten en pysty ymmärtämään, miten se on millään tavoin oikein, että teen siihen päälle vielä kaikki kotityötkin samalla kun miehen ei tarvitse tehdä mitään. Se on raskasta, se siinä on vastenmielistä. Nainenkin kaipaa lepoa ja vapaa-aikaa, minäkin haluaisin edes joskus työpäivän jälkeen lösähtää sohvalle tai lähteä rentouttavalle lenkille, mutta minä en voi, koska minun täytyy hoitaa kotityöt ja lapset. Miehellä on työpaikka ja vapaa-aikaa, minulla on työpaikka ja kotityöt. Epäilemättä kiva järjestely teille itsekkäille miehille, mutta ei yhtä kivaa naiselle. Kun lapset vähän kasvaa, saa minunkin mieheni lähteä etsimään itselleen uutta naista, koska minä aion vihdoin saada helpomman elämän.
Itsekästä, tavalla tai toisella.
Kun vaimoni meni kotivuosien jälkeen iltatöihin johon kuului lauantaisin työaika klo 9.00 - 15.00 niin minä tein penskojen kanssa rinnetalon viikkosiivouksen.
Vaimo istui katettuun kahvipöytään klo 15.15.
Itsekästä tässä ovat toteutuneet odotukseni lukitun ovan takana seurustelusta lasten touhuillessa omiaan alakerrassa tai pihalla.
Enkä näin jälkeen päinkään edes häpeä itsekkyyttäni.
Tämän tyypin itsekkyys toimii vielä nytkin, yli 30:n vuoden jälkeen.