Erosin. Eroon johtaneet vaiheet olivat hyvin halpamaisia ja eroa edeltävässä vaiheessa mies haukkuin ja arvioi minua kaikessa.
Vuosi meni eron jälkeen päästä jaloilleni. Sain elämääni kokemuksia vuoden kuluttua erosta, josta tunsin että elämä jatkuu, minulla on mahdollisuuksia vaikka mihin. En missään tapauksessa halua exääni takaisin, vaikka tämä sitä pyytääkin. Nautin elämästäni, Itsetunto alkaa olla takaisin aiemmalla tasolla, jotakuinkin. Persoonaani liittyvät haukut olen mielestäni käsitellyt ja niistä yli päässyt.
Muutamia asioita on jäänyt, jotka tuntuvat kalvavan mieltäni. Jotkut vartalooni liittyvät asiat ja jotkut seksiin liittyvät asiat ovat todella vaikea päästä yli. Mies siis haukkui/huomautteli/osoitti vastenmielisyyttä minulle asioista suhteen lopussa. Oman tietämykseni mukaan mitään rakenteellista tai toiminnalista vikaa minussa ei ole. Ystäville asioista olen puhunut, mutta se ei tunnu auttavan. Muutamia satunnaisia seksikumppaneita on minulla eron jälkeen ollut, mutta ne tuntuvat vain pahentavan epävarmuuttani näissä asioissa. En ole luonnollisesti satunnaiselle kumppanille ongelmista puhunut, enkä sitä missään tapauksessa koe luontevaksi. Ongelma on kiusallinen. En esimerkiksi koe hyväksii sitä että seksikumppani katsoo alapäätäni tai antaa suuseksiä. Toki sitä tapahtuu, mutta silloin olen jännittynyt, enkä mitenkään pysty nauttimaan asioista, vaikka ennen sain suuseksistä hyvin helposti orgasmeja. Ennen eroa oman vartaloni hyväksyminen oli minulle minulle muutenkin luontevaa.
Tiedostan sen, että vanha trauma estää ottamasta vastaan neutraaleja tai positiivisiakin kokemuksia esim. satunnaisilta kumppaneilta. Muilta en haukkuja ole kuullut. Mielessäni pelkään, että asioista en pääsekään yli. Mitä jos ongelmat kasvavat, enkä edes henkisesti enää pysty kohtaamaan uusia miehiä? Surettaa, että ex on paitsi vienyt minulta kirkasotsaisen uskon rakkauteen, mutta myös suuren osan kyvystäni nauttia seksuaalisuudestani.
Olen harkinnut seksuaaliterapeutille menoa, siihen kuitenkin aika korkea kynnys. Parantaako aika, vai onko tilanne jo liian solmussa?
Vuosi meni eron jälkeen päästä jaloilleni. Sain elämääni kokemuksia vuoden kuluttua erosta, josta tunsin että elämä jatkuu, minulla on mahdollisuuksia vaikka mihin. En missään tapauksessa halua exääni takaisin, vaikka tämä sitä pyytääkin. Nautin elämästäni, Itsetunto alkaa olla takaisin aiemmalla tasolla, jotakuinkin. Persoonaani liittyvät haukut olen mielestäni käsitellyt ja niistä yli päässyt.
Muutamia asioita on jäänyt, jotka tuntuvat kalvavan mieltäni. Jotkut vartalooni liittyvät asiat ja jotkut seksiin liittyvät asiat ovat todella vaikea päästä yli. Mies siis haukkui/huomautteli/osoitti vastenmielisyyttä minulle asioista suhteen lopussa. Oman tietämykseni mukaan mitään rakenteellista tai toiminnalista vikaa minussa ei ole. Ystäville asioista olen puhunut, mutta se ei tunnu auttavan. Muutamia satunnaisia seksikumppaneita on minulla eron jälkeen ollut, mutta ne tuntuvat vain pahentavan epävarmuuttani näissä asioissa. En ole luonnollisesti satunnaiselle kumppanille ongelmista puhunut, enkä sitä missään tapauksessa koe luontevaksi. Ongelma on kiusallinen. En esimerkiksi koe hyväksii sitä että seksikumppani katsoo alapäätäni tai antaa suuseksiä. Toki sitä tapahtuu, mutta silloin olen jännittynyt, enkä mitenkään pysty nauttimaan asioista, vaikka ennen sain suuseksistä hyvin helposti orgasmeja. Ennen eroa oman vartaloni hyväksyminen oli minulle minulle muutenkin luontevaa.
Tiedostan sen, että vanha trauma estää ottamasta vastaan neutraaleja tai positiivisiakin kokemuksia esim. satunnaisilta kumppaneilta. Muilta en haukkuja ole kuullut. Mielessäni pelkään, että asioista en pääsekään yli. Mitä jos ongelmat kasvavat, enkä edes henkisesti enää pysty kohtaamaan uusia miehiä? Surettaa, että ex on paitsi vienyt minulta kirkasotsaisen uskon rakkauteen, mutta myös suuren osan kyvystäni nauttia seksuaalisuudestani.
Olen harkinnut seksuaaliterapeutille menoa, siihen kuitenkin aika korkea kynnys. Parantaako aika, vai onko tilanne jo liian solmussa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Saa sitä terapeutillekin mennä, mutta aloita nyt siitä, ettet omillakin ajatuksillasi hyysää exäsi jälkeensä jättämiä miinusviestejä, vaan pyrit tietoisesti pois niistä termeistä. Pyri näkemään itsessäsi positiiviset puolet, joita on vähintäänkin yhtä paljon kuin exäsi luettelemia miinuksia.
Omilla ajatuksilla on suuri merkitys siihen miten me käyttäydymme. Omat ajatukset voi kääntää positiivisiksi koska vain eikä syytä siihen tarvi selitellä kenellekään.