Olemme olleet yhdessä pari-kolme kuukautta. Mies oli se, joka teki aloitteen. Mies oli se, joka jahtasi minua. Ensimmäiseen kuukauteen mies ei käytännössä kiinnostanut minua lainkaan, mutta hän sai minut jotenkin pauloihinsa, varmaankin sillä, että hän piti minuun todella paljon yhteyttä, monta kertaa päivässä. Hän on jatkanut tuota tauotonta yhteydenpitoa siitä lähtien, eli tekstaa ja soittaa joka päivä, yleensä n. 4 yhteydenottoa per päivä. Sain hänestä myös sellaisen kuvan, että hän on todella luotettava, rehellinen avoin tunteistaan yms.
Noin kuukausi sitten juttelimme peloistamme suhteissa. Sanoin hänelle, että pelkään eniten sitä, että hän ei uskalla sanoa minulle, jos jokin alkaa mättää, vaan alkaa käyttäytyä oudosti ja joudun paniikissa miettimään, että mitäköhän ihmettä oikein tapahtuu. Ja että sitten paljastuu jotain kauheaa. Kerroin tämän, sillä olen joutunut kokemaan tämän parissa edellisessä suhteessani. Hän vannoi minulle, että hän kyllä puhuu jos jokin ongelma tulee. Hän puolestaan mainitsi pelokseen sen, että hän ei osaa seurustella ts. ottaa toista tarpeeksi huomioon valinnoissaan ja elämässään yms. kun on ollut niin pitkään yksin.
Ihmettelin hänen pelkoaan todella, sillä hän oli käyttäytynyt siihen asti kuin mallipoikaystävä, aina ottanut mielipiteeni huomioon, kysynyt minulta, pitänyt käsittämättömän paljon yhteyttä, enemmän kuin kukaan mies.
No, sitten viimeviikolla aivan yhtäkkiä, miehestä ei kuulunutkaan käytännössä mitään. Hän kysyi pikaisesti kuulumisiani netin kautta, mutta päätti silloinkin keskustelumme "heippa" (yleensä hän aina käyttää hellittelynimiä ja lähettää paljon haleja tai sanoo että pitää minusta valtavasti). Sitten hän ei vastannut viestiini ennen kuin vuorokautta myöhemmin, eikä hän tehnyt muuta, kuin vastasi kysymykseeni. Menin hämilleni, ja lähetin hänelle viestin, jossa kysyin, että mitä ihmettä. Ei vastausta. Tiesin että hän on hereillä ja puhelimen äärellä, joten laitoin hänelle viestin että voisitko vastata, että saan unta.
Ja sieltä se tuli: PUM! Häntä ahdistaa ja hän haluaa etäisyyttä. Hän ei jaksa sitä että aina pitää pitää yhteyttä johonkin ihmiseen eikä jaksa läheisyyttä koko ajan. Siis sen jälkeen, kun hän oli juuri minulle laittanut ennen näitä kolmea päivää, että on järkyttävä ikävä? (elämme kaukosuhteessa Suomen sisällä). Ja vielä HÄN, joka lupasi, ettei koskaan ala käyttäytyä oudosti, vaan kertoo minulle?
Kysyin että mitäs nyt, ja hän sanoi että soittaa seuraavana päivänä, kun hän on niin sekaisin, ettei tiedä mitään.
Seuraavana päivänä hän antoi minun odotuttaa soittoaan myöhään iltaan. Puhelimessa hän sanoi, ettei vieläkään oikein tiedä että mitä pitäisi ajatella. Kun hänelle oli tullut ahdistus siitä, että hän ei haluaisi seuraavana kertana nähdäkään, mutta että häntä ahdistaa myös se, että jos emme silloin näe, niin seuraavaan näkemiseen on liian pitkä aika, ts. meidän olisi PAKKO nähdä. Eikä hän ollut uskaltanut sanoa tätä minulle. Ja se olisi ollut minulle todellakin ok!
Ja kun kysyin että miten ihmeessä jokapäiväinen yhteydenpito voi tuntua rasittavalta, kun hän on se, joka aina pitää yhteyttä (olen näiden kuukausien aikana lähettänyt hänelle 5 kertaa viestin ensin, enkä koskaan soittanut, enkä koskaan vaatinut pitämään yhteyttä).
Hän vastasi, että hänestä tuntuu että hänen täytyy lähettää viestejä ja kysyä kuulumisia, että niin kuuluu tehdä. Minulle tuli todella paha mieli, sillä olin kuvitellut koko ajan, että hän haluaa pitää minuun yhteyttä. Vakuutti kuitenkin, että kaikki asiat mitä viesteissään on sanonut (kaikki kivat asiat) ovat olleet totta.
Pitkän, pitkän keskustelun lomassa avasin keskustelun juttumme lopettamisesta, mutta hän ei halunnut sitäkään, vaan hän halusi jatkaa, sillä pitää minusta niin paljon. Sovimme siis, että jätämme tämän yhden näkemiskerran väliin ja näemme sitten taas.
Puhelun päätteeksi hän lähetti minulle viestin, jossa hän pyysi anteeksi ja sanoi, että aidosti pitää minusta enemmän kuin kenestäkään koskaan ja että halusi nyt tämän viestin oikeasti lähettää.
Minulla on nyt siis ongelma, että en enää tiedä, mitä itse ajattelen. Kaikki se, mistä tässä miehessä pidin, olikin valheellista. Aikooko hän seuraavaksikin tehdä taas noin, ettei puhu ongelmista ja tekee niistä major-riidan yllättäen, kun kysyn? Toinen ongelma on se, että en enää usko hänen viestiensä/puheluidensa tarkoitusperään. Minulle tulee tunne, että hän soittaa/kysyy kuulumisia yms. velvollisuuden tunteesta, joten en jaksa vastata innokkaasti.
Miten voimme vielä saada tämän jutun toimimaan?? Vai voimmeko? onko kaikki nyt menetetty?
Noin kuukausi sitten juttelimme peloistamme suhteissa. Sanoin hänelle, että pelkään eniten sitä, että hän ei uskalla sanoa minulle, jos jokin alkaa mättää, vaan alkaa käyttäytyä oudosti ja joudun paniikissa miettimään, että mitäköhän ihmettä oikein tapahtuu. Ja että sitten paljastuu jotain kauheaa. Kerroin tämän, sillä olen joutunut kokemaan tämän parissa edellisessä suhteessani. Hän vannoi minulle, että hän kyllä puhuu jos jokin ongelma tulee. Hän puolestaan mainitsi pelokseen sen, että hän ei osaa seurustella ts. ottaa toista tarpeeksi huomioon valinnoissaan ja elämässään yms. kun on ollut niin pitkään yksin.
Ihmettelin hänen pelkoaan todella, sillä hän oli käyttäytynyt siihen asti kuin mallipoikaystävä, aina ottanut mielipiteeni huomioon, kysynyt minulta, pitänyt käsittämättömän paljon yhteyttä, enemmän kuin kukaan mies.
No, sitten viimeviikolla aivan yhtäkkiä, miehestä ei kuulunutkaan käytännössä mitään. Hän kysyi pikaisesti kuulumisiani netin kautta, mutta päätti silloinkin keskustelumme "heippa" (yleensä hän aina käyttää hellittelynimiä ja lähettää paljon haleja tai sanoo että pitää minusta valtavasti). Sitten hän ei vastannut viestiini ennen kuin vuorokautta myöhemmin, eikä hän tehnyt muuta, kuin vastasi kysymykseeni. Menin hämilleni, ja lähetin hänelle viestin, jossa kysyin, että mitä ihmettä. Ei vastausta. Tiesin että hän on hereillä ja puhelimen äärellä, joten laitoin hänelle viestin että voisitko vastata, että saan unta.
Ja sieltä se tuli: PUM! Häntä ahdistaa ja hän haluaa etäisyyttä. Hän ei jaksa sitä että aina pitää pitää yhteyttä johonkin ihmiseen eikä jaksa läheisyyttä koko ajan. Siis sen jälkeen, kun hän oli juuri minulle laittanut ennen näitä kolmea päivää, että on järkyttävä ikävä? (elämme kaukosuhteessa Suomen sisällä). Ja vielä HÄN, joka lupasi, ettei koskaan ala käyttäytyä oudosti, vaan kertoo minulle?
Kysyin että mitäs nyt, ja hän sanoi että soittaa seuraavana päivänä, kun hän on niin sekaisin, ettei tiedä mitään.
Seuraavana päivänä hän antoi minun odotuttaa soittoaan myöhään iltaan. Puhelimessa hän sanoi, ettei vieläkään oikein tiedä että mitä pitäisi ajatella. Kun hänelle oli tullut ahdistus siitä, että hän ei haluaisi seuraavana kertana nähdäkään, mutta että häntä ahdistaa myös se, että jos emme silloin näe, niin seuraavaan näkemiseen on liian pitkä aika, ts. meidän olisi PAKKO nähdä. Eikä hän ollut uskaltanut sanoa tätä minulle. Ja se olisi ollut minulle todellakin ok!
Ja kun kysyin että miten ihmeessä jokapäiväinen yhteydenpito voi tuntua rasittavalta, kun hän on se, joka aina pitää yhteyttä (olen näiden kuukausien aikana lähettänyt hänelle 5 kertaa viestin ensin, enkä koskaan soittanut, enkä koskaan vaatinut pitämään yhteyttä).
Hän vastasi, että hänestä tuntuu että hänen täytyy lähettää viestejä ja kysyä kuulumisia, että niin kuuluu tehdä. Minulle tuli todella paha mieli, sillä olin kuvitellut koko ajan, että hän haluaa pitää minuun yhteyttä. Vakuutti kuitenkin, että kaikki asiat mitä viesteissään on sanonut (kaikki kivat asiat) ovat olleet totta.
Pitkän, pitkän keskustelun lomassa avasin keskustelun juttumme lopettamisesta, mutta hän ei halunnut sitäkään, vaan hän halusi jatkaa, sillä pitää minusta niin paljon. Sovimme siis, että jätämme tämän yhden näkemiskerran väliin ja näemme sitten taas.
Puhelun päätteeksi hän lähetti minulle viestin, jossa hän pyysi anteeksi ja sanoi, että aidosti pitää minusta enemmän kuin kenestäkään koskaan ja että halusi nyt tämän viestin oikeasti lähettää.
Minulla on nyt siis ongelma, että en enää tiedä, mitä itse ajattelen. Kaikki se, mistä tässä miehessä pidin, olikin valheellista. Aikooko hän seuraavaksikin tehdä taas noin, ettei puhu ongelmista ja tekee niistä major-riidan yllättäen, kun kysyn? Toinen ongelma on se, että en enää usko hänen viestiensä/puheluidensa tarkoitusperään. Minulle tulee tunne, että hän soittaa/kysyy kuulumisia yms. velvollisuuden tunteesta, joten en jaksa vastata innokkaasti.
Miten voimme vielä saada tämän jutun toimimaan?? Vai voimmeko? onko kaikki nyt menetetty?
Vastaukset 14
Vanhimmat
...huoooooh...kirjottakaa lyhyemmin herrenjessus sentään, kukaan jaksa lukee tällasta.....zzzz
Noin tyhjän päälle on vaikea rakentaa. Mies ei tiedä mitä haluaa, joten älä tuhlaa energiaasi jollekin mistä ei saa mitään itselleen. Eikä sitä saa toimimaan jos sulla jo nyt on maku mennyt ja paljon huolta ja murhetta. Olkaa kavereita, sydäntä ei kannata menettää jos siitä tulee vaan turhautumista, olisit riekaleina.
Kiitos vastauksesta :) Tapaamme huomenna, ja toivottavasti saamme päätettyä tämän jutun kauniisti. Vaikka onhan jutun lopettaminen ihan hirveää aina, vaikka itsekin tietäisi, että joku parempi jossain odottaa...
Oikeesti? Meinaat tuollaisen takia jättää miehen? Etpä itsekään kovin ihastuneelta vaikuta. Miehille on ihan normaalia että läheisyyden aste vaihtelee. Välillä me haluaa olla läheisiä ja välillä omissa oloissaan. Tuota oppii sietämään, jos miestä rakastaa. Tahdon siis sanoa, että oleellista on, paljonko hänestä välität...?
Minulla oli joskus vastaavanlainen tyyppi eikä sen kanssa tullut mistään mitään. Ensin loputtoman paljon yhteydenottoja sitten taas hiljaisuutta ja kaiken maailman ihme jankkaamista edestakaisin. Lopetin. Myöhemmin sain tietää, että hänellä on jokin psyykkinen häiriö. Ei kannata lähteä pellen matkaan. Tuo mies ei tiedä itsekään mitä haluaa. Voi olla myös toinen nainen kiikarissa.
Hän sai sinut.
Siinä kaikki. Hän on selkeesti ihminen, joka luo itselleen pakkomielteen saada joku tietty nainen pauloihinsa. Hän tekee mitä tahansa saadakseen haluamansa ja kun on saanut, ei ole enää mitään leikittävää. Ei peliä eikä jännitystä.
Hänen mainitsemansa "pelko" pitää paikkaansa. Hän mainitsi ettei osaisi seurustella tai ottaa toista huomioon valinnoissaan. Tämä tosin ei taida olla pelko, vaan syvään juurtunut toimintamalli. Tehän ette seurustelleet silloin kun hän pti sinuun paljon yhteyttä? Veikkaan, että mies kyllä osaisi ottaa huomioon ja jopa seurustella, mutta valitsee toisin. Ei vaan kiinnosta niin paljoa.
Joten kulta pieni, älä kiusaa itseäsi enempää. Taidat itsekin ymmärtää, että suhde on ohi.
neina(n) miten kävi? Erositteko tosiaan? :( Kaukosuhteet on muutenkin haastavia, siinä saattaa suojella itseään kiintymiseltä jos on kipeästi ikävöivää sorttia.
Minut halusi ihana mies omakseen heti ensimmäisen viikonlopun jälkeen ja aloimme heti seurustella. Jossain 3kk kohdalla hän sanoi yhtäkkiä että tarvitsee omaa aikaa ja haluaa olla joskus muutaman päivän omissa oloissaan ilman suurenpaa numeroa. Olin ihan puulla päähän lyöty, mutta tajusin asian.
Silloin tällöin päivä tai pari omissa puuhissa kyllä rentouttaa. Itselläni on useampi sinkkuvuosi takana joten on seurustelusuhteessa elämisen ihanuus ja ahdistus vähän päässyt unohtumaan. Joskus sitä vaan uuvuttaa itsensä kun haluaa olla tiiviisti toisen kanssa koska jostain hölmöstä tottumuksesta "pitää olla" viikonloppu yhdessä.
Sitä todella oivaltaa asioita kun on välillä erossa kumppanista. Näkee selvemmin miten paljon toisesta välittää ja tavatessa ajatusten vaihtokin soljuu paremmin. Hyvät ja arvokkaat asiat nousee päällimmäisiksi ja jos joku asia on tulehtumassa alkaa sekin hahmottua. Minä ainakin olen huomannut erossaolopäivinä etten totisesti halua palata yksinäiseen sinkkuelämääni vaikka luulin että se on paras tie.
Ja erossa ollessa voi hyvinkin huomata, että ilman toista on paljon kivempaa, eikä edes yhtään ikävöikään toista!
Sitten onkin parasta olla sinkkuna kuin epämieluisassa suhteessa.
Hohhooooo Sillä on se hot myyjä! Nyt kaalipäät ämmät herätkää!!! Jos miehestä ei viikkoon kuulu, niin ei ole kiinnostunut enään,kuin alussa, jos pituutta tulee ja hiljasta pitelee. Niin ei sitä kiinnosta enään. Sori tytöt juna meni jo! Voi olla laittaa sitten kun muistaa teidät,niin laittaa viestin, Mutta teidän tylsät kuulumiset lähinnä. Me miehet ei mietitä SUHDE_ASIOITA jos uusi muija kiinnostaa! Tuhlatkaa ja spekuloikaa täällä niin paljon kuin huvittaa :D Mä kuuntelen aina teitä täällä ;) Annan vaikka paljaalta teille ja taudit mukana ;D Murut ;)
Ap:lle. Minusta miehesi on vain epävarma juurikin siitä, että miten ns. parisuhteessa kuuluu käyttäytyä. On todellakin hyvä asia, että voitte puhua asioista. Minä en olisi huolissani :) Olen tavannut vaikka minkälaista tallaajaa, ja voin melkein vannoa että kyseinen mies on kyllä ihan tosissaan kanssani. Hänellä vain on kovia paineita tyydyttää tarpeesi. Tsemppiä! :)
Ap. Itse seurustelin ihan kuin kopion kanssa josta nyt kirjoitat.
Voin sanoa että 3v meni hukkaan siinä jahkatessa. Väliin oli kivaa mutta suurimmaksi osaksi kaipasin ikävöin
ja todellakin hän ei osannut ymmärtää miksi riuduin tuossa suhteessa.
Älä jatka. Hän on saanut jo sen mitä haki.. Ihastumisen tunteen . Nyt korjaillaan kylmettymisen jälkiä ja kun hän löytä'ä taas uuden pakkomielle ihastuksen
sen jälkeen ei enää tule viestiä. Näin se vaan näillä tyypeillä menee.
Juu.. Täällä ihan täsmälleen samaa asiaa. Mutta kävi kuitenkin sille että viikonloppuna sanoi rakastavansa,kuulemma olen hänen elämänsä nainen ja tiistaina laittoi viestin että sorry ei oo koskaan rakastanut.. Että sille.. Lopettaa
Tyypillinen mies. Jos nainen onkin kiinnostunut niin mies menee paniikkiin ja perääntyy. Luulee et ei saa enään omaa tilaa ja kaikki vapaus menee. Taitaa olla sitoutumiskammoinen eikä osaa olla tai seurustella edes.
Älä jatka. Ala olee mun kanssa