Mikä mua vaivaa?? Tota kysyn usein iteltäni iltapäivisin. Oon aamusin ku perseeseen ammuttu karhu! Raivoon, riehun, huudan, kilahdan joka helvetin asiasta! Iltapäivisin oon ku eri ihminen. En kestä yhtäkään ihmistä lähelläni, jokanen tielle tuleva, oli se sitte työkaveri, kumppani, naapuri, kaupan kassa, jokanen tekee jotain väärin!
Iltasin kestän mitä vaan paskaa siitä mitenkään pinnoja kiristämättä. Morkkis aamuista on yleensä hirveä.
Miten teil muilla? Miten kukaan jaksaa maanantai-aamusin hymyillä?
Iltasin kestän mitä vaan paskaa siitä mitenkään pinnoja kiristämättä. Morkkis aamuista on yleensä hirveä.
Miten teil muilla? Miten kukaan jaksaa maanantai-aamusin hymyillä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
En tiedä, mutta mulla on elämänkumppani joka hymyilee mulle valehtelematta joka ikinen aamu. Heitin siitä joskus vitsiäkin, että se nauraa kun mä olen niin kaameen näkönen ammusin. Ei kuulemma pidä paikkaansa.
Outoa toi sun aamuraivoomises kyllä on. Tulee mieleen jotkut kersat, jotka on herätessään aina huonolla tuulella, parkuvat ja hakkaavat sisaruksiaan. Olitko säkin sellanen kauhukakara?
Itelläni ei ole ollut koskaan suurempia tunnereaktioita aamuisin eikä iltaisin. Joskus naapurit ottaa aivoon kun ne riitelee kännissä parvekkeella. Muutenpa maailma saa mun puolesta olla just sellanen kuin on.
Tulee mieleen tämmönen,käyppäs googlettaa:
"Kilpirauhasen vajaatoiminta"-ja sen oireet
Aikuisten oikeesti.
Ihania,varsinkin arkiaamut,viikonlopuista en niin välitä.
sä olet ottanut oikeuden käyttäytyä huonosti ja harrastaa henkistä väkivaltaa aamuisin ja unohtanut, että aamusta huolimatta kuuluu käyttäytyä kuin aikuinen. tai sit olet hullu, ehkä sairas.
Pää pipi?
Sä oot väsynyt aamuisin. Siks kärttyinen. Mene aikaisemmin nukkumaan ja/tai nuku päikkärit. Liika stressikin elämässä saa hermot kireelle.
Jotkut ihmiset ovat aamuäreitä, kuulun heihin. Aamun täytyy olla rauhallinen, pitkä ja vailla yllätyksiä ja niitten pitää sujua varsinkin silloin, kun ne ovat aikaisia työaamuja. Paras aamu on, kun saa nukkua pitkään ja olla herättyäkin vielä kaikessa rauhassa.
Meni aika kauan, ennen kuin tunnistin tällaisen ominaisuuden itsessäni, eli vasta siinä vaiheessa, kun oman pojan aamuäreys alkoi hyppiä silmille. Silloin vasta huomasin, että jehna, mähän olen ihan samanlainen. Iän myötä aamuoireet ovat omasta mielestäni hellittäneet. Jos kysyisi siipalta, hän luultavasti olisi eri mieltä.