Työttömänä tiedän, että tulee kaikenlaisia ongelmia. Tulee raha-ongelmia, ihmis-suhteissa tulee ongelmia, ehkä tulee masennus.
Itse olen pitkäaikaistyötön. Tuskin saankaan mitään töitä ikinä. Siivoukseenkin tarvitaan tutkintoa nykyään, ja terveydentilanteeni ei salli tehdä sitä työtä. Nyt en saa saatana senttiäkään rahaa, kun asun avopuolison luona. Arvatkaa miten se vituttaa.. Ja työharjoittelunkaan ei innosta eikä niihin pääsekään enää noin vain. Enkä rupea osoitetta muuttamaan. Eli eipä nappaa elää näillä tuloilla. Ja masennus tullut tästä työttömyydestä, eli olen kohta työkyvytön tai olenkin. Sitten vielä mennyt rankka elämä päälle, niin siinähän se elämän autus olikin. Ei tässä muu auta mennä ku hirteen vaan.
Itse olen pitkäaikaistyötön. Tuskin saankaan mitään töitä ikinä. Siivoukseenkin tarvitaan tutkintoa nykyään, ja terveydentilanteeni ei salli tehdä sitä työtä. Nyt en saa saatana senttiäkään rahaa, kun asun avopuolison luona. Arvatkaa miten se vituttaa.. Ja työharjoittelunkaan ei innosta eikä niihin pääsekään enää noin vain. Enkä rupea osoitetta muuttamaan. Eli eipä nappaa elää näillä tuloilla. Ja masennus tullut tästä työttömyydestä, eli olen kohta työkyvytön tai olenkin. Sitten vielä mennyt rankka elämä päälle, niin siinähän se elämän autus olikin. Ei tässä muu auta mennä ku hirteen vaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minäkin asuin aiemmin avopuolison luona kunnes sain asunnon tuttavan kautta.
Ei masenna yhtään, kun rahaa tulee ja lisätienistejä kantarellien ja marjojen keruusta.
Avopuolison kanssa elämä sujuu mallikkaasati ja on enemmän tilaakin, kun kaukana asuvat sukulaiset vierailevat usein: silloin kämppäni on heidän käytössään ja minä asustelen avopuolisoni luona.
Suosittelen muillekin!
Tuttuja fiiliksiä.
Alkoi tuo loppulauseesi tässä huvittamaan, kun aloin miettimään elintasoa esim. etelä-afrikassa.. tai oikeastaan missä vain muualla maailmalla. Täällähän on sinänsä työttömänäkin elintaso varsin korkea. Oma asunto on, lämmitys, vesi juoksee, ruokaa saa lähimarketista, paikallisliikenne kulkee, vapaata aikaa 24/7. Että hirteen vain.
Tässä työttömänä ollessa on siunaus/kirous että on sitä aikaa ajatella. Se miten onnellinen on elämässään, on aika lailla omasta päästä kiinni. Olen minäkin ollut pitkään masentunut siitä kun rahaa tulee niin vähän, työkkärin palkkatuki-orjatyöt ei kiinnostaa. Tuntuu että on epäonnistunut, tai että muut pitävät epäonnistuneena.
Paskat.
Miksi tuntea arvottomuutta asiasta jolle ei mitään voi. Jos ei yksinkertaisesti ole sopivaa työtä, niin sitten ollaan hyvällä omatunnolla työttömiä. Rahaa tukien muodossa ei tule valtavasti, mutta silti ihan kohtuulliseen elämään riittävästi. Nytkin juon kaljaa ja kirjoittelen omalla tietokoneella. Tekeekö työttömät näin keniassa?
Ihmissuhdeongelmiin auttaa se, että menet ja näet ihmisiä. Jos joku ei sinua arvosta siksi, ettet pääse töihin, niin miksi sellaisen ihmisen kanssa olisitkaan?
Ja varmasti löytyää asioita jotka sinua kiinnostaa, joihin haluat aikaasi käyttää. Ise harrastan mm. musiikin tekemistä, lukemista, pelaamista. Talveksi ajattelin säästää ulkomaan reissua varten.
Älä nyt kuitenkaan hirteen mene työttömyytesi takia. Tuskin tämä sinua lohduttaa, mutta sanon vain, että et todellakaan ole ainoa vastaavanlaisin miettein ja tuossa tilanteessa. Minä olen ollut työttömänä 15 vuotta, liian terve sairaseläkkeelle ja liian sairas töihin. Olen liian vanha, pienten lasten yksinhuoltaja ja liian pitkään ollut työttömänä ja ulkonäköni ei ole paras valttini, niin ja olen nainen, joten aika huonot mahdollisuudet minulla on työllistyä. Oletan, että en tule koskaan saamaan töitä. Olisin iloinen, jos olisin terve. Sairauden takia jouduin työttömäksi ja vieläpä sairauslomalla, mikä oli laitonta työnantajami taholta. Olin niin sairas, etten osannut edes pitää puoliani. Olen aika ylpeä luonne. En suostu hakemaan asumistukea enkä toimeentulotukea. En vaan pysty ja olen kuitenkin sitä mieltä, että ne ovat monille ihmisille turva. Työttömyyskorvauksen saan, lapsilisät ja minimielarit lapsille. Niillä pärjätään kun ollaan pihejä, ostetaan vaatteet kirppikseltä, ei käydä kampaajalla, ei matkustella. Yritetään keksiä halpoja tapoja viettää aikaa. Yleensä vaan ollaan kotona. Itselläni ei ole yhtään ystävää, onneksi lapseni ovat sosiaalisempia kuin minä.
Jos olisit yksin niin ihan sama, mutta onkohan tuo nyt oikein antaa oman ylpeytesi tulla heikentämään _lastesi_ elintasoa? Kävisit ihmeessä hakemassa edes sen asumistuen (se on kerran haku, jonka jälkeen tulee automaattisesti joka kuukausi). Saisivat lapsesi edes vähän laadukkaampaa elämää, kun eivät vielä itse pysty siihen vaikuttamaan.
työtön jo 3 vuotta ja jatkuu eläkkeeseen asti, siis putkessa, onnellisesti. Ansiosidonnainen riittää reilusti, asumme ok-talossa, on auto suht'uusi, kaikki elämään tarvittavat kalut hankittuna, ei velkaa 20 vuoteen.Nyt on aikaa omiin tarpeisiin ja kaikkeen kivaan, raha ei ole esteenä kun on töissä ollessa säästänyt . tämä on parasta aikaa elämässämme.
näin on, ei putkessa ollessa työttömyys stressaa, vaikka korvaus ei ole iso niin kyllä pärjää, ei ole enää huollettavia..