Tai paremminkin seksin puute. Elikkä seksiä meillä harrastetaan noin kerran 3kk itselle sopiva olisi 2 kertaa viikossa, ellei vähä useamminkin, tämä on hirveän ahdistavaa varsinkin kun olen mies jolle seksi ei ole vain omien paineiden purkamista vaan enempi semmoinen toisiamme lähentävä rakkauden osoitus ja puolison nautinnosta huolehdin aina ennen omaani, varsinkin kun suurimman nautinnon saan kun nään ja tunnen toisen nauttivan.
Asiasta on keskusteltu mutta ei oikein ole vastausta tullut. En oikein itse keksi mitään uutta millä saisi toisen paremmin syttymään, kotitöistäkin teen 90% teen ruuna jokapäivä kun tulen töistä, hoidan astia pyykit, sitte hoidan lapsia illan ni puoliso saa vapaa aikaa itselleen useita tunteja, lasten kylvyt ja iltapalan hoidan. Eli siltä saralta ei pitäisi kiikastaa. Huomioin ja osoitan rakkautta päivittäin antamalla hellyyttä haleja ja suukkoja, tuon aina pieniä yllätyksiä (herkkuja yms. Josta tiedän ilahtuvan), hieron aina kun pyytää ja silloin tällöin ihan oma aloitteisestikkin,Itsestäni pidän huolta, pukeudun ihan siististi eli ne paskaset työ vaatteet ei kuleksi koko iltaa päällä. Seksiä en ole vongannut koskaan, aina näyttänyt halukkuuteni muilla konsteilla, kohta ei kyllä enää kykene yrittämäänkään kun nuo ainaiset ei kiinnosta vastaukset syö itsetunnon aika hyvin.
Elikkä hyviä ideoita joilla voisi yrittää tilannetta muuttaa parempaan suuntaan otan ilomielin vastaan. Tilanne on itselle todella ahdistava, puolisoa ei tunnu häiritsevän seksin vähyys oikein ollenkaan, muuten asiat on hyvin ja puoliskin niin väittää.
Asiasta on keskusteltu mutta ei oikein ole vastausta tullut. En oikein itse keksi mitään uutta millä saisi toisen paremmin syttymään, kotitöistäkin teen 90% teen ruuna jokapäivä kun tulen töistä, hoidan astia pyykit, sitte hoidan lapsia illan ni puoliso saa vapaa aikaa itselleen useita tunteja, lasten kylvyt ja iltapalan hoidan. Eli siltä saralta ei pitäisi kiikastaa. Huomioin ja osoitan rakkautta päivittäin antamalla hellyyttä haleja ja suukkoja, tuon aina pieniä yllätyksiä (herkkuja yms. Josta tiedän ilahtuvan), hieron aina kun pyytää ja silloin tällöin ihan oma aloitteisestikkin,Itsestäni pidän huolta, pukeudun ihan siististi eli ne paskaset työ vaatteet ei kuleksi koko iltaa päällä. Seksiä en ole vongannut koskaan, aina näyttänyt halukkuuteni muilla konsteilla, kohta ei kyllä enää kykene yrittämäänkään kun nuo ainaiset ei kiinnosta vastaukset syö itsetunnon aika hyvin.
Elikkä hyviä ideoita joilla voisi yrittää tilannetta muuttaa parempaan suuntaan otan ilomielin vastaan. Tilanne on itselle todella ahdistava, puolisoa ei tunnu häiritsevän seksin vähyys oikein ollenkaan, muuten asiat on hyvin ja puoliskin niin väittää.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tämä on näitä elämän isoja asioita, jotka eivät parhaalla tahdollakaan parane. Lasten myötä meilläkin seksi loppui (aluksi 4 krt/vuosi, sitten 3 krt/vuosi ja viimein lakkasi kokonaan).
Kokemuksesta voin sanoa, että ensimmäiset seitsemän vuotta ilman ovat pahimmat, kun ei vielä jaksa järkytykseltään uskoa seksielämän loppuneen. Sitten seksin muistokin alkaa pikku hiljaa hämärtyä eikä sitä osaa enää kaivatakaan. Elämänhalu ei valitettavasti enää palaa.
Vaimosi saattaa vielä herätä seksipedoksi mutta todennäköisesti ei enää sinun kanssasi. Sellainen tuntuu olevan tämä yleinen parisuhteen kaari.
Ei kun puret hampaat yhteen ja odotat, että lapset muuttavat kotoa. Meillä lapset ovat jo teinejä, joten valoa on jo tunnelin päässä.
http://hyvaterveys.fi/artikkelit/?a=298
Tässä hyvä linkki naisen haluttomuudesta. Tosi fiksua tekstiä. Lueppa ajatuksella ja ajalla läpi.
Mutta naisen haluttomuus on todellakin aika monisyinen asia.. Voisit perehtyä siihen lukemalla nettisivuilta ja artikkeleista naisen haluttomuudesta.
Mutta kuten tuossa ylläolevassakin artikkelissa ilmaistiin, niin se menee yleensä niin, että naisen pitää olla valmiiksi onnellinen, jotta voi harrastaa seksiä, ja mies tulee onnelliseksi vasta, kun saa seksiä. Sellainen ero miehissä ja naisissa.
Teidän pitää vain puhua asiasta kumppanisi kanssa. Teet kyllä paljon hänen avukseen ja olet hänelle varmasti hyvä, mutta teidän pitää vain jutella. Istua alas, ottaa vaikka lasillinen viiniä että rentoudutte, ja keskustelette hyvässä hengessä asiasta. Älä syyllistä, vaan kerro tunteistasi ja siitä, miten koet tulevasi torjutuksi. Ja samalla ilmaise, että tahdot tehdä kaikkesi, että naisesi tahtoisi rakastella kanssasi ja että tahdot jatkossa olla hänelle hyvä. Kysy hänen mieltymyksistään, fantasioistaan... Hakekaa uusia virikkeitä. Tykkäisikö hän esim. leikkimielisestä sidonnasta? Monet naiset kiihottuvat, kun miettivät, että aviomies "ottaa heidät" eikä nainen voi tehdä mitään. Tai kaipaisiko naisesi seksileluja? Tai roolileikkejä? Kysele häneltä ja osoita, että tahdot tehdä hänelle juuri niitä asioita kuin hän tahtoo. Kerro, että rakastat häntä ja että kaipaat rakastelua ja helliä hetkiä. Mutta älä syytä - enemmänkin tue häntä!
Kiitos vinkeistä. Olemme keskustelleet monista mainitsemistasi ehdotuksista, en ole asiasta syyllistänyt, enkä syyllistä etsikkään, vaan ideoita joilla säilyttää lemmen kipinä erilaisten elämän muutosten mukana, pitää koittaa löytää asiat joissa voin tehdä enemmän / vähemmän / toisin. Kovasti on tullut luettua erilaisia artikkeleita ja keskusteluja.
Lopeta se ktitöiden tekeminen ja sanot vaimollesi että laitetaapa tuo seksihomma kuntoon niin sitten kattellaan niitä kotitöitä. Joko laita vaimosi valinnan eteen eli sekiselämä riittävälle tasolle tai ero. Kolmasvaihtoehto ion että hommaat vakipanon jonka kanssa hoitelet seksihommat ja kun rupeaa muijan pihtaaminen riittämään niin ero on ainoa ratkaisu. Itse miehnä en kattelisi kuukautta pidempään jos mitään ei tapahtu ja kannattaisi enen naimisiin menoa kummankin laittaa paperille mitä avioliitolta haluaa ja sitten kattsoa sopiiko toisilleen. Naiset ottavat herneen nenään jos mies käy muualla kun puolisoiden tehtävä on taata riittävä ja tyydyttävä sekiselämä ja siihen ei halua tarvita vaan aasennetta hoitaa avioliittoa.
Kuten AP sanoi, sopimusseksi ei tyydytä. Toisin sanoen painostamalla, vetoamalla, uhkaamalla, vaatimalla ei saavuteta mitään hyödyllistä.
Tämä on sama kuin jos puoliso haluaisi kuulla olevansa rakastettu ja vaatisi kirjallisena, että joka aamu klo 7:30 kummankin on sanottava kuuluvalla äänellä: "Rakastan sinua." Tulisiko siitä rakastettu olo?
Seksi voi sujua luontevasti vuosikausia ja sitten jumittaa syistä, joita puolisot eivät tiedä itsekään. Siksi kukaan ei voi naimisiin mennessään luvata himoitsevansa puolisoaan hamassa tulevaisuudessa.
Sinulle himolla ei tunnu olevan väliä, kunhan antaa. Saako vaimo feisbukata ja syödä omenaa samalla, kun sinä painat, vai pitääkö voihkia kymmenen sekunnin välein ja näytellä innostunutta?
Tänä aamuna vaimoni yllätti herätessämme suurella halulla ja intohimolla, pian kuitenkin lapset tuli siihen hyörimään, ni jäi tuo fyysinen tyydytys pois, mutta henkisellä puolella sain suuremman tyydytyksen kuin koskaan yhdestäkään irtosuhteesta. Millähän sanoilla tuota tunnetta parhaiten kuvaisi... Henkinen rakastelu...
Lukko siihen makkarin oveen, nyt!!! Ei ihme, jos ei sytytä, kun on koko ajan yllätysvaara päällä.
Naiset kaipaavat myös MIESTÄ, eivät pelkästään kotona auttavaa kilttiä miestä.
MIES osoittaa kiihkeästi haluavansa naisensa, nainen haluaa tuntea kokonaisvaltaisesti sen kiihkeyden. Sen täytyy näkyä silmistä, sen on tunnuttava fyysisesti (tiukka puristus pakaroista, pöydälle nostaminen tms. - fyysinen osoitus naiselle, että hänet halutaan NYT)
Niin ihana ja huomaavainen kuin kiltti mies onkin, niin joskus tarvitaan sitä testosteronin täytteistä miestä, joka valloittaa sängyssä.
Voit hankkia myös vibraattoeita, joilla saa naiselle tuotettua lisää nautintoa.
Sodassa ja rakkaudessa on kaikki sallittua, niin myös avioseksissä, joka pahimmillaan kuivuu kasaan ja parhaimmillaan on upeaa, tyydyttävää ja kokeilunhaluista.
Ja lisää vinkkejä:
Seksiliikkeissä myydään myös erillaisia hierontaöljyjä.
Niin oudolta kuin se vaikuttaakin, niin nämä eroottiset hierontaöljyt kiihottavat, vaikka hieroisit vain naisesi selkää.
Ei kannata ostaa mitään sellaista imelän tuoksuista hierontaöljyä, se pilaa tunnelman kuin tunnelman.
Näitä palstoja seuranneena en ole törmännyt vielä ensimmäiseenkään todistuspuheenvuoroon, jossa lopahtanut seksielämä olisi puhjennut uuteen kukkaan.
Eikä myöskään niitä missä lopahtanut seksielämä pelastaisi avioliiton.
Nimimerkki 8 1 osuu suoraan asian ytimeen, näin se vaan pitkässä parisuhteessa usein menee.
Kun miestä ei haluta hänet leimataan joko narsistiksi tai naisvihaajaksi, jonka kanssa kukaan järkevä nainen ei voi olla parisuhteessa. Kun taasen naista ei haluta, vika on tietenkin miehessä: tekee liian vähän kotitöitä, on liian nössö, on liian macho, ei osta upeita lahjoja/kukkia riittävän usein, ei anna naiselle omaa aikaa, on narsisitinen, liian hyökkäävä, huonoa ja yksipuolista seksiä...syitä riittää, ja niitä kaikkia pidetään todella hyväksyttävinä evätä mieheltä avioseksi.
Pitää muistaa, että avioliitossa seksin panttaaminen toiselta aviopuolisolta on hyvä hallinnan, nöyryyttämisen ja alistamisen väline. Vuosia kestäneen pakkoselibaatin uhri kun sitten viimein antaa omille periaatteilleen piupaut ja erehtyy käymään vieraissa ja jää siitä kiinni, niin kaikki vikahan on tietenkin tuossa aviorikkojassa. Näin helppoa se syyllistäminen on. Syytetään seuraksista, mutta syistä ei olla kiinnostuneita.
Naivein neuvo näillä palstoilla avioliiton seksiongelmiin on puhuminen, puhuminen ja puhuminen. Omakohtaista kokemusta omaavana, olen lähes varma, että lähes kaikki jotka elävät parisuhteessa pakkoselibaatissa, ovat jo ajat sitten yrittäneet puhua ja puhua. Puhuminen ei vaan auta mitään, kun kuuntelijaa asia ei voi vähempää kiinnosta. Synkkä yksinpuhelu ei paljoa tilannetta korjaa. Puhumiset olisi pitänyt hoitaa jo vuosia sitten, silloin kun vielä ollaan vailla ongelmia ja puheväleisä.
Olet oikeassa ja väärässä. Olet oikeassa, että miestä syytetään väärin puhumattomuudesta, liiasta laiskuudesta kotitöissä, liiasta ahkeruudesta kotitöissä jne.
Mutta teet saman virheen, kun syytät vaimoa nöyryyttämisestä ja alistamisesta. Nainen ei yleensä todellakaan lopeta seksiä ilkeyttään vaan siksi, ettei seksi oman miehen kanssa syystä tai toisesta sytytä. Väitän, että näin sen on luonto tarkoittanutkin.
Mitä pettämiseen tulee, sekään ei suorastaan liity seksinpuutteeseen. Toisilla on petikaveri joka sormelle, toiset ovat kokonaan ilman. Kyse on tilaisuuksista ja periaatteista. Sanon siis, että pettämisestä vastaa aina pettäjä.
Eli kun lapsia ryhtyy tekemään, pitää tajuta, että samalla suostuu mahdollisesti luostarilupaukseen. Jos ei kykene tätä uhrausta tekemään, lapsiakaan ei pidä lähteä tekemään.
Sain ennen seksiä suht säännöllisesti mutta kun tulin raskaaksi, seksi loppui täysin. Siihen toki vaikutti muutkin asiat kuin raskaus. No, nykyään olisin vieläkin valmis seksiin, mutta en sitä saa. Joudun sitten tyydyttämään aika ajoin itseäni ja muut ajat tunnen surua seksittömästä elämästäni. Ilman sitä on vain pakko elää, koska väkisin sitä en saa. En tiedä saanko enää koskaan seksiä. Pitänee valmistautua siihen, etten saa. En ole irtosuhteiden harrastaja ja jos mieskin haluaa olla puutteessa ja saa tyydytyksensä katsomalla netistä kauniita, hoikkia naisia, niin enpä voi asialle mitään. En itseäni ala väkisin muokkaamaan hänen mielensä mukaiseksi, en todellakaan.
Ps. Kummallisinta on se, että tiedän varmasti, ettei hänellä ole toista naista ja kuitenkin hän väittää itsellään olevan välillä haluja. Mä en sitten vain kelpaa koska olen raskaana ja lihonut. Mies väittää, että ylipainoni haittaa, mutta taitaa sittenkin haitata. En saa kyllä mitään muutakaan läheisyyttä, silityksiä tai vastaavaa, eli kaikki on mennyt mitä ennen oli. :( Ei siinä itsekään sitten uskalla toista enää lähestyä niinkuin ennen.
Kamalaa :( Kuulostaa tapaukseltani :/ edellinen aloittaja, Kun tulin raskaaksi niin ennekuin maha kasvoi, niin hassuteltiin vielä :) Mutta isommaksi maha kasvoi, niin mies vetäytyi omiin oloihin..Oloni oli surkea ja sain huutokonsertteja :/ Vaatekaupoissa mies tuijotteli hoikkia naisia ja iski silmää myyjälle!!! Voitteko kuvitella rouva odottavan vieressä?? Arvaa kun päästiin ulos, mies sai laukusta ja lujaa sai! Tuntui kun olisin saanut uuden miehen, pahemman!! Loppui seinään pyllypuristelut ja koskettelut, Sitten pimahdin hormoneissa lopullisesti ja vedin itseni alastomaksi miehen katsoessa urheilua! karjaisin että olen piirtänyt kynällä paikat mistä nyt kosket! Mies oli ällikällä lyötynä ja tuli kuin spanieli hipsuttaa minua :) Otin mieheä kädestä hellästi kiinni ja ohjasin mistä olin kaivannut. Mies pyyhki kyyneleitä ja sanoi, ettei hän ole uskaltanut koskea minuun,etten mene rikki. Siinä molemmat halattin ja itkettiin. Sen jälkeen entinen ihana mies on jälleen koskemassa minua :) Läpi loppuraskauden
Vitsit ja neuvot vähissä!
Ongelma on itsellänikin.
Kun muutaman päivän välein haluaisin läheisyyttä ja lämpöä intiimin kanssakäymisen muodossa niin vastaus on usein: Mene nyt sinne salillesi kuluttamaan niitä stereoitasi!
Mummeli 60 arvelee, että kyllä kertakin viikossa pitää riittää.
Meilläkin loppui miehen halut raskauteen. Tai raskausaikana vielä ja hetki sen jälkeen, mutta ei enää. Olen yrittänyt puhua ja puhua, mutta mikään ei vain auta. Joudun hoitamaan itse itseni, jos edes jonkinmoista tyydytystä haluan joskus. Kaipaan toisen kosketusta, silityksiä ja lähellä oloa niin, että oikein fyysisesti sattuu. Koen, että olen niin yksinäinen.
Olen miettinyt jopa pettämistä, että kieltäytyisinkö jos tulisi mahdollisuus. En ole pettävää sorttia enkä sitä hyväksy. Tätä on jatkunut jo pari vuotta enkä tiedä kauanko kestän. Lasten vuoksi ehkä vielä, mutta olen joutunut kylmettämään itseni miestä kohtaan. Tappamaan tunteitani, että läheisyyden puute ei tuntuisi ihan niin tappavan pahalta. Olen hankkinut harrastuksia ja hoidan muut arjen asiat. Ei nekään aina auta.
Läheisyyttä kaipaan, ei vain seksiä, vaan muutakin. Mietin koko ajan, että tätäkö tämä elämä on vuosikymmenet eteenpäin.
Ota se mies väkisin. Muistaako se vielä että on mies?
Mies ei saa olla liian kiltti! Ylipalvelu vain pahentaa tilannetta.
Olen nähnyt läheltä kuinka kuvaamasi asetelma johti miehen taholta tympääntymiseen ja täydelliseen, ko. naiseen kohdistuvaan,seksuaaliseen haluttomuuteen.
Aikaa kului hukkaan kymmenisen vuotta ennen kuin mies pani avioeron vireille.
Rouva ihmetteli herran ratkaisua. eillähän meni niin hyvin".
Aineelliset puitteet olivatkin todella kunnossa eikä mainitsemieni henkilöiden olemuksissakaan ollut moitteen sijaa.
Mainitsemassani tapauksessa miehen olisi pitänyt asettaa ajoissa rajat.
Rajojen määritys on tietenkin henkilöstä riippuva asia.
Omassa suhteessamme emme joutuneet vastaavaan tilanteeseen mutta vuosien saatossa otimme lisäpiristystä BDSM-maailmasta.
Vaikka nykyisin kuulemma raiskaussyytteen voi saada avioliitossakin niin minä kyllä tilanteessasi ottaisin sen riskin.
Ei väkivaltaa mutta määrätietoisuutta!
Luulisi asia nytkähtävän suuntaan tai toiseen.
Naisen haluttomuuden syihin kertoisin jotakin lisää. Vaikka mies kuvitteletkin , että teet paljon kotitöitä ja läheisyttäkin annat, etkä vonkaa.
On asia jota te miehet ette näytä huomaavan, vaikka tekisitte kaikki kotityöt, mutta minkä verran huomioitte puolisoanne muutoin. Minä toivoisin mieheni ainakin suunnittelvan edes kerran vuodessa yhteistä lomaa, jonnekin mahdollisuuksien mukaan, vaikkapa lapsetkin mukaan, mutta pois noistä samoista kotiympyröistä.
Saisin käyttää osaamaani vierasta kieltä, nähdä vierasta kulttuuria, kävellä kanssasi käsi kädessä, näkemttä lainkaan omaa keittötäni tai muutakaan ympäsistö.
Tarvitsisin ihan oiekan tuuletuksen aivan muualla kanssasi, se antaa pitkäksi aikaa uutta puhtia myös tähän seksiin ja sinun ei tarvitse marttyyyria esittää, sillä se alkaa tympimään. Sitten vkun vielä voit luoapua edes muutaman kerran vuodessa omasta harrastuksestasi perheen yhteiseen tekemiseen, sekin antaa niin paljon, että edes joskus asetat perheesi numerolle yksi elämässäsi.
Kun vielä jaksat käydä kanssani kiinnostavia keskusteluja eri asioista, eli olet kiinnostunut maailman menosta.
Vielä kun osaat todella nauttia näistä yhteisistä hetkistä, olisi ihanaa kävellä todellakin käsi kädessä jossakin rantahietikolla tai kaupunkikohteessa, vaikka työntäen lastenrattaita, istahtaen johinkin kahvillaan meren äärellä.
Ilaman huolia ja murheita ja illalla nukahtaa kainaloosi hyvän seksihetken jälkeen.
Vonkaatte tietämättänne, sillä kotona sen aistii, mutta kun on esinmerkin mukaisella matkalla saatatte itsekin rentoutua ja se seksi ei olekaan ensimmäisenä mielessä, vaan tuleekin sitten luonnostaan kivan päivän päälle.
Avasit silmäni. Kuvauksesi on likimain täydellinen.
Nyt mummona, hormoonit 13 vuotta sitten terveydellisistä syistä jättäneenä, olen kuitenkin mieheni kanssa "sillä lailla" tekemisissä melkein hänen halukkuutensa mukaan.
Läheisyyttä on päivittäin mutta perusteellisempaa seurustelua suunnilleen viikoittain.
Kuvaamasi elämäntapa on toteutunut ainakin riittävissä määrin varsinkin matkustelun osalta.
Ensin koko perheen voimin. Sittemmin kahdestaan.
Kahdenkeskisillä matkoilla mieheni on saanut minut tuntemaan itseni ajoittain suorastaan kuningattareksi.
Jopa tuo kieliasia on toteutunut. En osaa muuta kuin espanjaa mutta tilaisuuksia sen käyttöön on ollut vuosittain muutaman kerran.
Mieheni on hoitanut peruskielet, englannin, saksan ja tarvittaessa ruotsinkin.
Mieheni on käynyt mukanani kulttuuritapahtumissa, oopperoissa Savonlinnassa, Helsingissä ja Veronassa.
Musikaaleissa sekä kotimaassa, että Lontoossa ja Berliinissä.
Teattereissa kotimaassa vaikka sen suhteen hän on hieman nirso.
Alkuaan hän oli hieman vastentahtoinen mutta sittemmin kiinnostui jpa oopperasta.
Myös tuo keskusteluosio on toteutunut.
Varsinkin työelämässä ollessamme meillä oli paljon puhuttavaa omista puuhistamme ml. ay-politiikka ja toiminta.
Nyt eläkeläisinä, minulla on välillä tunne, että osa puheestani menee korvien läpi mutta ei se pahemmin haittaa.
Tiedän miheni tarpeet ilman hänen vonkaamistaankin ja tunnen tyydytystä yhteisistä hetkistämme ja hänen seiniä ravistelevasta nautinnostaan.
Minun kohdallani se on paljon laimeampaa.
Olen hämmästellyt keskustelua haluttomuudesta mutta analyysisi havahdutti minut ajattelemaan asiaa ja omaa tyytyväisyyttäni.
Täytyy siihen olla muitakin syitä mutta kuvauksesi tuntuu hyvin tutulta.
Haluttomuus ei liene niin yleistä kuin näistä otsikoista voisi päätellä.
Ongelmalliset vain kirjoittelevat, muut eivät.
Eihän sinulla ole ongelmaa, kun sinä olet tyytyväinen innottomaan kulttuuri- ja keskusteluseuraan ja miehesi on tyytyväinen innottomaan seksiseuraan.
Mutta kun on meitäkin, jotka vaativat kumppanilta sitä intoa, jotta yhteiselo huvittaisi.
Kuvaamani menneet aktiivit vuosikymmenet, 19v - 51v, selittänevät nyt tässä iässä elettävän elämän laadun.
64 vuotisen into ja aktiivisuus ei, ainakaan minun kohdallani, vastaa edes 5-kymppisen tasoa.
Toivottavasti sinulla se säilyy.
Minä koen eläneeni hyvän ja täysipainoisen elämän joka toistaiseksi jatkuu luonnon suomissa puitteissa.
Tää on hyvä, vonkaatte tietämättänne. Eli ei kannata vongata ääneen, eikä kannata tehdä mitään kotitöitä yms. Koska sekin tulkitaan vonkaamiseksi.
Sanotaan nyt näin: voisiko Anna-lehti harkita panevansa sinun kuvasi kanteensa? Entä Cosmopolitan? Edes Eeva? Jos ei, et ole naisten mielestä haluttava.
Ihastusvaiheen jälkeen myös vaimosi huomaa saman.
Ai minkä lehden? Ai noiden roskalehtien, ei niistä tarvitse välittää.
Pääsisitkö itse Jallun tai Kallen kanteen tai moottorilehtien beibiksi? Ai et vai, no unohda seksijutut sitten HAHHAHAHHAHAH
"Pääsisitkö itse Jallun tai Kallen kanteen tai moottorilehtien beibiksi?"
Sinne pääsee melkein kuka vaan, joka lähtee leikkiin pikku palkkiota vastaan. Vaatimuksena on kuitenkin naispuolisuus, joten minä en kelpaisi.
Miehille käykin petikaveriksi melkein kuka tai mikä tahansa naispuolinen.
"Ai et vai, no unohda seksijutut sitte"
Unohdettu on, kiitos.
Meillä sama.Takana 12 yhteistä vuotta. Paljon on kaikkea yhdessä koettu, on ollut paljon erittäin vaikeitakin aikoja. Kaikesta on kuitenkin aina yhdessä selvitty. Ongelmaksi on kuitenkin muotoutunut pikki hiljaa läheisyyden/seksin vähyys tai peräti puute. Siitä on "kärsitty" jo yhdeksän vuotta. Ahdistaa näin hiukan alta kolmikymppisenä naisena se, että tätäkö loppuelämä sitten on. Kuinka kaipaisinkaan intohimoa ja kiihkoa. Haluta ja tulla halutuksi! Meistä on tullut kuin parhaat ystävät ja kämppikset. Yleensä menee hyvin näinkin, mutta mulla nousee sitten aika ajoin tämä syvä ahdistus elämästä tällaisena. Kun elämä on pelkkää kodin ja lastenhoitoa, työssä ja kaupassakäyntiä. Ymmärrän, että sitä se arki on, mutta kun mitään muuta ei ole. Mies on kuitenkin näennäisen tyytyväinen tällaiseenkin elämään. Hyvät neuvot olisivat siis tarpeen. Haluaisin korjata tilanteen, sillä tuntuisi hassulta lähteä suhteesta, joka muuten on niin "hyvä".