Olen 25 v. mies, ammattiltani insinööri ja kohtuullisesti toimeen tuleva, tällä hetkellä määräaikesena kylläkin. Olen parisuhteessa itseäni vuotta nuoremman naisen kanssa, jolla on lapsi, 1,5v tyttö, edellisestä avioliitosta. Lapsen isä asuu ulkomailla, eikä ole enää lapsen elämässä mukana. Rakastan naista ja hänen lastaan aivan mielettömästi. Ongelmana on, ettei nainen halua nähdä kuin viikonloppuisin ja ei aina silloinkaan vaan vetoaa huonotuulisuuteensa tms. Asumme eri paikkakunnilla n.100km väliä mutta tämä ei minulle mikään este ole vaan voisin ajaa vaikka arkenakin työvuoron jälkeen hänen ja lapsen tykö.
Tämä kiristää älyttömästi välejämme ja tuntuu, että onko tämä oikein itseä ja varsinkin lasta kohtaan. Kuitenkin haluaisin olla rakastava puoliso naiselleni ja isä lapselle. En muuta toivoisikaan elämältä, ja kun itsestä tuntuu että tämä on se onni mikä minulta on puuttunut. Nyt en vain ole varma puolisoni tunteista ja mietteistä vaikka olen niitä kysynyt. Tuntuu, että hän haluaisi jatkaa samalla tavalla. Itsestä tuntuu, että olisin valmis sitoutumaan ja kenties jossain vaiheessa yhteenmuuttamaan, sitten kun on sen aika. Olemme seurustelleet vajaan vuoden.
Olisiko oikein, väärin luovuttaa ja antaa puolisoni mennä ja jatkaa itse elämää ilman heitä? Tuntuu ainakin väärältä, ettei nainen halua nähdä miestään.
Tämä kiristää älyttömästi välejämme ja tuntuu, että onko tämä oikein itseä ja varsinkin lasta kohtaan. Kuitenkin haluaisin olla rakastava puoliso naiselleni ja isä lapselle. En muuta toivoisikaan elämältä, ja kun itsestä tuntuu että tämä on se onni mikä minulta on puuttunut. Nyt en vain ole varma puolisoni tunteista ja mietteistä vaikka olen niitä kysynyt. Tuntuu, että hän haluaisi jatkaa samalla tavalla. Itsestä tuntuu, että olisin valmis sitoutumaan ja kenties jossain vaiheessa yhteenmuuttamaan, sitten kun on sen aika. Olemme seurustelleet vajaan vuoden.
Olisiko oikein, väärin luovuttaa ja antaa puolisoni mennä ja jatkaa itse elämää ilman heitä? Tuntuu ainakin väärältä, ettei nainen halua nähdä miestään.
Vastaukset 15
Vanhimmat
"Tämä kiristää älyttömästi välejämme ja tuntuu, että onko tämä oikein itseä ja varsinkin lasta kohtaan. Kuitenkin haluaisin olla rakastava puoliso naiselleni ja isä lapselle."
Mutta eihän se lapsi sinun ole, eli et ole hänen isänsä. Et ole edes isäpuoli, vaan pelkästään tapailet naista viikonloppuisin. Jos olisit jo asunut naisen ja lapsen kanssa yhdessä jonkin aikaa, niin ehkä voisi jonkinlaisena isäpuolena pitää.
Kuulostaa muutenkin siltä, että nainen ei ole suhteesta yhtään niin innoissaan kuin sinä. En ihmettelisi, jos hän kohta kertoisi löytäneensä toisen miehen ja lopettaisi suhteenne.
Ikävä kyllä, mulle tuli juuri sama ajatus mieleen kuin edellisellä. Ellei eukolla jopa ole toinen äijä kierroksessa jo. Kuulostaa ainakin aikamoisilta hätävalheilta nuo selitykset.
Tuo vika lause taitaa selittää aika paljon, jos ymmärsin sen oikein... "Tuntuu ainakin väärältä, ettei nainen halua nähdä miestään." Käsitin että tarkoitat miehellä sitä ex-miestä..?
No, oli miten oli, silläkin on merkitystä millainen se naisen edellinen suhde on ollut, miten se päättyi ja milloin. Jos erosta ei ole vuotta pidempää aikaa, saattaa sekin olla jarruna naisen innolle alkaa taas vakavampaan suhteeseen.
Minä en sinuna antaisi vielä periksi, mutta yrittäisin kyllä päästä syvemmälle naisen ajatuksiin, jotta ymmärtäisin mitä hän tarvitsee juuri nyt. Onko hän vain arka aloittamaan uutta suhdetta koska kokee epäonnistuneensa edellisen miessuhteensa kanssa, vai tarvitseeko hän tietoisesti aikaa ja tilaa olla kahden lapsensa kanssa.
Kun ymmärtää syyt, voi toimia niin, että toinenkin sitä arvostaa.
Ja olet kai ollut rehellinen omien tarpeittesi suhteen? Sinullakin on oikeus tunteisiisi eikä kukaan voi olettaa, että elät vain naisen tarpeiden mukaan. Juuri siksi sitä keskustelua tulisi käydä, jotta molempien tarpeet punnitaan ja löydetään molempia tyydyttävä kompromissi. Se ei ole lopullinen, mutta palvelee tätä hetkeä.
Millä tavalla tuon viimeisen lauseen saa tarkoittamaan naisen ex-miestä? Totta kai se takoittaa ap:tä, koska hänhän on tämän naisen mies, ainakin tietääkseen.
Ja millä tavalla mies kokee olevansa tapailemansa naisen PUOLISO? eikö puoliso ole se, kenen kanssa ollaan naimisissa? Tai vähintään asuta yhdessä ja olla kihloissa?
Kykysi sitoutua on arvokas taito. Onnittelut siitä.
Nainen on tottunut hallitsemaan arkeaan ja nauttii olla omissa oloissaan. Ei auta kuin toivoa, että pikku hiljaa tottuu sinuun, relaa, antautuu huolenpidolle ja alkaa kaivata. Voisit himmailla vähän niin, ettet aina ole se joka ehdottaa ja on valmis tapaamiseen, vaan odotat häneltä selvää aloitetta ja panostusta. Ellei sieltä mitään kuulu, niin sitten hän ei ole enää kiinnostunut.
Ei sillä välttämättä ketään muutakaan ole. Jos olis, luulisi että olisi pistänyt jo poikki kanssasi.
Pienten lasten äidit on monesti vähän vetämättömiä, mikä nopeasti masennukseksi tulkitaan.
Kiitti vastauksista kaikille, on nuo omia ajatuksia ainakin selventäneet ja toivoa luoneet. Niin, ehkä mie en sitten vielä puoliso ole mutta seurustelukumppani ainakin :).
--> Syyt selväksi: Niin itseäni tarkoitin enkä naiseni ex-miestä. Ex mies asuu toisella mantereella, eikä ole lastaan nähnyt kuin ristiäisissä eikä sen jälkeen ole kuulunut miehestä muuta. Ex-mies oli töppäillyt heiän suhteessaan aika pahasti niin nainen syyttää minua nyt pienimmästä virheestäkin.. Oon kyllä ollut rehellinen omien tarpeideni suhteen ja tuonut ilmi että haluisin enemmän nähdä ja viettää aikaa sekä naisen että hänen lapsen kanssa. Oon kuitenkin ihan mielettömän kiintynyt lapseen, ja jos näin voi sanoa, niin tuntuu kuin olisi oma.
En miekää jaksais uskoa että hän minua on pettänyt ja on nainenkin luottanut minuun, kun olen illan vietoissa ollut. Ainakikin itse olen rehellinen ollut ja kertonut kaiksesta hänelle.
--> ~cissi~
Tiesin kyllä suhteen alussa mihin ryhdyn, kun lapsi ei ole oma vaikka lähes omalta tuntuukin. Ja on nuo yöttömät yöt ym. uudet jutut pienen lapsen kanssa kasvattaneet monella tapaa. Ja todellakin haluan sitoutua molempiin, ja kuitenkii lapsen parastakii ajateltava. Ehkä mie sitten oottelen häneltä enemmän alotetta tapaamisten suhteen ja katson viel jonkin aikaa tilannetta. Oon ainakin selväksi tehnyt miten palljon hänestä välitän ja haluisin enemmän nähdä, ja etten haluu painostaa yhteemuuttamisen tms. kanssa.
Itselläni OLI suhde kauempana asuvan miehen kanssa ja mahdollisuus meillä oli nähdä vain viikonloppuisin. Muutamat ekat viikonloput olivat ihan ok, mutta loppujen lopuksi sitä alkoi kaivata omaakin aikaa, eikä vain 24h yhdessäoloa. Miehellä kun ei ollut täällä muuta tekemistä kuin roikkua minun kintereilläni, hinkata itseään kylkeäni vasten ja vongata alituista seksiä.
On ihan oikeasti muutakin elämää viikonloppuisin kuin olla vaan koko ajan yhdessä, vaikka olisi yhteistäkin tekemistä.
Vaikuttaa pahasti siltä, että yrität täyttää elämäsi tyhjiön naisella ja lapsella sekä ajattelet suhdettanne vain oman tarpeesi tyydyttämiseksi. Sanonpa vain, että se on erittäin LUONTAANTYÖNTÄVÄÄ!!
Ja mitesmuuten tuo insinööriys ja toimeentulo liittyvät tähän aiheeseen?
Nyt mä en kyllä tajua, kaipasit omaa aikaa, vaikka olitte yhdessä vain viikonloput. Mitä teit muulla ajalla? Kävit töissä, tapasit kavereitasi, harrastit yms. Eikö se ollut sulle tarpeeksi omaa aikaa? Sulle ei todellakaan sovi seurustelu, jos heti alkaa ahdistamaan.
Ap kuulostaa hyvältä mieheltä. Parisuhteessa olevat tuppaa viettämään aikaa myös yhdessä ja yleensä haluavatkin niin tehdä. Tuliko sulle yllätyksenä?
Ei sinun tarvitse minun elämääni tajutakaan eikä sitä psykologisoida, kaikki on hyvin täällä, että kiitos vaan huolenpidosta :)
Kaikkea hyvää sinulle ja ihan rennosti vaan, kyllä se siitä..
Ei kai seksi miehellä tai ainakaan kaikilla ole koko aikaa mielessä, jos satuit yhtään noita edellisiä viestejä lukemaan. No jos kertaan niin kyse oli enemmänkii siitä ettei sitä yhteistä aikaa ole kuin viikonloppuisin ja johtuen enemmän toisesta osapuolesta. Ja todellakin haluisin vain enemmän yhteistä aikaa.. en sitä mainitsemaan kylkee vasten kyhnöttämistä tai vonkaamista. Sellaiset suhteet on erikseen.
En mie mahda sille mitään, jos itse olet epäonnistunut ja katkera tuosta edellisestä suhteestasi.
Ja miten voit väittää että täytän elämän tyhjiön naisella ja lapsella, jos et tunne. Mut voin nyt sanoa kuitenkin, että kuuluu elämääni arkisin muutakin kuten työ, ystävät, harrastukset jne. No eihän se ammatti ja toimeentulo liitykkään sinänsä tuohon aiheesee, joten pahoittelut siitä.
Jotenkin siusta sai semmoisen kuvan, että tykkäät enemmän virkkailla sukkia itseksi, ainakin kun luki viestiäsi.
Voi teitä ressukka naisia...Luuletteko että me miehet katsellaan 1-2 naista? Ei vaan meillä salaiset harrastukset :) Naisille emme kerro totuutta aina,koska meillä miehillä täytyy olla joku oma juttu, siihen teillä naisilla ei ole "Mensan kokoukseen asiaa!"
Järjenuoksusta ja kirjoitustaidosta päätellen et ole itsekään "ihan" mensakeissi.
Pitkästä liitosta eronneena, pienten lasten äitinä voin todeta, että erosta ja arjesta selviytyminen syö naista, vie voimia henkisesti ja fyysisesti. Erossa lapset useimmiten jää äidille, nykyisin onneksi yhä yleisempää yhteishuoltajuus.
Kukaan ei tee lapsia ajatuksena, että sitten parin vuoden päästä olen yksinhuoltaja. Tipahtaminen siihen tilanteeseen on ihmiselämän suurimpia kriisejä. Pelkkä selviäminen vie voimia.
Uusiin ihmisiin tutustuminen aloitetaan kunnhan vanhasta suhteesta on "selvitty" ja asia on käsitelty. Siltikin uuden ihanan kumppanin esittely lapsille, suvulle, ystäville on pirun vaikeaa. Pelätään pettymyksiä eikä lapsille haluta esitellä "turhia" miehiä/naisiä. Lapset kiintyvät ja sopeutuvat nopeasti, ero uudesta aikuistuttavasta ottaisi koville.
Ymmärrän ap:n naisystävää, hän pelkää ja turvaa selustansa, pahojen asioiden tapahtumisen jälkeen niin tekisi kuka tahansa. Anna hellyyttä, tukea arjessa ja aikaa. Älä uhkaile jättämisellä, älä tuppaudu ahdistellen.
Eipä tuo selviä kuin kysymällä ja puhumalla, jos sittenkään. Riippuu haluaako se nainen puhua ihan suoraan asioista. Itse toimin noin viimeisimmässä suhteessani. Syy oli se että ei oikein tuntunut miltään. Ihan kivaa mutta ei enempää. Miehessä ei ollut mitään vikaa, itselläni on vielä selvästi kesken edellisen suhteen kaikuja ja se selvisi tämän viimeisimmän suhteen myötä. Lopetin suhteen, molemmille parempi niin.