tämän miehen sydän. Tutustuin, ihastuin ja rakastuinkin naiseen joka taas ei halunnut sitoutua minuun. Nyt taitaa kaikki olla ohi, mutta mieli maassa edelleen. Kun ei uudenkaan kanssa pysty kuvittelemaan eloa. Saati mistä semmoisen löytäisinkään...
Särkyi ajat sitten
Broke my
8315
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuin kauan jo kulunut aikaa?:P elämän ikävilläkin hetkillä kannattaa pitää mielessä että kaikella on tarkoituksensa. Ennemmin tai myöhemmin kaikki selviää.. Koeta pitää hyvä asenne itseesi ja lähimmäisiisi.. Niin kyllä se valo rupeaa jossakin vaiheessa pilkottamaan
Ei ole kulunut aikaa kuin alle viikko.
Mutta ellen riitä eikä mikään hyvä teko riitä/saa toista haluamaan sinua niin ei se ole edes itsestä kiinni, etenkin jos ulkonäkö kuulemma vielä on hyvä toisen silmissä.
Ehkä oli tarkoitettu olevan näin! Usko vain menee melkein jo.
Sun tarinasi? Jos haluat jakaa?
Mulle kävi samoin... Rakastuin ensikertalaiseen (ei ollut seurustellut aikaisemmin) annoin kaikkeni 6kk... enkä mitään olis voinut yrittää enemmän... suhde loppu viikko sitten siihen että ei ollutkaan valmis sitoutumaan... välitti ja tykkäs kuulemma kovasti mutta ei ollut sit valmis seurustelemaan(olis kuulemma ollu kiva nähdä mut vaan joku max 1 kerta viikossa) Mä siis olin täysin omistautunut ja valmis vaikka mihin tämän tytön vuoksi .. oli pakko laittaa poikki kun itte rupes olee aika lopussa... Paskaa ja erittäin hyväksikäytetty olo.
Joillakin, kuten itselläni, kestää pidempään alkaa luottamaan toiseen ihmiseen. Kunhan tuo luottamus on rakennettu pikkuhiljaa ja karikoita kompuroiden, voidaan sitoutua. Itselläni elämäni rakkaus lähti, ei ilmeisesti jaksanut odottaa muutamaa kuukautta. Vaikka tulevaisuus yhdessä olisi ollut pitkä :(
Se nyt ei oo ihan noin yksinkertasta...jos toinen ei suostu kertomaan ajatuksistaan ääneen niin siinä tulee pakostikkin semmonen fiilis että hitaampi osapuoli ei oo vakavissaan ja vaan käyttää sua hyväkseen.. Aikaa mä olisin kyllä voinut antaa.. Jos se toinen osapuoli olis voinu edes osoittaa että tästä voi tulla jotain.. Mut vastaukset oli että "en tiedä tunteista","katotaan nyt vaan, en haluu mitään vakavaa.. Vaan pitää hauskaa" ja tässä vaiheessa oltiin siis tapailtu jo se 6kk... Ymmärrän kyllä että luottamus ja muu vie aikaa,hän sanoikin käytännössä samat asiat kuin sinä tossa viestissä,lukuunottamatta tota tulevaisuus osiota.. Mulle toi epävarmuus oli todella ahdistavaa ja kai mä sitten olen mulkku kun en voinut vaan odotella ja tyytyä epämääräisiin vastauksiin ja tapaamisiin kerran kahteen viikkoon.. Eikä asiaa helpottanut se, että 3kk tapailun jälkeen kyseinen henkilö sääti mun kaverin kanssa(joka tosin loppu lyhyeen kun tein selväks et minä tai se) ja tosiaan vieläkin ottaisin ilomielin tämän tytön takaisin jos hän vain voisi edes ilmaista halunsa olla minun kanssa...en kuitenkaan odota mitään avioliittolupauksia tai pilvilinnoja.. Ainoastaan että voisin olla läsnä, tukea,kuunnella ja pitää hyvänä. Minkäs teet jos toikin ajatus toista ahdistaa... Olis kiva kuulla et miten itse ajattelet tosta tapailuvaiheesta ja milloin olet valmis heittäytymään vakavaan suhteeseen... Tosiaan yritän ymmärtää tätä toist ihmistä jos vaikka olisin voinut tehdä jotain toisin. Kirjotin tabilla joten sori typoista ja vaikealukuisesta tekstistä.
Siellä se kaveri ajelee autolla Oittaan rannoilla myyjän kanssa vaan :( Särkyy sydän sen muijan puolesta. Aina autan kaveria, mutta nyt taitaa olla tosissaan myyjän kanssa! Itse kahden tulen välissä :/ Joo mutta lähden panemaan omaa muijaa, kun huutelee jo " En kestä sormetella itseäni enään" .
Fuckedupl1fe aika hyvin sanottu.
"Se nyt ei oo ihan noin yksinkertasta...jos toinen ei suostu kertomaan ajatuksistaan ääneen niin siinä tulee pakostikkin semmonen fiilis että hitaampi osapuoli ei oo vakavissaan ja vaan käyttää sua hyväkseen.. Aikaa mä olisin kyllä voinut antaa.. Jos se toinen osapuoli olis voinu edes osoittaa että tästä voi tulla jotain.."
Tota mullakin oli..
Ja "sureva":
Kävi mielessä ja toi että ei luota ja että on hidas.. mutta.. kumminkin yli vuosi.
Tämän naisen sydän on myös särkynyt : (( vuoden seurustelumme ja puolen vuoden kihloissa olon jälkeen mies jätti yllättäen ja kylmästi pari viikkoa sitten.
Tuntuu, etten pääse elämässä eteenpäin ja vieläkin itkettää,,,
Mies kertoi asiasta Ihan kuin emme olisi koskaan olleetkaan läheisiä. Sanoi, että hän on tottunu, että ihmisiä tulee ja menee hänen elämässään. Olin hänelle toinen vakava seurustelukumppani vaikka hän on jo 45v, edellisen kans hän oli n. 15v avoliitossa. Tiedän, ettei hän jättäny minua toisen naisen takia, sen verran on pieni tää kylä ja paljon yhteisiä tuttavia. Sen verran sanoi syyksi, ettei hän pysty tällä hetkellä olemaan kenekään naisen kans, muttei selittänyt enempää. Joten miehet, missä vois olla perimmäinen syy hänen käytökseen?