Olemme seurustelleet mieheni kanssa 3v. Kaksi kertaa on mieheni valehdellut minulle todella pahasti. Ensimmäisellä kerralla hän oli tavannut salaa erään naisen joka on kuulemma hänen kaverinsa vaikka en koskaan ole kuullutkaan kyseisestä henkilöstä..Tapauksen jälkeen hän lupasi että ei tapaa enää häntä..
Tapaus kuitenkin toistui vuosi sitten, jolloin hän taas valehteli olevansa kaverinsa luona mutta jäi kiinni että oli kyseisen naisen luona yötä. Hän kertoi sen johtuvan siitä että ei voinut minulle puhua niin hänen oli puhuttava jonkun kanssa.. Kysyin onko heillä koskaan ollut mitään juttua? ei myöntänyt kunnes kaivoin esille että joskus heillä on ollut juttua ja he ovat olleet sängyssä, mutta nyt ei kuulemma ole ollut yhtään mitään eikä mitään ole tehneet.. nukkuivat kuitenkin samassa sängyssä!! Mitään näistä tapauksista mies ei myöntänyt ennenkuin jäi todistusaineistoni kanssa kiinni!! Voiko tällaisesta epäluottamuksesta päästä edes yli? Ainakaan en luota vaikka mieheni niin vannoo että voin aina luottaa häneen!
Myös hänen perheensä on todella kummallinen. Miehelläni on lapsi josta en pidä, tytön joka on 12v. on todella vaikeaa esim. hyväksyä että hän ei voi nukkua meidän välissämme öitä.. Myös mieheni äiti ilkeilee minulle puhuu mm. vain mieheni lapsen äidistä yms...
Mitä mieltä olette tilanteesta?
Neuvoja otetaan vastaan
Tapaus kuitenkin toistui vuosi sitten, jolloin hän taas valehteli olevansa kaverinsa luona mutta jäi kiinni että oli kyseisen naisen luona yötä. Hän kertoi sen johtuvan siitä että ei voinut minulle puhua niin hänen oli puhuttava jonkun kanssa.. Kysyin onko heillä koskaan ollut mitään juttua? ei myöntänyt kunnes kaivoin esille että joskus heillä on ollut juttua ja he ovat olleet sängyssä, mutta nyt ei kuulemma ole ollut yhtään mitään eikä mitään ole tehneet.. nukkuivat kuitenkin samassa sängyssä!! Mitään näistä tapauksista mies ei myöntänyt ennenkuin jäi todistusaineistoni kanssa kiinni!! Voiko tällaisesta epäluottamuksesta päästä edes yli? Ainakaan en luota vaikka mieheni niin vannoo että voin aina luottaa häneen!
Myös hänen perheensä on todella kummallinen. Miehelläni on lapsi josta en pidä, tytön joka on 12v. on todella vaikeaa esim. hyväksyä että hän ei voi nukkua meidän välissämme öitä.. Myös mieheni äiti ilkeilee minulle puhuu mm. vain mieheni lapsen äidistä yms...
Mitä mieltä olette tilanteesta?
Neuvoja otetaan vastaan
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sun kannataa jättää se mies ja alkaa olemaan mun kanssa. Mulla eiole ystväviä, kavereitä, vanhempia tai sukulaisiakaan. Olen tosi yksinäinen joten olen aina kotona silmiesi alla.
Mielestäni ylempi kommentti on asioton. Kysehän on siitä ettet luota ihmiseen ja silloin suhdetta ei kannata jatkaa!
Mullahan ei ole exiä nurkissa pyörimässä joten ei tarttis miettii et petänkö vai en.!
Jos ei luota kumppaniin niin ei suhde voi toimia kunnolla.
Kuulostaa kyllä siltä, että olisi ehkä parempi erota. Minä en voisi antaa tuollaista anteeksi omalle puolisolle. Siis valehtelua toisesta naisesta. Jos kuitenkin päätät yrittää antaa anteeksi ja hankkia luottamuksen takaisin, tulee miehen aidosti tehdä töitä luottamuksen eteen. Ymmärtääkö mies että on tehnyt väärin sinua kohtaan? Uskotko ettei hän ole pettänyt? Onko mies valmis tekemään töitä suhteen eteen? Eli käytännössä hänen täytyisi olla mahdollisimman avoin sinua kohtaan, ja tehdä kaikkensa jotta sinulle ei tule epävarma olo suhteessanne.
Mikäli miehellä ei ole halukkuutta tulla sinua vastaan näissä asioissa, ja koet hankalaksi uskoa että hän ei ole pettänyt, on suhde parempi lopettaa. Ei kannata kituuttaa itseään, ja antaa oman itsetunnon kuihtua miehen vuoksi joka ei ole sinun arvoinen.
Ja siis ihan yleisesti nuo ovat tuomittavia asioita parisuhteessa (ellei ole erityisen avoin parisuhde), joten älä ala kuvittelemaan että teet kärpäsestä härkäsen. Moni olisi jo potkinut pihalle tuollaisen ukon.
Kysyisin nyt kuitenkin, että mistä se mies haluaa puhua, josta ei voi kanssasi puhua mutta kokee tarvetta puhua siitä jonkun toisen kanssa? Kokisin kyllä että siinä tapauksessa myös teidän suhteessanne on jotain vikaa, jos hän ei sinulle uskalla puhua tai avautua.
En tietenkään hyväksy valehtelua, mutta ehkä mies arvasi reaktiosi ja kokenut että pääsee helpommalla kun ei kerro tavanneensa exää tai naista jonka kanssa hänelle on ollut juttua. Ihan inhimillistä. Ja mitä ihmeen todistusaineistoa, että heillä on jotain ollut, tottakai miehellä on menneisyys niin sinullakin ?
Anteeksi nyt vaan mutta minusta kuullostat epävarmalta ja mustasukkaiselta naiselta. Ja mitä tulee mieheen, et pidä hänen lapsestaan. Oletko yrittänyt ystävystyä tytön kanssa? Suhteen jatkon kannalta olisi aika tärkeää muistaa että mies on sille tytölle isä loppuelämänsä ja kuuluu hänen elämäänsä pidit siitä tai et.
Ja sitten vielä tämä loppu, että perhekin on kummallinen. Tuntuu kuin olisit kilpailemassa. Ja kerjäämässä täällä tukea itsellesi. Sinussako ei ole mitään vikaa ? Ns anopin kuittailut voit aina ohittaa ja olla tapaamatta.
Kehottaisin nyt kuiten rakentavaan ja avoimeen keskusteluun sen miehen kanssa. Katselkaa sitten kannattaako jatkaa.
Mielestäni on aina omallatapaa riskillistä kysyä neuvoa täällä näinkin isoista asioista. Emme tunne miestäsi, emme tiedä millainen anoppisi on tai muutenkaan tilanteesi. Kehottaisin kysyä mielipidettä ihmisiltä jotka tuntevat sinut sekä miehesi.
Ja tuohon edelliseen kommenttiin epävarma ja mustasukkainen nainen, niin usein ihminen voi muuttua sellaiseksi jos hänelle petetään ja valehdellaan. Monet olisivat potkineet kyseisenkaltaisen ukon pihalle.
tsemppiä!
Luottamuksen voi menettää vain kerran. Jos teillä ei ole lapsia niin heitä ukko pihalle samantien