Aika moni väittää viettäneensä. Mutta mitä tuli sivusta seurattua niin ei ainakaan mun vuosikurssilla! Eli valehteleeko muut vai olinko poikkeavassa seurassa?
Vietitkö villin opiskelijaelämän?
146
381065
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Villiä se on verrattuna siihen mitä on tulossa.
Luennolla ainakin ollut silmäpeliä, vähintään yksipuolista sellaista. Opiskelijaelämän jälkeen sitten ei ole sitäkään, kun työpaikoilla joko omaa sukupuolta tai toisen sukupuolen vanhuksia ja yleensäkin sen verran vähemmän porukkaa ja heistäkin suurin osa varattuja ja kovaa kyytiä keski-ikäistymässä myös ulkonäöltään.
Entä siihen mitä oli aiemmin? Osa ainakin on juonut pussikaljansa jo teininä... tuntuu että vain ne entiset epäsuositut jaksavat innostua juhlista kun viimein niihin pääsevät!
Nimenomaan ne (usein maalla kasvaneet) nörttitytöt ja -pojat villiintyvät yliopistoon (ja kaupunkiin) päästessään, mutta normaalin kaupunkinuoruuden viettänyt ei mitään opiskelijabileitä ym. haalariurpoiluja enää jaksa.
Dafuq? Jos luennolle saakka jaksaa mennä, niin kyllä siellä tulee katseltua sitä luennoitsijaa
Olen tainnut kerran kanssasi asiasta jo täällä jutella :) ja oikeassa ollaan!
Pahimpia on ne nuorisopoliitikot, jotka sikailee kaupungissa mutta kotipuolessa ollaan ehdolla kirkko- ja kunnanvaltuustoihin ja hoidellaan kotilukion sijaisuuksia. Reippaana ja raittiina, mummoja ja merkkihenkilöitä nuoleskellen - totta kai.
Juuri näin se pakkaa menemään. Ja jos ei siinä opiskeluiässä johonkin 25 mennessä ole sitä sopivaa löytynyt niin kyllä siinä mies helposti ikisinkuksi ajautuu. Tuleehan niitä aina joitakin naisia eteen myöhemminkin vaikka ei yhtään yrittäisikään naisia iskeä, mutta nämä naiset vaan ovat sitten jo niin paljon huonompia kuin mitä nuorempana olisi ollut saatavilla, eikä siksi selalisten kanssa enää niin vaan lähde alkuunkaan.
Ja kun jo 40 alkaa lähestyä niin oman ikäisiä naisia on aina vaan entistäkin huonommin ja huonompia, eikä missään menopaikoissakaan tule enää käytyä yhtään. Tässä iässä voisi tietenkin vielä saada jonkun ihan nuorenkin naisen, mutta tämä koskee vain naisten kanssa pelamaan tottuneita miehiä, ei naisettomana eläneitä sinkkumiehiä vaikka olisi asiat kunnossa ja vielä hyvännäköinenkin.
No 40v eteenpäin se alkaakin olla jo niin, että mitäpä niitä naisa enää kun ei sen ikäisistä naisista juurikaan ole enää naisiksi. Tietenkin kaveripohjalta voi hakea naisseuraa vaikka 8-kymppisenä, mutta se on ihan eri juttu. Tosin eipä ikisinkkumiehellä paljon mitään yhteistä ole n.s. eronneiden naisten kanssa joilla omat jo aikusetkin lapset, niin että mitään kaveruuttakaan voisi tältä pohjalta tulla.
Mikä niissä siis on pahaa?
Eikö kaupungissa juhlinut saisi enää olla mukana kirkon, kunnan, koulun tai vanhainkotien toiminnoissa?
silloin elämä perustuu valheeseen
Ryyppäsin liikaa ja tein kaikkea tyhmää opiskeluaikana. Muuten ei kovin villiä ollut.
Munasin kaiken naisten kanssa ja oli aika nolo meininki pari ekaa opiskeluvuotta.
Hmm.. Opiskelu aika meni ihan hienosti kunnes kämppäni naapuriin muutti kaksi ruoka-alan kokitar opiskeliaa. Tuli naituu kumpaakin, 3 vuotta venähti 4:ksi, istuttiin laitoksen katolla juomassa kaljaa jotka varastettiin opettajien 'priva' saunasta. Joo.. Olihan se aikaa.
Elin rauhallisen opiskelijaelämän ja olen tyttö landelta kaupunkiin ja takas landelle. Ei mua ole koskaan kiinnostanut mikään villi ja vauhdikas rillumarei elämä. Eikä kiinnosta vieläkään. Ei se kaikkia vaan jaksa kiinnostaa, elämässä on niin paljon mielenkiintoisempiakin asioita.
Olisin, etenkin näin jälkikäteen ajatellen, halunnut viettää villin opiskelijaelämän, etenkin kun näin työelämässä ei voi enää villiintyä kuin yksittäisiksi illoiksi pari kertaa vuodessa. Kuulemani mukaan siinä opiskelijaelämässä kaikki vastaavan koulutustaustan ihmiset ovat (pitkäaikaisen) kumppaninsakin löytäneet.
En kuitenkaan viettänyt. Opiskelin vain tai nyhjötin kotona. Välillä toki oli jotain illanviettoja joidenkin (harvojen) kavereiden kanssa, mutta pääsääntö oli rauhallisuus, siinä missä monet muut vaikuttivat olevan menossa illasta toiseen.
Mitä alaa olet opiskellut? Pääkaupungissako?
Matematiikkaa ja luonnontieteitä pohjois-Suomessa.
Opiskellessa hormonien aiheuttama kiima vie normaalin miehen "opiskelijaelämän" pyörteisiin. Koska sinua ei vienyt, kertoo se siitä, ettei sinua ole ilmeisesti tarkoitettukaan viettämään elämääsi naisten kanssa.
Ehkä niin. Vaikka palstan keskeiseen oppiin kuuluu, että olemme noiduttuja ja että ATM=ATM=ATM, en silti haluaisi aivan uskoa kohtaloon, jota ei voisi paeta. Taisin joka tapauksessa kärsiä silloin lievästä masennuksesta, josta repäisin itseni liian myöhään pois, niin että ehdin vain valmistua ja saada työpaikan, mutta naisasiat eivät ehtineet parantua (vaikka tapailin kyllä siinä vaiheessa yhtä vähän aikaa). En sitten tiedä, olenko sen jälkeen taantunut, vai tullut vain vanhaksi, uraantunut ja tottunut leppoisaan poikamieselämään.
No ehkä masennuksen poistuminen on saanut sinunkin hormonitoimintasi normaaliin kuntoon.
Ilmeisesti jotain on kuitenkin tapahtunut, kun nykyään käytät naisien miettimiseen noinkin paljon aikaa. Todennäköisesti nykyisellä naisenkaipuun tasollasi olisit opiskeluaikana mennyt mukaan bileisiin yms.
Oliskohan toi villi opiskelijaelämä ihan sama asia kuin hurja bilettäminen aikuisempanakin? Eli siis on osa, jotka bilettää opiskeluaikana niin paljon, että opiskelut venähtää tai jopa jää kesken ja osa näistä bilettäjistä suorastaan alkoholisoituu. Samoin sitten vanhempana on niitä, jotka pitää pubia olohuoneenaan.
Sitten toisaalta on niitä ihmisiä, joita ns. hauskanpito kännissä ei ole koskaan kiinnostanut. Opiskelijavuosien (5-v) aikana kävin kerran yhdellä risteilyllä opiskelukavereitteni kanssa, mutta siihen se jäi. Baarissa taisin käydä saman porukan kanssa 2-3 kertaa ja silloinkin lähdin kesken kaiken pois kun en jaksanut katsella sitä menoa enempää.
Opiskelin naisvaltaista alaa, joten eipä siinä juuri tullut opiskelukavereitakaan ns. sillä silmällä katseltua, kun ei ollut kiinnostavia miehiä juurikaan näköpiirissä.
Tiukalla opiskelijabudjetilla ei muutenkaan kauheasti voinut rellestää ja opintojen loppuvaiheessa oli pakko mennä töihin, joten en olisi edes jaksanut mennä minnekään opiskelijarientoihin. Tuntui, että ne kovimmat bilettäjät olivat niitä "pappa betalar" -tyyppejä.
Baarit ja festarit tuli koluttua ja hauskaa on edelleen noita aikoja muistella. En kylläkään ole sinkku, mutta saan kai silti vastata.
Olen nyt 26. Vielä siinä parinkympin pintaan, 22-23- vuotiaana juhlin aika paljon viikonloppuisin. Hiljaittain ei ole enää huvittanut. Siitä lähtien kun aloitin yliopistossa opiskelun, tuntuu kuin olisin ikään kuin kasvanut erilleen vanhoista ystävistäni siinä mielessä, etten enää tunne olevani täynnä samanlaista energiaa tai hinkua elää täysillä. Jonkun vuoden olin bilehile, luultavasti en enää. Tulin, näin ja koin.
Nykyään tunnen itseni lähinnä tylsän akateemiseksi ja syrjäänvetäytyväksi. Tuntuu kuin nykymaailman luoma hedonistinen ja narsistinen elämäntapa jättäisi minut jalkoihinsa. En jaksa enää.
Toisaalta on myös täysin mahdollista, että olen itsekin narsisti, joskaan en varsinaisesti hedonisti. Luultavaa on myös, että kusi on noussut päähäni niiden kolmen vuoden aikana jolloin olen englantilaista filologiaa yliopistossa opiskellut.
opiskelin aikoinaan kolme ammattia. Tulihan niitä yhen illan juttuja monia kymmeniä harrastettua. Oli se mukavaa aikaa se opiskelu
eka ja toka vuosi meni asuntolassa nyhjöttäessä. tutustuin hitaasti ihmisiin ja pääsin sit bileisiin 3 ja 4 vuonna.. opiskeluajoille se jäi poikuus ja monta kertaa tulikin sit naitua kun oli yhden tytön kans tällänen kevyt seurustelu_/nainti homma menossa. muita tyttöjä sainkin vaan kouluni ulkopuolelta jos lähdin kaupoungille rellestämään. paljon nuorta pimppiä tuli koettua :)
Olin kirjoilla Tampereen teknillisessä korkeakoulussa, kun vietin lähes kaiken aikani eroottisissa ravintoloissa. Aika villiä oli, vaan eipä sitä kai opiskelijaelämäksi
varsinaisesti kutsua voi.
pari kertaa. En viihtynyt kun olivat URPOJEN kansoittamia
kuten sinä?
Join paljon viinaa ja nussin paljon naisia. Opinnot kyllä jäivätkin sitten kesken ja nyt teen paskaduuneja. Naiset ja viina kyllä kuuluvat elämääni edelleen.
Käytit siis opiskeluaikasi erinomaisesti hyväksesi ja sait siitä hyötyä koko loppu iäksesi.
Paljon paremmin kuin perus-ätmi, joka keskittyi kirjoihin, eikä ole vielä keski-ikään mennessä oppinut naisista mitään.
mutta kyllä nää hanttihommat (oon nyt töissä muuttofirmassa) alkavat näin yli kolmikymppisenä vähän kypsyttää. En silti kadu mitään.
sulla sittenon ollut naisia?
Aikuisopiskelijaksi. Tosin eri asia tekeekö tutkinnolla ilman työkokemusta mitään.. riippuu alasta, suhteista, asenteesta..
En todellakaan ole laskenut. Sen jälkeen kun eka tyttö ystävä teki mulle paskan tempun päätin, että naisten pillin mukaan en enää tanssi. Sen jälkeen en ole ryhtynyt naisen kanssa mihinkään vakipanosuhdetta vakavampaan ja vakkareita mulla on ollut kymmeniä ja siihen randomit päälle. Naisia on kyllä helppo saada ja itselläni on ollut eri ikäisiä ja kokoisia naisia ikähaarukalla 16-50 v. Hirveästi en ole valkannut, koska en ole mitää vakavampaa halunnut.
nyt siistissä hyväpalkksisessa sisätyössä, jos olisin saanut opintoni kokoon kasattua. Jotenkin sitä pitäis saada motiivia jostain palata tekeen opinnot loppuun. Tosin voi olla, että enää ei työtä heruis yhtä helposti kuin jos olisin valmistunut normiaikaan.
Onks ollut tauteja tai tullut pantua muijia paksuks?
en viettänyt mutta yritystä oli, ei lähtenyt tyttöt matkaan, en edes päässyt koskaan tarpeeksi humalaan että jalat alta sillä rahat tai aika loppui aina kesken tai joku keskeytti juonnin voi voi minua raukkaa
Olisin kiinnostunut kuulemaan, viettikö JK villin opiskelijaelämän.
Parisuhteessa olin koko opiskeluajan. Tlihan niissä villeissä opiskelijabileissä oltua, mutta pysyin uskollisena naiselleni.
olet ollut. Silloin pitää panna kaikkea mikä liikkuu kun on nuori ja viriili
Eipä itselläkään ole sen kummempia kriteerejä, kunhan nainen on silmääni miellyttävä ja on suostuvainen ensimmäisiin seksikokeiluihin kanssani. Siitä on hyvä lähteä näin kokemattomana poitsuna.
Toiveajattelua? Todennäköisesti. Unta nään? Varmastikin.
Huomattava on kuitenkin se että miehen on aina nostettava tasoaan ollakseen edes naisen vähimmäiskriteerien tasolla, kun taas nainen on aina haluttava olipa miehellä sitten kriteerejä taikka ei.