Miten erota ystävästä? Miten jättää jäähyväiset?
Itselläni lähestyy hetki, jolloin joudun eroamaan eräästä ystävästäni. Olemme vastakkaista sukupuolta, mutta emme koskaan ole olleet fyysisesti kuin kavereita. Välillämme koen kuitenkin jotain "suurta". Olemme hengenheimolaisia. Tietyssä mielessä välillämme on kemiaa, mutta vain ystävinä.
Joku saattaa väittää, että mies ja nainen voivat olla ystäviä. Me emme voi enää olla. Pidän hänestä liikaa ollaksemme vain ystäviä. Suurin syy on kuitenkin se, että hän meni naimisiin viime sunnuntaina ja muuttaa toiselle paikkakunnalle jo tulevana viikonloppuna.
Nyt on tullut aika erota. Ehkä lopullisesti. Ehkä emme näe enää koskaan tai puhu toisillemme sanaakaan. En kuulu enää hänen elämäänsä eikä hän minun. Mielessäni pyörii "filmi" kaikesta siitä, mitä olemme yhdessä tehneet ja kokeneet. Paljon kaikkea kaunista, mutta jokaisella tarinalla on loppunsa.
Miten sinä olet onnistunut jättämään tärkeälle ihmiselle jäähyväiset? Miten olette eronneet? Miten olet onnistunut unohtamaan?
Itselläni lähestyy hetki, jolloin joudun eroamaan eräästä ystävästäni. Olemme vastakkaista sukupuolta, mutta emme koskaan ole olleet fyysisesti kuin kavereita. Välillämme koen kuitenkin jotain "suurta". Olemme hengenheimolaisia. Tietyssä mielessä välillämme on kemiaa, mutta vain ystävinä.
Joku saattaa väittää, että mies ja nainen voivat olla ystäviä. Me emme voi enää olla. Pidän hänestä liikaa ollaksemme vain ystäviä. Suurin syy on kuitenkin se, että hän meni naimisiin viime sunnuntaina ja muuttaa toiselle paikkakunnalle jo tulevana viikonloppuna.
Nyt on tullut aika erota. Ehkä lopullisesti. Ehkä emme näe enää koskaan tai puhu toisillemme sanaakaan. En kuulu enää hänen elämäänsä eikä hän minun. Mielessäni pyörii "filmi" kaikesta siitä, mitä olemme yhdessä tehneet ja kokeneet. Paljon kaikkea kaunista, mutta jokaisella tarinalla on loppunsa.
Miten sinä olet onnistunut jättämään tärkeälle ihmiselle jäähyväiset? Miten olette eronneet? Miten olet onnistunut unohtamaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itselläni on seuraavanlainen tilanne. Minun on pakko erota hyvästä ystävästäni, koska oma aviomieheni ei voi hyväksyä sitä että minulla on mies puolinen ystävä. Ja tottahan on että miehen ja naisen välille tulee aina jossain vaiheessa se lataus muustakin kuin vain ystävyydestä vaikka kuinka muuta yrittääkin. Jos pitää toisesta paljon alkavat tunteet kehittyä helposti romanttiseen suuntaan.
Itse olen alkanut työstää tätä ystävyyden lopettamista noin puolivuotta sitten. Tein sen niin että vähensin yhteydenottoja ja vastailin hänen yhetydenottoihinsa viiveellä ja pikaisesti. Hain elämääni uusia naispuolisia ystäviä harrastuksista ja täytin sen tilan jonka ystävyytemme aikaisemmin vei. Lisäksi aloin harrastaa mieheni kanssa tanssia ja se tiivisti parisuhdettamme myös ja ajatukseni eivät olleet enään ystävässäni koska aikani kului muutenkin.
Antaisinkin sinulle ohjeeksi että älä kokonaan katkaise välejänne kerralla vaan tee se pikkuhiljaa. Näin et myöskääm katkaise kokonaan välejänne. Eihän sitä koskaan tiedä mihin suuntaan elämä menee ja ystävät ovat tärkeitä voimavaroja matkallamme. Muuta kuitenkin elämääsi niin että saat ystävyytenne tilalle muuta tekemistä ja uusia ystäviä. Uusi harrastus voisi auttaa tässä.
"Ja tottahan on että miehen ja naisen välille tulee aina jossain vaiheessa se lataus muustakin kuin vain ystävyydestä vaikka kuinka muuta yrittääkin"
Ja ihan hiton höpö höpö!!! Minun paras ystäväni on mies! Ollaan oltu parhaita ystäviä nopeesti laskettuna 18 vuotta, molemmat naimisissa ja toisella meistä vielä muksuja. Kertaakaan ei KUMMALLAKAAN ole tullut mieleen edes kokeilla. Yhdessä ollaan myös aikanaan reissattu jne jne. Nähdään harvemmin kun asutaan eri paikkakunnilla, mutta puhelimessa puhutaan 3-4 kertaa viikossa ja ne onkin sitten aina parintunnin maratoneja. Ja varmasti ei ikinä edes tule sen sortin latausta!! Ajatuskin on ihan karmea!
Ap. ymmärrän sua kyllä hyvin, mutta SILTI ystäviä ei ole liikaa. Älä sano ystävyyttä irti, vaan anna itsellesi aikaa ja vietä aikasi hiljaiseloa, ties vaikka aika parantaa haavat.
Uskon että kun hän on avioitunut ja muuttaa toiselle paikkakunnalle niin asia hiipuu tusota noin vain. Kannataako tehdä muuta kuin onnitella naimisiinmenon vuoksi. Ja voihan sitä vaikka sanoa että hymyillään kun tavataan kun tulet käymään paikkakunnalla. Ei kai jätetä hyvästejä muillekaan ihmissuhteilla. Tietenkin on luonnollista ja korrektia hänen puolisoa kohtaan, että ette jatka yhteydenpitoa. Luulen että sinulle tämä ihmissuhde on ollut sittenkin tärkeämpi ja varmaan olet enemmän tunteissasi kiinni.
Aloituksesta on yli kuukausi aikaa ja niinhän se on hiipunut tuo kaipaus. Nykyään mietin vain tulenko koskaan tapaamaan henkilöä, jota kohtaan tunnen yhtä suurta yhteenkuuluvaisuutta?
Aikoinaan kävi muutaman kerran niin, että katsoimme toisiamme tosi syvälle silmiin. Syvemmälle mitä olen koskaan aikaisemmin ketään katsonut. Näin jotakin, mitä en ennen ole nähnyt. Aivan kuin hän olisi antanut katsoa sieluunsa asti. Jokainen joka on sen kokenut tietää, miten toisen silmiin meinaa "upota" ja maailma häviää hetkeksi ympäriltä.
Tunsin, että hän olisi ollut "se oikea" minulle, mutta minä en sitten kuitenkaan ollut se oikea hänelle. Tai sitten hänelle on niitä "oikeita" olemassa useampia kuin yksi. Minulle tuli addiktio tästä ihmisestä. Aivan kuin huumeidenkäyttäjän on saatava annoksensa vaikka tietääkin sen olevan huono tapa ja väärin. Itse sain suuren tyydytyksen pelkästä juttelemisesta ja tämän ihmisen tapaamisesta. Mutta addiktioiden ei ole hyvä jatkua pitkään. Muutoin ne alkavat hallita elämää.
En sinänsä kaipaa enää häntä. Toivon vain joskus löytäväni jonkun, jonka kanssa tuntisin yhtä voimakkaasti.