Meillä siis yhteiseloa takana reilu 18vuotta. Kaksi lasta joista nuorempi nyt 5 ja isompi jo 11.
Mies on hyvä isä, todella hyvä sellainen. Mies on myös hyvä mies silloin kun kaikki menee hyvin.
Mutta silloin kun tulee riita, yleensä vielä ihan typerästä aiheesta, niin kaikki menee solmuun. Hän ei puhu, ei kommentoi, ei ota kantaa. Riita saa järkyttävät mittasuhteet. Ja menee siihen pisteeseen että mykkäkoulua kestää niin kauan kunnes mä siivuutan koko riidan ja palautan meidät arkeen.
Mutta jos yritän puhua suhteestamme tai siitä että riidat pitäisi saada selvitettyä yms. hän ei vastaa mitään, tai jos vastaa niin todella vihaisena jotain ilkeää tai huuta että hän ei halua puhua aiheesta.
Mä olen ihan pulassa nyt, en tiedä miten muuten asiat selvitetään kuin puhumalla. Ja yksin on vähän vaikea puhua. Mies vaan sanoo aina että ei _nyt _ halua puhua. Koskaan ei ole hyvä aika puhua, ei ikinä.
Jos avaudun hänelle jostain itselleni arasta aiheesta tai mieltäpainavasta aiheesta hän ei sano siihen mitään tai hyvässä lykyssä jopa suuttuu... En vaan ymmärrä mistä hän suuttuu.
Läheisyyttä meillä ei ole nykyään pahemmin. Itse ainakin kaipaisin paljon enemmän. Mulle läheisyys olisi todella tärkeää, miehestä en tiedä. Kun ei tästäkään aiheesta suostu puhumaan. Sen tiedän että seksiä kaipaisi hänkin mutta mua ei hirvesti kiinnosta kun ei ole sitä läheisyyttäkään. Joskus kun olen tästä maininnut niin saan vaan ylimielisen vastauksen että en kuulemma sen läheisyydenkään jälkeen olisi kiinnostunut... Hänhän se tietää..
Nyt meillä mykkäkoulua ollut lauantaista asti eli vajaa viikko. Kirjoitin miehelle kirjeen jossa kerroin tuntemuksistani, en syyllistänyt häntä enkä muutenkaan haastanut riitaa. Vaan avauduin ja kerroin että siitä kuinka hän on minulle tärkeä mutta tälläiset turhat riidat vaan ajaa meitä kauemmas toisistaan. Kerroin myös että haluaisin enemmän läheisyyttä yms. Mitään vastausta en saanut, hän oli kuin ei olisi kirjettä edes lukenut. En sitten viitsynyt kysyä onko lukenut vai ei, luultavasti kuitenkin on...
Meillä ei tosiaan aina ole ollut tälläistä. Suhteen ekat vuodet oli kyllä aivan toisenlaista. Sitä aikaa kaipaan todella.
Onko kellään vinkkejä miten tästä eteenpäin?
Mies on hyvä isä, todella hyvä sellainen. Mies on myös hyvä mies silloin kun kaikki menee hyvin.
Mutta silloin kun tulee riita, yleensä vielä ihan typerästä aiheesta, niin kaikki menee solmuun. Hän ei puhu, ei kommentoi, ei ota kantaa. Riita saa järkyttävät mittasuhteet. Ja menee siihen pisteeseen että mykkäkoulua kestää niin kauan kunnes mä siivuutan koko riidan ja palautan meidät arkeen.
Mutta jos yritän puhua suhteestamme tai siitä että riidat pitäisi saada selvitettyä yms. hän ei vastaa mitään, tai jos vastaa niin todella vihaisena jotain ilkeää tai huuta että hän ei halua puhua aiheesta.
Mä olen ihan pulassa nyt, en tiedä miten muuten asiat selvitetään kuin puhumalla. Ja yksin on vähän vaikea puhua. Mies vaan sanoo aina että ei _nyt _ halua puhua. Koskaan ei ole hyvä aika puhua, ei ikinä.
Jos avaudun hänelle jostain itselleni arasta aiheesta tai mieltäpainavasta aiheesta hän ei sano siihen mitään tai hyvässä lykyssä jopa suuttuu... En vaan ymmärrä mistä hän suuttuu.
Läheisyyttä meillä ei ole nykyään pahemmin. Itse ainakin kaipaisin paljon enemmän. Mulle läheisyys olisi todella tärkeää, miehestä en tiedä. Kun ei tästäkään aiheesta suostu puhumaan. Sen tiedän että seksiä kaipaisi hänkin mutta mua ei hirvesti kiinnosta kun ei ole sitä läheisyyttäkään. Joskus kun olen tästä maininnut niin saan vaan ylimielisen vastauksen että en kuulemma sen läheisyydenkään jälkeen olisi kiinnostunut... Hänhän se tietää..
Nyt meillä mykkäkoulua ollut lauantaista asti eli vajaa viikko. Kirjoitin miehelle kirjeen jossa kerroin tuntemuksistani, en syyllistänyt häntä enkä muutenkaan haastanut riitaa. Vaan avauduin ja kerroin että siitä kuinka hän on minulle tärkeä mutta tälläiset turhat riidat vaan ajaa meitä kauemmas toisistaan. Kerroin myös että haluaisin enemmän läheisyyttä yms. Mitään vastausta en saanut, hän oli kuin ei olisi kirjettä edes lukenut. En sitten viitsynyt kysyä onko lukenut vai ei, luultavasti kuitenkin on...
Meillä ei tosiaan aina ole ollut tälläistä. Suhteen ekat vuodet oli kyllä aivan toisenlaista. Sitä aikaa kaipaan todella.
Onko kellään vinkkejä miten tästä eteenpäin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Valitettavasti en osaa neuvoa sinua, mutta hienoa että kirjoitit kirjeen. Mies ehkä miettii ja prosessoi sitä ja kommentoi aikanaan.
Olen aikanaan eronnut 20 vuotisesta liitosta. Lasteni isän vuorovaikutustaidot kuullostavat hyvin samanlaisilta kuin sinun miehesi. Ikävät asiat lopulta aina vaiettiin kuoliaaksi. Mutta mikä sitten on hyvä? Joku keskitie. Toivoin aina, että voi kun mies puhuisi. No, nykyinen mieheni puhuu. Ensin se oli voimaannuttavaa ja ihanaa. Vuosien myötä puheripuli ei ole mitenkään taantunut ja nyt minä olen se, joka ei aina jaksaisi puhua syvälliusä ja höpötää. Mies kyllä jaksaa. Joten sain sitä mitä halusin, mutta ei tämäkään niin täydellistä ole.
Mun on todella vaikea ajatella eroa, kun tuo mies on kuitenkin mulle niin tärkeä. Mä en tiedä mitä mies ajattelee, kun ei se kerro...
Riittäisi kun tuo puhuis sen verran että mieltä painavat asiat saisi selvitettyä...
Pyydä häntä lähtemään perhenuvolaan ja varaa aika.Sinne voi mennä erikseen ja yhdessäkin.Jos mies jatkaa mykkänä oloa eik'ä suostu keskustelemaan-Pallo on sinulla.Olisiko mies halukkaampi puhumaan jos vaatisit aikalisän suhteelle?
"Jos mies jatkaa mykkänä oloa eik'ä suostu keskustelemaan-Pallo on sinulla." Näinhän se on joka kerta kun meillä riidellään, mä en vaan enää jaksa sitä että pallo on minulla ja mies ei ota mitään vastuuta koko hommasta...
Joo ei, en tarkoittanut että pitäisi erota. Älä ihmeessä ajatele niin. Minun avioliittoni päättyi ihan muihin asioihin kuin puhumattomuuteen.
Kaikki vaan eivät ole keskustelutaitoisia eikä se muutu kuin omasta tahdosta. Miestäsi et voi muuttaa, ainoastaan voit muuttaa omaa tapaasi suhtautua asiaan ja omaa tapaasi käsitellä asioita.
En usko, että miehesi alkaa puhumaan tuosta noin vaan. Sinuna varaisin ajan perheasian neuvottelukeskuksesta itsellesi. En välttämättä raahaisi miestä mukana, jos ei halua. Sekin auttaa, kun voit puhua asiasta ulkopuolisen kanssa. Tämä ongelma ei sitten saa niin suurta otetta elämässäsi. Sinä et kuitenkaan voi miestä pakottaa puhumaan, joten etsi toinen keino selvitä asiasta. Siinä sinua voi auttaa juuri tuo perheasian neuvottelukeskuksen ammattilainen. Palvelu on maksuton.
"Vuosien myötä puheripuli ei ole mitenkään taantunut ja nyt minä olen se, joka ei aina jaksaisi puhua syvälliusä ja höpötää. Mies kyllä jaksaa. Joten sain sitä mitä halusin, mutta ei tämäkään niin täydellistä ole. "
Naiselle koskaan ei ole mikään hyvä.
I rest my case.
Syitä voi olla monia. Ensiksikin itseanalyysi on vaikeaa. Sitä voi tulla sanoneeksi rehellisesti asioita, jotka eivät ole totta tai eivät ole oikeasti ongelman keskipisteessä.
Toiseksi ongelmista puhuminen ilman tehokasta ratkaisusuunnitelmaa on useimmille miehille raskasta. Jos vaimo harmittelee minulle jonkun puolitutun tökeröä käytöstä, minä ehdotan, että vähentää kanssakäymistä. Mutta oikeasti vaimo haluaa vain vatvoa asiaa ääneen ja haluaa, että minä nyökkäilen ja päivittelen myötätuntoisesti mukana. Missään nimessä hän ei halua, että yritän ymmärtää vastapuolta.
Kolmas juttu on se, että mies ei halua puhua aroista asioista, jos on riski, että sinä puhut niistä edelleen sydänystäville tai käytät niitä lyömäaseena jatkossa.
Ja niin edelleen.
Niin, silloin kaikki oli hyvin kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä eikä teillä ollut vielä lapsia. Nyt sinulla on 3 lasta.
Pakko kysyä että ihastuitko häneen ihmisenä vai pelkästään komeaan ulkokuoreen?