Yhteekuuluvuuden tunne

Kyllä. Tunnen olevani yhtä hänen kanssaan.

Totta kai. En voisi kuvitellakaan sellaista, että jostain syystä jouduttaisiin eroamaan. Koko ajatus tuntuu todella pahalta...

Tunnen ja en. On kausia kun emme tee mitään yhdessä ja kausia kun olemme kuin liimattu pari, välillä nakertaa tunne että olenko itseni löytänyt. Sitten otin paperia ja kynän kauniiseen käteen ja kirjoitin plussat ja miinukset. YLLÄTYS miinuksia oli enemmän :( Plussia oli myös ihailtava määrä, vuoden katselin tilannetta ja erosin. Kallistui yhteentunne enemmän miinuksen puolelle. Vinkki kaikille pareille ottakaa yhdessä paperi ja kirjoittakaa plussat ja miinukset. Katsokaa mitä tuli ja näyttäkää tosillenne ja keskustelkaa.

Kyllä, jos tällaista tunnetta ei olisi alkuunkaan, en näkisi järkeä olla suhteessa. Olen kuitenkin varautunut siihen, että pitkässä suhteessa tulee kriisejä eteen ja tuon yhteenkuuluvuuden tunteen voi kadottaa. Silloin pitää tehdä suhteen eteen töitä, ja löytää se halu tuntea kuuluvansa yhteen. Halu toimia tiiminä.

Joskus elämässä vaan tulee kaikenlaista vastaan, ja sitä voi ikäänkuin kadottaa toisen hetkellisesti. Toivottavasti niinä hetkinä muistan nämä päivät, ja teen tarpeeksi töitä löytääkseni puolison ja me-hengen uudestaan.

Mikäli suhteen alussa en kokisi sellaista tiettyä kipinää ja tunnetta että toinen on se oikea, en jatkaisi seurustelua. Sitähän olisi heti ekan ihastuksen tullen toista jo jättämässä, jos ei olisi mitään tunnetta ja halua mikä on sysäyttänyt suhteen alkuun.