Monet valittaa täällä anopistansa. Oletteko ikinä miettinyt, millainen oma äitinne on anoppina....?
Itsellä on hyvä, rakastava tyttöystävä ja kihlattu, yhteenmuuttoa odotellessa. Hänen äitinsä on sanonut että olenpas mukava ja edelliseen verrattuna paljon parempi (olen siis sosiaalinen, kykenen tapaamaan tyttöni sukulaisia, kun taas entinen oli sosiaalisesti melko rajoittunut tapaus). Hallitsen kuulemma käytöstavat ja olen kohtelias. Itselle ei ole vielä parempaa ajatusta anopista muodostunut, mutta kun tuollaisia juttelee tyttärelleen, kyllä se mieltä lämmittää! Samoin oli emännän velipuolellekin sanonut, joka on muutaman vuoden vanhempi. Että onko käynyt oikeasti niin hyvä tuuri, että olen saanut sen yhden prosentin vähemmistöön kuuluvan, hyvän anopin?
... Sitten on oma äiti - valitan mutta hän kuuluu siihen karkeaan ja karikatyyriseen käsitykseen anopista. Hän ei liiemmin tyttöystävälleni puhu, hyvä jos tervehtii hänen meille tullessa. Olemme vielä etäsuhteessa tyttöystäväni kanssa, joten olisi oikeasti mukavaa jos pyytäisivät vaikka istumaan kahville tai jotakin. Ehei. Lisäksi heitä ei millään tasolla kiinnostua tutustua naiseeni. Mitä hän opiskele tms. Ei mitään kysellä. Onko tämä protestia ja merkki siitä, että he eivät aio hyväksyä tyttöystävääni vai yksinkertaisesti välinpitämättömyyttä? (Sillä minua, heidän lastaan, se loukkaa tietyllä tavalla. Tyttöni ei tarvitse olla maailmannapa, mutta olisi hyvä jos yrittäisivät edes...)
Itsellä on hyvä, rakastava tyttöystävä ja kihlattu, yhteenmuuttoa odotellessa. Hänen äitinsä on sanonut että olenpas mukava ja edelliseen verrattuna paljon parempi (olen siis sosiaalinen, kykenen tapaamaan tyttöni sukulaisia, kun taas entinen oli sosiaalisesti melko rajoittunut tapaus). Hallitsen kuulemma käytöstavat ja olen kohtelias. Itselle ei ole vielä parempaa ajatusta anopista muodostunut, mutta kun tuollaisia juttelee tyttärelleen, kyllä se mieltä lämmittää! Samoin oli emännän velipuolellekin sanonut, joka on muutaman vuoden vanhempi. Että onko käynyt oikeasti niin hyvä tuuri, että olen saanut sen yhden prosentin vähemmistöön kuuluvan, hyvän anopin?
... Sitten on oma äiti - valitan mutta hän kuuluu siihen karkeaan ja karikatyyriseen käsitykseen anopista. Hän ei liiemmin tyttöystävälleni puhu, hyvä jos tervehtii hänen meille tullessa. Olemme vielä etäsuhteessa tyttöystäväni kanssa, joten olisi oikeasti mukavaa jos pyytäisivät vaikka istumaan kahville tai jotakin. Ehei. Lisäksi heitä ei millään tasolla kiinnostua tutustua naiseeni. Mitä hän opiskele tms. Ei mitään kysellä. Onko tämä protestia ja merkki siitä, että he eivät aio hyväksyä tyttöystävääni vai yksinkertaisesti välinpitämättömyyttä? (Sillä minua, heidän lastaan, se loukkaa tietyllä tavalla. Tyttöni ei tarvitse olla maailmannapa, mutta olisi hyvä jos yrittäisivät edes...)
Vastaukset 5
Vanhimmat
kysyppä äidiltäsi, mitä oikein meinaa ja jos sanoo, ettei hyväksyä tyttöä niin tytöllä on sitten vielä mahdollisuus lähteä.
Ei se kyllä noin saisi mennä ettei äiti hyväksy oman lapsensa valintoja.., omaa lastaan eniten satuttaa. Se mitä ei hyväksytä kumpuaa yleensä omasta rajallisuudesta ja ennakkoluuloista ihmisenä. Minulla ei oikein ole ennakkoluuloja erilaisuutta kohtaankaan niin on helpompi tulla juttuun vaikkei toisella olisikaan samoja tapoja tai arvoja kuin itsellä.. :)
NIINKÖ
Vaikea tilanne , voisiko olla että kun on uusi ihminen niin ei oikein tiedä mitä sanoisi.
Puhu äitisi kanssa aj kysy mitä mieltä hän on tyttöystävästäsi.
Ei se aina ole niin helppoa vanhemmillekkaan kun jos ei kysele niin siitä huomautetaan ja jos kyselee niin on utelias joten luulen että puhumalla selvittää aina asiat.
Miehelläni oli ehkä saman suuntaisia ajatuksia vanhemmistaan, mutta hän valmisteli minut siihen etukäteen.
Äitiäsi et voi muuttaa ja aika ehkä pehmittää häntä jonkin verran. Tärkeintä on nyt se, miten sinä käyt asian läpi tyttöystäväsi kanssa. Autat asiaa kysymällä tyttöystäväsi ajatuksia, mutta mitä suosittelen älä tuputa hänelle ihan vielä omia näkemyksiäsi äidistäsi. Tyttöystäväsi mielipide on nyt tärkein ja menette niillä ehdoilla, mistä hän haluaa puhua ja sinä seisot hänen vierellään.
Avoimuus on teidän suhteessanne tärkein selviytymiskeino. Kun sinä tiedät, miten pitää toimia selkeyttää se kaikille muillekin asioiden oikean laidan. Yleensä teot puhuttelevat enemmän kuin paasata kurkku suorana, miten asioiden pitäisi olla.