Olen nainen, onnellisesti naimisissa, lapsia ja yhteistä omaisuutta on, kuten myös yhteistä elettyä menneisyyttä. Rakastan miestäni, vaikka hän tekeekin töitä liikaa, matkustelee sekä töiden , että huvin vuoksi, on kotona hurjan vähän ja sekin vähä aika kuuluu lapsille.
Saan huomiota osakseni tunkemalla itseni kainaloon ja kertomalla että on pakko saada silittelyä, sylittelyä, rakkautta.. Kymmenen vuotta olen ollutkin tyytyväinen osaani, en ole mikään ällösiirappinen/läheisriippuvainen. Selviän pitkiäkin aikoja itsekseni. En ole, enkä halua olla marttyyri, joka avautuu facebookissa miehen pitkistä työpäivistä ja läheisyydenkaipuusta. Niillä mennään mitä on annettu.
Mutta kun....
Tuttavaperheen (kyllä hekin ovat naimisissa, lapsia on jne..) mies on kertonut kokevansa samoja "oloja" kotonaan. Vaimo painaa pitkää päivää, ei halua läheisyyttä missään muodossa ja keskittää kaiken energiansa lapsiin tai harrastuksiin...
Kierrämme tämän miehen kanssa aihetta kuin kissat kuumaa puuroa. Meille tarjoutuu usein tilaisuuksia olla kahdestaan, työn puolesta, mutta myös vapaa-ajalla. En haluaisi pettää, en halua pilata mitään, mutta nyt taas, kun mies on matkalla ja olo on kaikinpuolin kurja. Tekisin ihan_mitä_vain päästäkseni tämän miehen kainaloon, lähelle. Saamaan ja antamaan hellyyttä (enkä puhu nyt seksistä..).
Ahdistaa. En koskaan uskonut miettiväni tälläista. Miten kauan kestää että toteutan? Sitten sortuu kaikki..
Miten omalle miehelleen voi kertoa hänen kaivavan omaa hautaansa:( Miten voin yhtäkkiä lakata olemasta se tiskirätti... Ansaitsen parempaa, olen nuori ja kaunis. Minun ei tarvitse tyytyä tähän. Saan parempaa jos haluan, mutta onko se sen arvoista...
Tuskallista :(
Saan huomiota osakseni tunkemalla itseni kainaloon ja kertomalla että on pakko saada silittelyä, sylittelyä, rakkautta.. Kymmenen vuotta olen ollutkin tyytyväinen osaani, en ole mikään ällösiirappinen/läheisriippuvainen. Selviän pitkiäkin aikoja itsekseni. En ole, enkä halua olla marttyyri, joka avautuu facebookissa miehen pitkistä työpäivistä ja läheisyydenkaipuusta. Niillä mennään mitä on annettu.
Mutta kun....
Tuttavaperheen (kyllä hekin ovat naimisissa, lapsia on jne..) mies on kertonut kokevansa samoja "oloja" kotonaan. Vaimo painaa pitkää päivää, ei halua läheisyyttä missään muodossa ja keskittää kaiken energiansa lapsiin tai harrastuksiin...
Kierrämme tämän miehen kanssa aihetta kuin kissat kuumaa puuroa. Meille tarjoutuu usein tilaisuuksia olla kahdestaan, työn puolesta, mutta myös vapaa-ajalla. En haluaisi pettää, en halua pilata mitään, mutta nyt taas, kun mies on matkalla ja olo on kaikinpuolin kurja. Tekisin ihan_mitä_vain päästäkseni tämän miehen kainaloon, lähelle. Saamaan ja antamaan hellyyttä (enkä puhu nyt seksistä..).
Ahdistaa. En koskaan uskonut miettiväni tälläista. Miten kauan kestää että toteutan? Sitten sortuu kaikki..
Miten omalle miehelleen voi kertoa hänen kaivavan omaa hautaansa:( Miten voin yhtäkkiä lakata olemasta se tiskirätti... Ansaitsen parempaa, olen nuori ja kaunis. Minun ei tarvitse tyytyä tähän. Saan parempaa jos haluan, mutta onko se sen arvoista...
Tuskallista :(
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Onnellisesti naimisissa"
No etpä oikein vaikuta olevan. Olet erittäin onneton ja yksinäinen liitossasi. Mikä ei ole yhtään ihme. Kyllä se nyt vaan niin menee, että jos parisuhteessa ollaan, yhteistä aikaakin pitäisi olla ja viettää. Olen myös sitä mieltä, että miehesi toteuttaa matkoillaan omaa "läheisyyden kaipuutaan".
Oletteko koskaan keskustellut miehesi kanssa mitä kumpainenkin odottaa, toivoo ja haluaa liitolta? Nyt olisi viimeinen hetki korjata tilanne.
Miksi ja miten rakastat miestä, joka ei ole koskaan kanssasi ja kotona? Ettet vain rakastaisi ainoastaan omaa mielikuvaasi miehestä. Siltä tuo nyt vähän näyttää.
Ota miehesi. Raasta ja Rakasta! Ole oma intohimoinen itsesi. Uskalla tehdä se lähisuhteessa. Se on rohkeutta. Hieman etäämmän ihmisen kanssa on helpompaa, mutta oman kanssa se antaa lopulta enemmän.
Ihastuminen ulkopuoliseen on kuin esileikki, jos haluat säästää itseäsi, anna sen jäädä siihen.. Siirrä se energia suhteeseesi.
Ymmärsitkö: mies on kotona hurjan vähän.... Miten siinä sitten "raastat ja rakastat", kun toinen ei ole FYYSISESTI paikallakaan?
Epäilemättä aloittaja näin tekisikin, mutta kun mies on muualla.
Niin. Tuntemattomampi neuvoisi että älä tee mitään tutun tai edes puolitutun kanssa, ettet hajota ihan kaikkea ympäriltäsi. Vaan kun en nyt ole minkään heijarin perässä, vaan tutun ja turvallisen kainalon :(
Mä olen yrittänyt, epäilemättä mies on myös (tai en tiedä, viime yön yli puolille öin valvoneena ja edes jotain elonmerkkiviestiä odottaneena en ole enää niin varma...). Ollaan juteltu. Suorasukaisena ihmisenä olen sanonut monesti etten halua olla mikään pehmolelu (olipa huono vertaus..) mitä paijjataan silloin kun huvittaa ja muutoin se saa nököttää kirjahyllyssä.
En tiedä. Maanantaina tuo elämäni rakkaus, huomaavainen, ystävällinen, hyvä isä, samalla sopivasti räyhä ja rockrock, saapuu kotiin mikä taas kerran on siisti. Missä on ruoka valmiina, sauna lämmin ja muksut nukutettu ja syötetty. Kotiin, jossa väsynyt ja yksinäinen Minä. Minä joka alan pesemään taas reissu pyykkiä..
Vai olisiko kotiin saapuessa sittenkin vastassa iloisesti hymyilevä vaimo, joka on saanut viikonlopun aikana varmuuden siitä, että täällä on kuin onkin mies, jolle kelpaisin. Joka haluaisi ottaa mut kainaloon ja pitää siinä. Jota kiinnostaisi mitä mulle kuuluu, ainakin silloin kun olen siinä. Paikallani, sylissä....
Olen ollut menneisyydessä itse se poissaoleva mies, joka viime vuosina havahtunut tajuamaan sen itsekin. Kun tajusin, suhteemme nousi uuteen kukoistukseen. Huomioin puolisoani ja itselläkin on parempi olla.
Ennen oli typerää kierrettä, ilman huomiota ei seksiä ja jos ei seksiä, jää ilman huomiota. Jomman kumman pitää tässä antaa periksi, loppu kävi kuin itsekseen. Nyt on paljon läheisyyttä ilman seksiäkin, eikä ole yhtään paha mieli jos mitään ei tapahdu. Kummallisia ovat mielen muutokset, kun on hyvä olla.
Miten heräsit siihen? Me ollaan juteltu, mies väittää ymmärtävänsä, tietää mitä jättää tekemättä/tekee "väärin"..Silti muutosta ei tule. Seksiä mies saa aina kun sitä haluaa...mutta muu arjessa huomiointi/hellyys puuttuu kokonaan..:((
Mies ei ole poissa kotoa koska hän haluaa olla, ilmeisesti elätte ruuhkavuosia ja mies tekee perheelle rahaa, jotta lainat maksettua. Tämä vaatii joustamista molemmilta. Älä luota ystävä perheen mieheen, hän haluaa vain päästä pöksyihisi ja hyväksyntää naiselta jota ei kotona saa. Jos aloitat suhteen tuhoat oman elämäsi, miehesi kippaa sinut pihalle ja tämän ystäväperheen mies ei jätä vaimoaan, tulet menettämään kaiken. Juttele miehellesi pistä selkä seinäävasten. Järjestäkää yhteistä aikaa.
Samaa mieltä. Luultavasti toinen mies ei loppujen lopuksi anna sinulle sitä, mitä kaipaat. Tuloksena voi olla vain tyhjyyden tunne ja sitten päälle vielä syyllisyys siitä, mitä menit tekemään. Nyt avointa keskustelua oman miehen kanssa. Siitä voi alkaa uusi hieno jakso suhteessa. Mies ei ehkä nyt tajua, kuinka huonosti voit.
No eipä tämä(kään) äkkilähtöloma hirveästi rahaa tuo, päin vastoin. Ihan yhtälailla tuomme rahaa taloon, olen myös töissä ja palkka on kutakuinkin sama molemmilla.