Olen seurustellut mieheni kanssa nyt reilut puoli vuotta ja olen ihmeissäni, että joko nyt miehen puolelta suhteen ''alkuhuuma" alkaa olla ohi... Ensimmäiset kolme kuukautta oltiin kiinni toisissamme kaiken aikaa, sen jälkeen se alkoi hieman vähentyä mutta siis edelleen olemme joka päivä ja yö yhdessä ja mies on minulle maailman tärkein ihminen. Seksiä meillä oli aiemmin vähintään kerran päivässä, nyt määrä on hieman pudonnut. Mies ei alunperinkään ole ollut mikään silittelijä- ja pussailijatyyppi, mutta on kyllä pitänyt kainalossaan useasti ja viihtynyt siinä.
Nyt tuntuu, että mies on alkanut ottaa itselleen enemmän omaa tilaa, ja minä kaipaisin edelleen samanlaista läheisyyttä kuin tähänkin asti. Edelleenkin olemme joka päivä ja yö yhdessä, eli näemme todella paljon ja viihdymme toistemme seurassa, mutta minua on alkanut vaivata tuo läheisyyden muuttuminen. Tämä on ainoa asia joka minua häiritsee, ja kun mietiskelen asioita päässäni liikaa, ahdistun, että eikö mies enää haluakaan olla kanssani samalla lailla kuin ennen tai että onko jokin muuttunut, vaikka muuten hän edelleen käyttäytyy ihan samalla tavalla ja sanoo kyllä rakastavansa ja muutenkin sen osoittaa.
Pitäisi saada tämä oma pää järjestykseen ja ehkä vaan ymmärtää, että kaikkea ei voi saada ja mies ei voi olla juuri täsmälleen sellainen kuin itse haluaisin. Ja ehkä miehet alkavat aiemmin kaivata omaa aikaa ja tilaa kuin naiset, varsinkin kun tämä minunkin mieheni on luonteeltaan jokseenkin erakko ja on aina viihtynyt yksin. Miten vaan saisin päähäni taottua, että kaikki on sittenkin hyvin, enkä koko ajan miettisi liikaa sitä yhtä asiaa, joka puuttuu?
Nyt tuntuu, että mies on alkanut ottaa itselleen enemmän omaa tilaa, ja minä kaipaisin edelleen samanlaista läheisyyttä kuin tähänkin asti. Edelleenkin olemme joka päivä ja yö yhdessä, eli näemme todella paljon ja viihdymme toistemme seurassa, mutta minua on alkanut vaivata tuo läheisyyden muuttuminen. Tämä on ainoa asia joka minua häiritsee, ja kun mietiskelen asioita päässäni liikaa, ahdistun, että eikö mies enää haluakaan olla kanssani samalla lailla kuin ennen tai että onko jokin muuttunut, vaikka muuten hän edelleen käyttäytyy ihan samalla tavalla ja sanoo kyllä rakastavansa ja muutenkin sen osoittaa.
Pitäisi saada tämä oma pää järjestykseen ja ehkä vaan ymmärtää, että kaikkea ei voi saada ja mies ei voi olla juuri täsmälleen sellainen kuin itse haluaisin. Ja ehkä miehet alkavat aiemmin kaivata omaa aikaa ja tilaa kuin naiset, varsinkin kun tämä minunkin mieheni on luonteeltaan jokseenkin erakko ja on aina viihtynyt yksin. Miten vaan saisin päähäni taottua, että kaikki on sittenkin hyvin, enkä koko ajan miettisi liikaa sitä yhtä asiaa, joka puuttuu?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Meillä on neljä kuukautta seurustelua takana ja miehen puolelta alkuhuuma loppui jo ajat sitten. Olen ahdistunut läheisyydenkaipuussani enkä jaksaisi aina mennä kerjäämään sitä läheisyyttä. Nyt oon alkanu ilmoittamaan, että läheisyydenkipeys vaivaa ja jos ei mitään tapahdu, mökötän. Ei se mitään auta, mutta ei vaan JAKSA olla kerjäämässä haleja. EIkä se mies ymmärrä, ettei halipula lähde yhdellä halilla ja pusulla, vaan siihen tarvitaan se, että kumpikin keskittyy siihen läheisyyteen, olkoon se sit kainalossa olemista tai silittelyä. Seksi on ollut alusta asti n. kerran viikossa tai kahdessa, mikä on minulle liian vähän. Aluksi sentään suuteloitiin ilman mitään seksitarkoitusta, mutta nyt kunnon suudelmat on jääneet pelkästään esileikkiä varten. Ahdistun ja viimeksi viime yönä näin unta että erottiin.
Olet suhteessa vain sen takia ettet osaa tai uskalla olla yksin. Miksi roikut tuollaisessa suhteessa?
En todellakaan ole suhteessa siksi etten osaisi olla yksin tms. Olin useamman vuoden itsekseni ja viihdyin hyvin, ja olin jo tullut siihen tulokseen, että tulen olemaankin itsekseni, koska en kestä mitään ripustautujia tms sairaan mustasukkaisia tapauksia, joita suurin osa aiemmin tapaamistani miehistä tuntui olevan. Vaan kas, kuin salama kirkkaalta taivaalta tuli nykyinwn mieheni, jonka kanssa olen nimenomaan siksi, että rakastan häntä. Olemme molemmat itsenäisiä emmekä kyttää toistemme tekemisiä, mutta ilmeisesti sitten itsenäinen mies on niin itsenäinen, ettei kaipaa läheisyyttäkään samalla tavalla kuin minä.
Mua ei ole halannut kukaan 10 vuoteen enkä valita.
Vuosi yhdessäoloa takana ja kyllä se läheisyys on jäänyt. Nimenomaan kuten joku tuossa kirjoitti, ei se yksi hali tai pusu ole ihan se riittävä mitä itse haluaisi, sitä haluaisi vaan olla toisen lähellä (en tarkoita seksiä) pitkään ja antaumuksella niin että koko muu maailma häviää.
Mutta aika yleistä kait se on. Kyllä minunkin mieheni osoitaa monin tavoin, että rakastaa minua, ja antaa pusuja, ja antaa haleja, sitä vaan kun suhde on arkipäiväistynyt niin molemmat puuhastelee omiaan.. Minullakin vaan tuolla takaraivossa takoo se että onko hänen tunteensakin muuttuneet, kun läheisyys on vähentynyt..
Tuohan on ihan normaalia, että jompikumpi osapuoli herää ihastumisvaiheesta aikaisemmin. Usein se tuntuu olevan mies, joka alkaa tuntemaan tarvetta oman tilan ottamiselle. Toisen hääräily siinä lähistöllä riittää, ei tarvitse enään kokoaikaa kainalohoitoa ja varmistusta, että kaikki on hyvin. Toinen osapuoli luottaa siihen helpommalla kuin toinen. Usein varsinkin miehet, todettuaan suhteen olevan vakaassa ja turvallisessa pisteessä, alkavat suuntaamaan energiaansa muihin asioihin. Jääkin sitten läheisyyttä enemmän kaipaavan tehtäväksi, joko hyväksyä muutos tai kertoa toiselle osapuolelle rehellisesti tunnoistaan ja tarpeistaan. Todella harvoin ihan kaikki tarpeet parisuhteessa kohtaavat, niistä on keskusteltava ja sovitettava niitä yhteen. Pitää myös muistaa antaa toisen tehdä ja kertoa asioita omaan tahtiinsa, pakottamisella ja aneluilla ei kovin hyviin tuloksiin yleensä päästä.
Näinhän se taitaa olla. Miehet taitavat muutenkin yleensä olla enemmän niitä, jotka haluavat enemmän olla omissa oloissaan. Täytyy olla tyytyväinen siihen mitä on, kun kaikki on kuitenkin oikeasti enemmän kuin hyvin. Mahdotonta se kai olisikin, että molemmille tulisi samat vaiheet parisuhteessa juuri samaan aikaan. Näköjään en ole ainoa, joka tämän saman asian kanssa pähkäilee :) tsemppiä tytöt, olkaamme tyytyväisiä niihin harvempiin helliin hetkiin joita saamme ja arvostakaamme niitä entistä enemmän!!! Ja minussa on ainakin se vika, että analysoin asioita aivan liikaa. Saan päässäni kehiteltyä tästäkin ties mitä, ettei mieheni enää välittäisikään samalla tavalla, vaikka kaikki faktat puhuvat sitä vastaan. Voi voi :)
Jos teillä on seksiä niin sehän on läheisyyttä parhaimmillaan. Ainakin kunnon seksi, jossa tapahtuu penetraation lisäksi muutakin intiimiä. Kuvittelisin että miehet parkavat läheisyydenkaipuunsa sängyssä. Jos koko ajan halaillaan, niin seksuaalinen jännite vähenee.
Entä jos se seksikin tapahtuu kahden viikon välein, nopeasti ja naisen aloitteesta?
Olet oikeassa ja väärässä yhtä aikaa. Varmaan jokainen kaipaa läheisyyttä vaikkei sitä kehtaisi myöntääkään. Seksi on hienoa mutta yhtä paljon mieltä lämmittää myös kun nukkumaan käydessään tuntee toisen vartalon ja ruumiin lämmön saman peiton alla.
Pidän läheisyydestä todella paljon. Joskus siinä vaan on ollut naisten kanssa ongelmia. Yhdessä suhteessa avokki oli sellainen että osoitti läheisyyden kaipuunsa negatiivisella tavalla. Hän ei ikinä, siis oikeasti koskaan tullut iloisena halaamaan vaan oli jotenkin pahalla tuulella ja sitten mun piti lohduttaa ja pitää hyvänä. Siitä tuli jotenkin sellainen fiilis että se halaaminen ja läheisyys hänen kanssaa oli sitä että musta imetään energiaa pois. Joskus olisi ollut mukava jos siinä läheisyydessä olisi ollut hyvä fiilis molemmilla.
Halaaminen on jännä juttu. Joittenkin kanssa kun halaa niin siitä välittyy lämpöä eri tavalla kuin toisten.
Tuli mieleen se että se läheisyyskin pitää jotenkin ansaita, sitä ei saa vaatimalla. Pitää saada toiselle se tunne että toinen haluaa halata. Se ei voi olla vaan yksipuolista "mua pitää halata" asennetta.
Motivoinnista on kysymys. Jos haluaa että toinen tekee jotain niin se onnistuu parhaiten positiivisuudella kuin että käskee tai valittaa.
Joku kommentoi ripustautumisesta ja kyttäämisestä. Tiedän juuri mitä tarkoitit.
Aika karu on parisuhde jos halauskin pitää ansaita.
Halaus pitää ansaita siten että on toiselle hyvä ja kiltti :) Ei siinä mitään kovaa ole.