Tätä on jatkunut niin kauan kun ollaan yhdessä asuttu. :/ Puoltoista vuotta ... melkeen kaks. Jonkun mielestä varmaan ihan turha asia valittaa, mutta asia ahdistaa mua ihan käsittämättömän paljon aina silloin tällöin. Vika ei ole minussa (ainakaan kuulemma), mutta miks tulee aina sellainen olo, että en kelpaa viereen nukkumaan? Erillään nukkuminen muuttaa mun mielestä jotain, yhdessä nukkuminen jotenkin lähentää ihmisiä, seksiäkin olis useammin kun heräis viikonloppuna toisen vierestä ilman kiirettä ... mua suututtaa ja ärsyttää, vaikka tiedän ettei toinen tarkoita pahaa! :/
Miksi sitten mies nukkuu erillään? Noh, yksinkertaista. Tehnyt pari vuotta yötöitä, nyt tekee niitä vaan tosi satunnaisesti (pari krt kk), päätyö on ihan normaalia päivätyötä. Silti toi yörytmi jää päälle. Mies ei saa kuulemma unta "automaattisesti". Uni tulee ainoastaan tietsikan tai telkan ääressä, ehkä joskus 3 aikaan yöllä. Se on "salama" uni. Eli ei voi siirtyä väsymyksen kynnyksellä makkariin. Unilääkkeitä kokeiltu, se oli ainoa keino saada toinen sänkyyn. Mutta en halua niitäkään toisen syövän kun niin paljon kuullut pahaa niistäkin. Vai ovatko ne niin vaarallisia kuin oletan?
Mies nukkuu sohvalla ja aina vieraiden tullessa pitää peitot ja tyynyt piilottaa ettei kukaan saa tietää. :/ Mikä on eka ajatus kun tajuat, ettei pariskunta nuku vierekkäin?
Alussa ei ollut ongelmia, kun miehen yksiössä telkka oli sängyn vieressä. Tajusin ongelman vasta kaksioon muuttaessa.
Telkkarin vois tietty hommata makkariin, mutta kissa söi edellisen johdot. Ei voi siis jättää valvomatta telkkaria yöksi. Tai pitäis suojata johdot kunnolla. Kirjan ostin miehelle, ei ole koskenutkaan. Olen pyytänyt, että edes avaisi kirjan, mutta ei. Tietokone on paras ystävä olkkarissa sohvalla. Älypuhelimestakin vois kattoa jotain videoita, mutta sillekin keksi jonkun hyvän selityksen. Että ei jaksa kattoa samaa videoo kokoajan tai jotain kun sovelluksia ei oo vielä tullu jne. En tiedä ...
Aina kun yritän tästä puhua, toinen vaan suuttuu ja harmistuu. En kuitenkaan halua 10 vuoden päästäkin nukkua eri huoneissa, mulle se ei ainakaan ole normaalia. Seksiä on ja rakkautta, mutta olis sitä enemmän jos vois sängyn jakaa toisen kanssa. Inhottava vaihtaa aina lakanat, kun tietää että toinen puoli on ihan puhdas ja käyttämätön.
Toinen lupaa yrittää, mutta ei edes kokeile mitään muita keinoja ... kuten vaikka se kirja. Väittää ettei ole lukutoukka, mutta sillähän se uni just tulis kun lukis tylsää kirjaa.
Miksi sitten mies nukkuu erillään? Noh, yksinkertaista. Tehnyt pari vuotta yötöitä, nyt tekee niitä vaan tosi satunnaisesti (pari krt kk), päätyö on ihan normaalia päivätyötä. Silti toi yörytmi jää päälle. Mies ei saa kuulemma unta "automaattisesti". Uni tulee ainoastaan tietsikan tai telkan ääressä, ehkä joskus 3 aikaan yöllä. Se on "salama" uni. Eli ei voi siirtyä väsymyksen kynnyksellä makkariin. Unilääkkeitä kokeiltu, se oli ainoa keino saada toinen sänkyyn. Mutta en halua niitäkään toisen syövän kun niin paljon kuullut pahaa niistäkin. Vai ovatko ne niin vaarallisia kuin oletan?
Mies nukkuu sohvalla ja aina vieraiden tullessa pitää peitot ja tyynyt piilottaa ettei kukaan saa tietää. :/ Mikä on eka ajatus kun tajuat, ettei pariskunta nuku vierekkäin?
Alussa ei ollut ongelmia, kun miehen yksiössä telkka oli sängyn vieressä. Tajusin ongelman vasta kaksioon muuttaessa.
Telkkarin vois tietty hommata makkariin, mutta kissa söi edellisen johdot. Ei voi siis jättää valvomatta telkkaria yöksi. Tai pitäis suojata johdot kunnolla. Kirjan ostin miehelle, ei ole koskenutkaan. Olen pyytänyt, että edes avaisi kirjan, mutta ei. Tietokone on paras ystävä olkkarissa sohvalla. Älypuhelimestakin vois kattoa jotain videoita, mutta sillekin keksi jonkun hyvän selityksen. Että ei jaksa kattoa samaa videoo kokoajan tai jotain kun sovelluksia ei oo vielä tullu jne. En tiedä ...
Aina kun yritän tästä puhua, toinen vaan suuttuu ja harmistuu. En kuitenkaan halua 10 vuoden päästäkin nukkua eri huoneissa, mulle se ei ainakaan ole normaalia. Seksiä on ja rakkautta, mutta olis sitä enemmän jos vois sängyn jakaa toisen kanssa. Inhottava vaihtaa aina lakanat, kun tietää että toinen puoli on ihan puhdas ja käyttämätön.
Toinen lupaa yrittää, mutta ei edes kokeile mitään muita keinoja ... kuten vaikka se kirja. Väittää ettei ole lukutoukka, mutta sillähän se uni just tulis kun lukis tylsää kirjaa.
Vastaukset 20
Vanhimmat
En osaa sanoa mikä olis paras ratkaisu sinun ja puolisosi ongelmaan, mutta sen osaan sanoa, että jos omalle kohdalle sattuis samanlainen, niin valitettavasti äijä lähtis vaihtoon.
Mä vaan ajatelen, et jos ei viekku kelpaa niin sitten saa lähtee.
Satunnaisesti voi olla ihan ok et nukkuu sohvalla, mut että nukkuu siellä kaikki yöt ja tietsikka on parempi "tyttöystävä", niin ei toimi mun kanssa.
Liian loukkaavaa.
Mutta en voi vaatimallakaan vaatia! Pakko toisen on nukkua että jaksaa. Mutta miksei edes YRITÄ lukea kirjaa sängyssä tms. Ei yritä edes mun takia. Jos alan puhua asiasta, mies kääntää sen mun syyksi. :/ Että mä syyllistän ja pahotan hänen mielen. Minkä mä sille voin, että koen loukkaavana sen, että pitää nukkua olkkarissa tietokoneen kanssa. Ymmärtäisin tosiaan, jos se olis muutama kerta kk, mutta hän saattaa nukkua vieressäni sen pari kertaa kk jos edes sitäkään ... Sekin masentaa, että ollaan vielä nuoria jne. Olin aina kuvitellut, että vanhat toisiinsa kyllästyneet nukkuu erillään. Tuntuu myös, että mies tottuu yksinään nukkumiseen. Suhteen alussa olis halunnut olla saman peiton alla kietoutuneena, kun taas nyt ei varmana vahingossakaan halua saman peiton alle, eikä halua että nukahdan kainaloon. Ei edes sen kerran, kun sattuu sänkyyn tulemaan.
Kurkkua puristaa ja päässä kiehuu. Kiehuu ihan sen takia, että vaikka kuinka puhuisin taas asiasta, saan syyt niskoilleni. Että mä olen paha ja painostan. Tekis mieli heittää ne kaikki peitot roskiin, samoin kantaa sohva ulos. Onko mulla oikeus harmistua asiasta, vai olenko nyt itsekeskeinen *aska? Menis edes lääkärille keskustelemaan asiasta, kun kuulemma haittaa häntäkin. Aina vaan siirtää ja siirtää lääkäriin soittamista. Viimeks kävi siellä just varmaan vuos sitten. Lääkäri vois ehdottaa jotain muita tapoja kuin lääkkeet.
Tekis mieli kertoa tästä jollekin, mutta mies taitaa itekin hävetä asiaa. Ei kuitenkaan niin paljoa, että kokeilis erilaisia keinoja. En voi kertoa kenellekään ... pitää vaan piilottaa peitot aina. Joskus varmaan vahingossa tokasen vieraiden kuullen, että ei siinä sohvalla kannata istua kun mies nukkunut siinä viimeset puoltoista vuotta ilman aluslakanaa ...
Jokatapauksessa pidän itteäni kokoajan huonona ihmisenä kun menen yksin nukkumaan. Onneks on sentään kissa, se nukkuu vieressäni joka yö miehen paikalla! (Ei nuku silloin kun mies jaksaa sänkyyn raahautua). Jopa kissa katsoo välillä siihen malliin, että mitäs hitsiä toi mun paikalla tekee.
"Telkkarin vois tietty hommata makkariin, mutta kissa söi edellisen johdot."
Anteeksi mutta tämä oli kyllä paras lause:DMiten kissan kävi,kärähtikö turki:P
Nojooo,itse ongelmaan; Otatte sähkärin joka ratkasee teille tuon ongelman jotenkin.On olemassa suojakouruja ja voi vetää pinta asennuksena kaapelia siten että katon rajaan saate pistorasian.Sitten hankitte telkulle seinätelineen ja siihen tarpeeksi iso töllötin et näkee kattoa.Varmasti tuo itse television saanti makkariin turvallisesti ei ole mikään ongelma.
Ainoastaan jos mies ei halua nukkua niin siihen ei televiosiot sitten auta.
Älä pode huonoa omaa tuntoa, minulle vain sanottiin jotta nuku muualla kun kuorsaat ja rohiset ym ym. muutin takka huoneeseen tokaisin kuittina takaisin että meidän pitäisi varmaan asua paritalossa. Tätä on nyt jatkunut pari vuotta ja takaisin en mene samaan vuoteeseen ellei itse osaa pyytää. Seuraava sänky on omassa asunnossa ja nimikyltti yhdelle sukunimelle.
Jos telkkari on se keskeisin ongelma niin siihen ihan varmasti löytyy ratkaisuja. Johdot saa piiloon ja kustannus on aika pieni suhteessa siihen, kuinka ratkaisevasti se muuttaa parisuhdettanne.
Pyytäköön melatoniini-reseptin lääkäriltään..jo rupee uni maistumaan mamman vieressä..
No onneks ei kissa kärähtänyt, kun oli johdot pois seinästä. :) Mutta eipä uskalla enää päälle laittaa telkkua.Ennen tätä ei siis oltu huomattu pureskelu ongelmaa.
Joku seinäratkaisu olis joo hyvä ... johdot piiloon. En vaan oikeen tykkää sähkölaitteista yöllä ... sit kans on kuumuusongelma mihin auttaa tuuletin, mut ei sitäkään voi pitää makkarissa kun kissalla kärähtäis turkki ja mä miettisin millon se syttyy palamaan ... Tosin onneks nykyään telkkareissa on ne aikakatkasu jutut.
Jokatapauksessa toivon, että toinen vihdoinkin ymmärsi yskän, kun en voinut enää muuta kuin itkeä, tuntu vaan niin pahalta. Tai tuntui, että vikaa on mussa.
Aika paljon selittelyn makua: voisihan sitä MUTTA ja SIT KANS ja MUT EI jne.
Onkohan todellinen ongelma kuitenkin jossain muualla, koska todellista ratkaisuhalua en kyllä löydä esittämääsi ongelmaan.
Sinulla taitaa olla eri odotukset suhteesta kuin miehelläsi? Itse olen nainen ja nukuin sohvalla. En yksinkertaisesti tottunut nukkumaan toisen vieressä kun heräsin kymmenen kertaa yössä kun toinen vähänkin liikahti tai krohisi. Meillä tämä pilasi liittomme totaalisesti. Mies kiukutteli asiasta eikä ymmärtänyt omaa kantaani. Olin todella väsynyt kun vielä pari pientä lastakin jotka jo muutenkin herättelivät öisin. Itselläni nukkuminen on todella tärkeää jaksamisen kannalta.
Uusi miehenikään ei ymmärrä asiaa vaikkei pieniä lapsia ole. Saatan hänen mielikseen olla vieressä kunnes nukahtaa ja sitten hipsin sohvalle nukkumaan. En vain saa kunnolla nukutuksi kenenkään vieressä.
Minulle käsittämätön tilanne! Edustanen toista laitaa?
Meillä on aina ollut parivuode jossa muutaman viimeisen kymmenen vuoden ajan tuplatäkki.
Vaimoni ollessa omilla matkoillaanunenkin läpi tuntuu kolkolle kun kukaan ei ole nykimässä tuplaa.
Aamut ovat keljuimpia. Minä herään aina ensin. Yksin herätessäni makuuhuone on tautisen hiljainen koska kukaan ei ole tuhisemassa siinä vieressäni.
Sehän on yksi mukavimmista asioista yhdessä asumisessa, että saa joka yö nukahtaa rakkaansa viereen. Jos olet selvällä suomenkielellä selittänyt miten tärkeä asia sinulle olisi nukkua vierekkäin, ja miehesi ei edes yritä ratkaista asiaa, niin häntä ei vaan kiinnosta tarpeeksi. Voit itse yrittää vaikka mitä, mutta jos miehesi ei viitsi etsiä ratkaisua niin kaikki yrityksesi on turhaa. Millä te ylipäätään ratkaisette suhteessanne mitään ongelmia, jos noinkin yksinkertaisessa asiassa ei päästä molempia tyydyttävään ratkaisuun? Eihän mies voi uniongelmista lopun ikäänsä kärsiä, ei häntä taida oma terveyskään paljoa kiinnostaa. Toivottavasti ette tuohon mitään lapsia ole väsäämässä...
Mikään unilääke ei ole tarkoitettu pysyväksi ratkaisuksi, vaan niitä tulisi käyttää vain tilapäisenä apuna. Valeriaana ja melatoniini ovat miedoimpia ainakin siinä mielessä että sivuoireita niistä ei yleensä tule, ja ovat ns. luonnollisia aineita.
Mitenhän sitä ratkaisee ongelman jos toisen vieressä ei saa nukutuksi? Voi ehkä nukahtaa mutta herää joka liikahteluun? Ei tuollaiseen mielestäni ole ratkaisua vaan pitää nukkua erikseen jotta molemmat saavat unta. Mitä se uneton voi ongelmalle oikeasti tehdä?
Mun mies kuorsaa ja puhisee niin paljon että mitään vaihtoehtoa ei ole kuin nukkua toisessa huoneessa.Kiva matkoillakin syödä unipillereitä.
Sitä ei tajua ennekö sen kokee..
Minä ajattelen, että on hitsin hyvä juttu kun mies kuorsaa - on ainakin elossa siinä vieressä. Huonompi jos kalmona olisi.
Tähän ajatukseen onkin sitten mukavaa nukahtaa:)
Kaipa sä haiset jotenkin oudolle.
En tiedä luetko enää aihettasi, mutta vastaan nyt kuitenkin.
Olen itse ollut 2-3 yötöissä ja muutenkin kun olen yökyöpeli luonteeltani niin nukahtaminen "ihmisten aikoihin" päivähommiin siirryttyäni oli vaikeaa, saati sitten muijan kylkeen kun olin päiväsaikaan tottunut nukkumaan yksinäni.
Kuten sanoin, olen perusluonteeltani yökyöpeli, mutta olen opettanut pakottamalla itseäni ns. normaaliin yörytmiin. Ongelmana on juuri tuo nukahtaminen, vaikka olisin herännyt aamuviideltä ei minua ala nukuttamaan (väsyttämään kyllä) kuin vasta puolenyön jälkeen.
Unilääkkeet ovat addiktoivia ja niillä on sivuvaikutuksia, mutta olen löytänyt pari konstia jotka auttavat minua nukahtamaan aika nopeasti: lukeminen ja podcastien kuuntelu. Sanoit ettei miestäsi kiinnosta lukeminen, mutta podcasteja löytyy aiheesta kuin aiheesta (englanniksi enemmän, mutta paljon niitä on suomalaisiakin) joita voi kuunnella iPodilla, puhelimella, tai mp3-soittimella sängyssä pimeässä. Television katselu ja tietokoneella häärääminen stimuloivat enemmän kuin ne väsyttävät, ja niistä on tottumuksesta vaikea siirtyä perinteisen kirjan lukemiseen, mutta podcastit voisivat olla välietappi. Jos nekin stimuloivat liikaa, niin sitten voi kuunnella äänikirjoja. Mp3-soitin nappikuulokkeilla ei häiritse vieressänukkujaakaan sillä tavoin kuin pauhaava televisio tai tietsikan naputtelu.
Vaikka lukemani perusteella vaikuttaisi kyllä siltä ettei miehelläsi ole todellista mielenkiintoa asiantilan muuttamiseen, jos ei ole vaivautunut kirjaa edes kokeilumielessä raottamaan.
Ei kai aikuisen ihmisen tarvitse olla kiinni toisessa koko ajan, varsinkaan nukkuessa, kerta oli niin ettei toinen saa nukutuksi.
Kai ymmärrätte, että pitkittynyt UNIVAJE VOI JOHTAA KUOLEMAAN?
Ne, jotka valittaa, kun toinen ei nuku vieressä, KOITTAKAA ITSE VALVOA VIIKKO TAI KAKSI, TULKAA SITTEN TAKAISIN TÄNNE NEUVOMAAN.
Ymmärrän hyvin aloittajaa! Meilläkin mies nukkuu sohvalla joka yö. Miljoona kertaa on luvannut tulla sänkyyn, kun rupeaa silmät menemään kiinni telkkarin ääressä, mutta tyhjiksi lupauksiksi ovat jääneet :( Olemme asuneet yhdessä reilun vuoden. Aluksi mies nukkui sängyssä vieressäni, mutta jäätyään työttömäksi jäi sohvalle nukkumaan. Eipä silti, sängyssäni on kyllä tungosta, sillä meillä on neljä koiraa ja kissa. Mutta kyllä minä haluaisin oman rakkaani vieressä nukkua. En usko, että hänen kohdallaan on kyse nukahtamisvaikeuksista. En oikein tiedä mistä on kyse, mutta pahalta tuntuu...
Ymmärrän ap:n miestä, sillä itsellänikin on pahoja nukahtamisvaikeuksia. Siihen liitty ehdollistuminen, että ei pysty nukahtamaan sänkyyn, mutta juurikin vaikka sohvalle tms kun ei yritä nukahtaa. Jos hän yrittäisi nukkua sängyssä, pitäisi olla ehdoton sääntö, että nousee ylös 20 min kuluttua, jos ei ole nukahtanut. Eli ehkä siis joka yö ylös 20 min välein. Muu ei katkaise sitä ehdollistunutta kärsimysreaktiota, jossa pyörii sängyssä ja yrittää nukkua.
Haluaisin itsekin nukkua yksinäni, toivoisin että puoliso ymmärtäisi sen tästä näkökulmasta. Kyse ei ole rakkauden puutteesta tai ettei hän haluaisi olla lähelläsi. Nukkuminen on vaan niin tärkeää, että jos ei pysty, niin elämänhalu katoaa, sairastuu jne tulee tosi pahoja ongelmia. Sen epätoivon syvyyttä ja asian vakavuutta ei voi ymmärtää, ellei itse ole ongelmasta kärsinyt.
Mä itse yleensä potkin naisen toiseen huoneeseen nukkumaan, koska taidan kuorsata ja puhua unissani. Onhan se mukavampaa naisellekin, kun ei tarvitse siinä vieressä kärsiä.