Onko julkisilla työnantajilla olemassa jokin yleinen ja yhtenäinen käytäntö, miten menetellä, kun palomies, poliisi, tmv. menee alikuntoon, niin ettei kelpaa enää töihinsä, muttei kuitenkaan pääse sairauseläkkeelle? Pidetäänkö näitä tapauksia työpaikan maskotteina, potkaistaako ihminen pois palkkalistoilta, ohjataanko uudelleenkoulutukseen, kortistoon vai mitä heille yleensä tehdään?
Itseäni asia koskettaa sikäli, että työnantaja on siirtänyt työpisteeseeni henkilöitä, jotka eivät enää ole voi tehdä omia hommiaan. Nämä tyypit eivät kuitenkaan suostu opettelemaan uusia taitoja, eivätkä tee juuri mitään hyödyllistä, valittavat vain kaikesta kaiken aikaa. Tahtoisivat kuulemma eläkkeelle, mutta eivät ole tarpeeksi sairaita, ja vanhuuseläkkeeseenkin on liki 10 vuotta! Esimies ei saa äijiin mitään eloa, eikä tiedossa ole muutoksia tilanteeseen. Pitääkö itse lähteä, kun ei jaksa leikkiä aikuisten ihmisten päivähoitajaa?
Itseäni asia koskettaa sikäli, että työnantaja on siirtänyt työpisteeseeni henkilöitä, jotka eivät enää ole voi tehdä omia hommiaan. Nämä tyypit eivät kuitenkaan suostu opettelemaan uusia taitoja, eivätkä tee juuri mitään hyödyllistä, valittavat vain kaikesta kaiken aikaa. Tahtoisivat kuulemma eläkkeelle, mutta eivät ole tarpeeksi sairaita, ja vanhuuseläkkeeseenkin on liki 10 vuotta! Esimies ei saa äijiin mitään eloa, eikä tiedossa ole muutoksia tilanteeseen. Pitääkö itse lähteä, kun ei jaksa leikkiä aikuisten ihmisten päivähoitajaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hommia varmasti löytyy, mutta jos ei ole motivaatiota opetella uusia hommia, niin sehän on irtisanomisperuste. Viedään ihminen ensin koulutukseen ja sitten lätkäistään pino paperihommia jotka hänen on tehtävä. Mikäli hän kieltäytyy tai tekee työnsä täysin virheellisesti se on irtisanomisperuste ja bye bye.
Ei voida olettaa että satatuhatta vahaa poliisia pyörittelee peukaloitaa veronmaksajien kustannuksella, kun "ei kiinnosta uudet työt" partiohommien päättyessä.
Julkinen sektori ON hyvin pitkälle täynnä suojatyöpaikkoja. Eli ihmisiä, joilla ei ole työkykyä tai -taitoa. Halusta puhumattakaan.
Muutama ahkera on joukossa aina, mutta suuri osa on lusmuja. Istuvat, kahvittelevat ja sairaslomailevat työksensä. Työnteko todella tehotonta. Julkisella sektorilla on liian vahvat oikeudet työntekijöillä, lusmuakaan ei meinata saada milään pihalle, vaikka hän laiminlöisi työnsä!
Tämä mätä tulisi purkaa ja saneerata julkinen sektori iskukuntoon purkamalla lusmuväen työsopimukset. Nämä palkkasäästöt käytettäisiin veronalennuksiin kunnon kansalaisille
Muutoin tulee noutaja, Suomen talous ei kestä ylisuurta törsäilevää tehotonta julkista sektoria.
Nykytilanne ei ole toimiva. Sen tiedätte jokainen.
Sen verran vaan korjaan käsitystäsi, että vanhoja työntekijöitä täällä paapotaan ja työsuojellaan. Nuorempien pitää paitsi tehdä töitä, myös joustaa ja venyä, että näiden joutomiesten saavutetut edut sekä ansaitsemattomat palkat saadaan maksetuksi. Väärinhän tämmöinen on meno on! Mitä voi tehdä? Onko ihan oikeasti olemassa jokin taho, joka mahtaisi jotain? Nämä kaverit ovat pomojen kanssa hyvää pataa ja ammattiliittokin on vanhojen pierujen asialla, koska useat heistä ovat itse ay-aktiiveja. Että tämmöinen yhtälö.
Vietin koko 90-luvun "iloisessa" pätkätyö-työttömyyskarusellissa. Silloin sain aitionpaikan myös valtion virastoihin ja laitoksiin. Kuvaan kuului, että pätkistä pidettiin yksinkertaisena luuserina, eikä kaikkialla yritettykään pitää piilossa arveluttavia talon tapoja.. Mielestäni pahimmat suojatyöpaikat olivat miesvaltaiset poliisi ja ulosottovirasto. Poliisilla on pulaa rahasta, mutta toisaalta selkeästi ylimääräistä toimistoväkeä sekä "vara-apulais-päällikkökuntaa", joille ei riitä järkevää tekemistä. Ulosottovirastossa työnteko oli vapaaehtoista; keskiverto naistyöntekijä varmaan teki 2-3:n miestyöntekijän hommat. Kukaan ei tuntunut edellyttävän lusmuilta mitään, johtoa ei juuri koskaan näkynyt. Suurisuiset lonkanvetäjät törkeilivät lapsellisesti päivät pitkät!
Pääsääntöisesti on niin, että naiset ja nuoremmat ikäluokat tekevät julkisella sektorilla paljon töitä pikkupalkoilla ja heikoilla ehdoilla. Miehillä on "saavutetut etunsa" etenkin heillä, jotka ovat esimiesasemassa tai ay-väkeä. Silloin työnteko on sivuseikka, tärkeintä on käydä työpaikalla näyttäytymässä ja pitää yhteyttä hyviin veljiin. Kun niitä kuuluisia löysiä on otettu pois, ei näiden laiskanpulskeiden kavereiden oloihin ole puututtu, vaan on entisestään kiristetty heikoimpien asemaa. Mistähän mahtaisi johtua?