Olen "mies joka kulkee omia polkujaan". Aika ajoin erämaa alkaa kutsua. Silloin nosta kaulukset pystyyn, sytytän savukkeen ja lähden ratsastamaan kohti auringonlaskua...
Joitakin naisia tällainen mies kiehtoo mutta pitemmän päälle he eivät kuitenkaan kestä tätä riippumattomuutta ja itsenäisyyttä.
Saatan olla reissussa viikon-pari, ehkä kuukauden... milloin mitenkin. Mukanani on aina uskollinen ystäväni, koira. Kuitenkin tulen yleensä takaisin. Jos en näille reissuille pääse, lähden lopullisesti.
Muuten olen ihan perusukko. Käyn töissä, en ryyppää, en ole väkivaltainen jne. Jotkut naiset haluavat vielä vuosienkin takaa minut takaisin, joten en kai mitenkään huono mies ole. Aikoinaan suhde heidän kanssaan on kuitenkin kaatunut juuri tähän minun riippumattomuuteeni, joten en halua kokeilla uudestaan.
Nainen joka hyväksyy tällaisen "yksinäisen ratsastajan" on minun ihannenaiseni. Valitettavasti sellaista naista ei ole, sen olen saanut monesti todeta.
Joitakin naisia tällainen mies kiehtoo mutta pitemmän päälle he eivät kuitenkaan kestä tätä riippumattomuutta ja itsenäisyyttä.
Saatan olla reissussa viikon-pari, ehkä kuukauden... milloin mitenkin. Mukanani on aina uskollinen ystäväni, koira. Kuitenkin tulen yleensä takaisin. Jos en näille reissuille pääse, lähden lopullisesti.
Muuten olen ihan perusukko. Käyn töissä, en ryyppää, en ole väkivaltainen jne. Jotkut naiset haluavat vielä vuosienkin takaa minut takaisin, joten en kai mitenkään huono mies ole. Aikoinaan suhde heidän kanssaan on kuitenkin kaatunut juuri tähän minun riippumattomuuteeni, joten en halua kokeilla uudestaan.
Nainen joka hyväksyy tällaisen "yksinäisen ratsastajan" on minun ihannenaiseni. Valitettavasti sellaista naista ei ole, sen olen saanut monesti todeta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Onko tuollaisia miehiä? Ihanaa! :D muutaman viikon tauko vain piristää :) ei jaksa samaa naamaa tuijotella päivästä toiseen :D vihaan ihmisiä jotka jäävät lahkeeseen roikkumaan, alkaa ahdistamaan..
että näitä yksinäisiä susia on tosielämässäkin, eikä vaan elokuvissa. Nämä retket eivät tietenkään sisällä viinaa ja vieraita naisia? Aika sinisilmäinen täytyy naisen olla jos ei epäile mitään.
Taidat olla katsellut liikaa vanhoja Marlboro-mainoksia! ;-)
Onko sulla niitä huussin seinissä?
sellainen mies. Ihan normaalia elämää viettää mutta sitten alkaa se kausi. Kävelee rauhattomana, ei nuku ja tuijottaa johonkin kaukaisuuteen. Yhtenä aamuna on kadonnut. Kännykkä on kiinni, ei saa yhteyttä. Töistä soitteleevat ja kyseleevät kun ei ole tullut töihin. Ihme vimma päästä vähäksi aikaa pois. Kukaan ei tiedä missä on ja mitä tekee. Sitten kun tai jos tulee takaisin, ei kommentoi mitään. On kuin ei olisi missään ollutkaan. Sellasta jätkää ei kestä kukaan. Ties vaikka sillä olisi toinen nainen ja ehkä lapsikin jossain muualla ja käy välillä olemassa heidän luonaan.
Mitäs jos muija pyrkii mukaan sinne erämaahan?
Siis auta armias jos olisit ilman mua livistäny sinne tunturiin. Minä tulen mukaan, se on saletti.
Hmm.. olen näköjään saanut jonkinlaista keskustelua aikaiseksi.
Tuo rinkkanainen kertoi jo sen miksi suhteeni eivät kestä. Naisilla on tapana tunkea mukaan ja sanoa että tästälähin samoillaan yhdessä. Asiahan vaan pahenee sillä kun vapautta janoavalta otetaan vapaus pois.
Joku tuossa viistoili Marlboro-miehestä. En omista stetsonia, enkä edes polta Marlboroa vaan toista perinteistä merkkiä. Onko hänellä itsellään kenties Katri Helenan kuva seinällä. Korkokengät, korsetti ja peruukki tietenkin pukevat tätä kyseistä herraa hienosti. Toivotan onnea valitsemallesi tielle. Sori, tuo oli asiatonta..
Oilisin minäkin mielelläni ns. normaali ihminen. Suhteet kestäisi ja töissäkään ei tulisi valitusta outojen poissaolojen takia. En vaan voi mitään sille että välillä ahdistun ja on pakko lähteä, yksin.
Mies joka vaatii vapautta ja tilaa ympärilleen on vaikea pala naiselle.
Vastavuoroisuusperiaatteella toki toimisi. En tosin käsitä miksi sinne tunturiin ei yhdessä voi mennä mutta menkäämme sitten erikseen. Usein se kyllä menee niin että ei ne miehet, tuollaisetkaan, halua toiselle sallia sitä mitä itselle kovasti ollaan vaatimassa.. Mutta keskenkasvuisuutta en jaksa katsella, se siis pidetään mitä on sovittu. Jos olet sellaisen sopimuksen työnantajan kanssa mennyt tekemään että olet tiettyinä aikoina paikalla niin silloin myös olet. Älä tee sellaisia sopimuksia työssä tai yksityiselmässä että kukaan soittelee perään kun et pysty niitä sopimuksia pitämään. Se on sitä aikuisuutta ja vastuunkantoa.
Sorry cowboy, lähtisin mukaan, On vaan astmaattiset keuhkot ja menee henki ahtaalle ainakin tuosta mixistä: rööki, koira ja hevonen. Mites nyt, kun auringonlasku on kaunis? Meneekö sekin hukkaan?
Tädin mies oli juuri tuollainen. Älyttömän hyvä mies mutta vaati itsenäisyyttä. Tunsi monesti olevansa kuin vanki ja halusi pois. Meni yleensä mökilleen parinsadan kilsan päähän. Käsittämättömän kurja rötiskö ikikuusten varjossa. Oikein itikoiden paratiisi. Siellä se ukko körmötti pari viikkoa ja kalasteli. Ei halunnut olla kenenkään kanssa tekemisissä. Sitten kun palasi takaisin, jaksoi taas muutaman kuukauden. Tälläiset miehet ovat kuin jotain muinaisjäänteitä ja eivät meinaa sopeutua tavalliseen elämään. Jos heidän ei anneta olla mitä ovat, lähteevät eivätkä tule takaisin.
Hulluhan sinä olet. Tai persoonallisuushäiriöksi sitä kai nykyään kutsutaan. Joku lapsuuden juttu se on. Liittyy siihen kun pelkäsit menettäväsi vanhempasi ja koit alkukantaista kuoleman pelkoa (ennen lapsetkin kuoli jos vanhemmat kuoli).
Etsi nainen jolla on sama ominaisuus. Voitte sitten vuorotellen painua minne nyt menettekin ja ymmärrätte toisianne. Tuskin on oikein antaa normi ihmisen kärsiä tuosta. Vaikka eipä tuo nyt vaarallinen ominaisuus ole. Ärsyttävä kylläkin ja varmasti vaivaa kun suhteet menee pieleen. Sitten tartuttaa saman taudin lapsiinkin kun hylkää ne siksi aikaa kun täytyy lähteä metsään ulvomaan.
Tuosta ominaisuudesta on lauluja ja filmejä. Jäniksen vuotta ja jänkhien kaipuuta.
Mene psykologille. Terapia parantaa tuon muutamassa vuodessa
Naisia tunnetusti kiinnostavat mongolit...
Nyky-yhteiskunta jotenkin pakottaa miehen "munattomaksi". Pitää sivistyä, ajaa parta ja nysvätä työpaikalla ja kotona. Mitään karskia alkuvoimaista toimintaa ei saa enää harjoittaa. Ehkä tuo on kaipuuta sellaiseen, hyvä. Kyllä nuo seikkailijatkin ovat löytäneet itselleen kotona odottavia naisia, kun itse painuvat etelämantereelle tai Himalajalle.
Minä en tuhlaa elämääni kotona nyhertelyyn. Tykkään kuitenkin jakaa elämykset erämaassa, joten otan mukaani testatun ukkoni, joka selviytyy siellä. En tiedä oisko hauska kulkea yksin.
Mutta jatka samaan malliin! Kyllä sinulla pitää henkireikä olla.
Tuo Lucky Luke ei taida olla mikään poikanen. Kirjoituksesta voi havaita että elämänkokemusta on kertynyt. Hän tietää oman luonteensa ja omat rajoituksensa ja vahvuutensa. Hän myös tietää miten tämä vaikuttaa muihin ihmisiin ja mahdollisiin naissuhteisiin. Siperia on opettanut. Hän tietää miten hänen on hyvä elää, eikä enää ala yrittämään jotain muuta muiden mieliksi. Luulen että hän on melko onnellinen. Kuinka moni meistä pystyy erkanemaan tällälailla valtavirrasta ja nykyajan standarteista? Kenellä on rohkeutta?
Hän ei ehkä koskaan saa loppuelämän kestävää suhdetta mutta haluaako hän edes sitä? Me heikot sanomme: Ennemmin tossun alla kuin taivasalla. Hän on ennemmin taivasalla.
Nostan hattua ja korkealle.
Nähtiin kai tämä heppu viime kesänä? Jossain Perangan lähistöllä Kuusamoon päin mennessä! Piti ajaa hiljaa kun poroja oli tiellä, sit tien laidasta nousi mies hevosella tielle ja autot joutui pysähtymään. Jäi keskelle tietä seisomaan hevosella ja odotti että musta koira tuli perässä. Sit lähti jatkamaan metsään. Tosi ryvettyneen näköinen äijä. Vähän säälitti kun olivat ihan märkiä siis mies koira ja hevonen. Ei varmaan mikään poroisäntä.
Pohdin tässä vain...
että mikäköhän työsi mahtaa olla, jos noin vaihtelevasti voit milloin mihinkin lähteä...?
..."mies joka kulkee omia polkujaan"...
Intissä niitä kutsuttiin karkureiksi.