Jos yritän vihjaista miehelleni jostain asiasta joka vaivaa minua tai johon haluaisin selvyyden niin hän sanoo aina jotain sellaista jota en odota siinä tilanteessa sanottavan. Esimerkki tänään:
Sanoin miehelleni että minusta on todella ärsyttävää ja minua loukkaavaa että hän katselee muita naisia ja heidän takapuoliaan. Johon hän sanoi: jaa, niin se vain on (tai jotain sinne päin) minun täytyy kuulemma vain tottua siihen. Johon sanoin että ei täydy. Sitten ei ole kuulemma kuin yksi vaihtoehto.
Minä odotan rakastamaltani mieheltä tuommoiseen vähän asiallisempaa vastausta (mies on muutenkin asiallinen kaikessa ja ikäistään kypsempi, miksei siis tuommoisessa asiassa?) Olisi ollut kiva jos hän olisi sanonut vaikka esimerkiksi että anteeksi, en ole huomannutkaan. Jos kerran tietää (sanottuani) että se selvästi häiritsee minua. Jos hän sanoisi minulle että häntä häiritsee jokin asia mitä teen niin kyllä minä kaikilla tavoin yrittäisin sen lopettaa, varsinkin jos on kyse tuollaisesta asiasta. Meillä oli pieniä erimielisyyksiä ja mieheni lähti baariin. Seuraavana päivänä hän kertoi että oli soittanut entiselle tyttöystävälleen (olemme olleet yhdessä n. 1,5 vuotta) ja kyseli jostain veloistaan vielä. Ja kyseli "kuulumisia" Kuitenkin hän oli poistanut exän soitettujen numeroiden listalta, koska ei halunnut että minä tietäisin puhelusta. Sanoin hänelle tästäkin, että se häiritsee minua että soittelee exälleen vielä yli vuoden jälkeen ja kyselee kuulumisia yms...En tiedä puhelusta sen enempää... Tämäkin keskustelu loppui siihen, ja se jäi häiritsemään minua. Rakastan miestäni todella paljon ja minusta on TODELLA kamalaa kun hän käyttäytyy välillä niin kuin ei rakastaisi minua ollenkaan, tai haluaisi minulle tahallaan huonon mielen. Minulla on välillä todella huono mieli tämän asian takia. Jos miehelle sanoo asiasta niin ei hän suhtaudu siihen vakavasti. Nyt olemme "selvittäneet" aiemman riitamme mutta silti tuntuu kuin jokin asia olisi selvittämättä. Baari-illasta hän ei edes sanonut minulle, lähti vain ja illalla minulla oli todella kamala olla kun en ollut ihan varma että missä hän on. Lisäksi hän sanoi minusta todella rumasti riidellessämme joka tuntuu todella pahalta. Kaikkein eniten minua ärsyttää se ettei hän "osaa" pyytää mistään tekemisistään anteeksi. Jos sillä yhdellä sanalla saa toisen mielen taas hyväksi niin mitä vaikeata siinä on? Jos hän sanoo jotain mitä ei tarkoita niin ei hän korjaa sanojaan. Rakastan häntä tosi paljon ja muuten hän on täydellinen minulle mutta nuo edellä mainitut asiat välillä vähän harmittavat ja yleensä ne ovat syynä riitoihimmekin. Tai ainakin niihin riitoihin jotka alkavat minusta. Välillä olisi tosi ihanaa jos mieskin tulisi halaamaan tai haluaisi antaa vaikka suukon. Tai antaisi yleensäkkin hellyyttä. Välillä minusta tuntuu että minussa on jotain vikaa, ehkä onkin. Ehkä en ole hänen mielestään hänelle se oikea ja hän koittaa yhteisen lapsen takia olla tässä suhteessa. En tiedä että miten saisin mieheni ymmärtämään että rakastan häntä paljon ja en halua että suhteemme on tällaista. Mitäköhän mahdan tehdä väärin? Tuntuu välillä pahalta olla aina se joka haluaa sen suukon tai se joka tulee hellimään ja halaamaan. Yhdessä vaiheessa sanoin miehlleni että tästä lähin minä en ole se joka sen ainoastaan tekee. Noh, eipä sitä kamalasti tehty pariin kuukauteen. Mieheni ei sanonut rakastavansa minua pariin kuukauteen. Joka ilta sängyssä odotin että hän sanoisi sen mutta ei. Noh empä minäkään sitten sanonut. Yksi ilta sitten sanoin kun tuntui niin pahalta olla sanomatta sitä niin pitkään aikaan. Kiva kirjoittaa omista tunteistaan kun ei niistä kerran voi jutellakkaan. Pitäisi varmaan mennä juttelemaan omista asioista jollekkin. Mutta en tykkää jutella kasvotusten ventovieraalle asioistani ja tutullekkaan niitä ei ole kovin kiva selitellä.Tämä paikka on hyvä näiden tunteiden purkamiseen. Kiitos jos jaksoit lukea =)
Sanoin miehelleni että minusta on todella ärsyttävää ja minua loukkaavaa että hän katselee muita naisia ja heidän takapuoliaan. Johon hän sanoi: jaa, niin se vain on (tai jotain sinne päin) minun täytyy kuulemma vain tottua siihen. Johon sanoin että ei täydy. Sitten ei ole kuulemma kuin yksi vaihtoehto.
Minä odotan rakastamaltani mieheltä tuommoiseen vähän asiallisempaa vastausta (mies on muutenkin asiallinen kaikessa ja ikäistään kypsempi, miksei siis tuommoisessa asiassa?) Olisi ollut kiva jos hän olisi sanonut vaikka esimerkiksi että anteeksi, en ole huomannutkaan. Jos kerran tietää (sanottuani) että se selvästi häiritsee minua. Jos hän sanoisi minulle että häntä häiritsee jokin asia mitä teen niin kyllä minä kaikilla tavoin yrittäisin sen lopettaa, varsinkin jos on kyse tuollaisesta asiasta. Meillä oli pieniä erimielisyyksiä ja mieheni lähti baariin. Seuraavana päivänä hän kertoi että oli soittanut entiselle tyttöystävälleen (olemme olleet yhdessä n. 1,5 vuotta) ja kyseli jostain veloistaan vielä. Ja kyseli "kuulumisia" Kuitenkin hän oli poistanut exän soitettujen numeroiden listalta, koska ei halunnut että minä tietäisin puhelusta. Sanoin hänelle tästäkin, että se häiritsee minua että soittelee exälleen vielä yli vuoden jälkeen ja kyselee kuulumisia yms...En tiedä puhelusta sen enempää... Tämäkin keskustelu loppui siihen, ja se jäi häiritsemään minua. Rakastan miestäni todella paljon ja minusta on TODELLA kamalaa kun hän käyttäytyy välillä niin kuin ei rakastaisi minua ollenkaan, tai haluaisi minulle tahallaan huonon mielen. Minulla on välillä todella huono mieli tämän asian takia. Jos miehelle sanoo asiasta niin ei hän suhtaudu siihen vakavasti. Nyt olemme "selvittäneet" aiemman riitamme mutta silti tuntuu kuin jokin asia olisi selvittämättä. Baari-illasta hän ei edes sanonut minulle, lähti vain ja illalla minulla oli todella kamala olla kun en ollut ihan varma että missä hän on. Lisäksi hän sanoi minusta todella rumasti riidellessämme joka tuntuu todella pahalta. Kaikkein eniten minua ärsyttää se ettei hän "osaa" pyytää mistään tekemisistään anteeksi. Jos sillä yhdellä sanalla saa toisen mielen taas hyväksi niin mitä vaikeata siinä on? Jos hän sanoo jotain mitä ei tarkoita niin ei hän korjaa sanojaan. Rakastan häntä tosi paljon ja muuten hän on täydellinen minulle mutta nuo edellä mainitut asiat välillä vähän harmittavat ja yleensä ne ovat syynä riitoihimmekin. Tai ainakin niihin riitoihin jotka alkavat minusta. Välillä olisi tosi ihanaa jos mieskin tulisi halaamaan tai haluaisi antaa vaikka suukon. Tai antaisi yleensäkkin hellyyttä. Välillä minusta tuntuu että minussa on jotain vikaa, ehkä onkin. Ehkä en ole hänen mielestään hänelle se oikea ja hän koittaa yhteisen lapsen takia olla tässä suhteessa. En tiedä että miten saisin mieheni ymmärtämään että rakastan häntä paljon ja en halua että suhteemme on tällaista. Mitäköhän mahdan tehdä väärin? Tuntuu välillä pahalta olla aina se joka haluaa sen suukon tai se joka tulee hellimään ja halaamaan. Yhdessä vaiheessa sanoin miehlleni että tästä lähin minä en ole se joka sen ainoastaan tekee. Noh, eipä sitä kamalasti tehty pariin kuukauteen. Mieheni ei sanonut rakastavansa minua pariin kuukauteen. Joka ilta sängyssä odotin että hän sanoisi sen mutta ei. Noh empä minäkään sitten sanonut. Yksi ilta sitten sanoin kun tuntui niin pahalta olla sanomatta sitä niin pitkään aikaan. Kiva kirjoittaa omista tunteistaan kun ei niistä kerran voi jutellakkaan. Pitäisi varmaan mennä juttelemaan omista asioista jollekkin. Mutta en tykkää jutella kasvotusten ventovieraalle asioistani ja tutullekkaan niitä ei ole kovin kiva selitellä.Tämä paikka on hyvä näiden tunteiden purkamiseen. Kiitos jos jaksoit lukea =)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei...
Me naiset kuulemma ajattelemme liikaa, sanoi yksi mies.
Me epäilemme kaikkee, sanoi toinen. :o
Parisuhteessa tarttis jaksaa ja kyetä juttelemaan asioista jankkaamatta, syyttelemättä....kuunnellen toista....
joo, pitäis jutella mukavistakin asioista, mikä on hyvin eikä aina malliin "kun mulla on niin paha mieli" ja "sinä pahoitit sillä ja sillä mieleni" ja "minua harmittaa tässä meidän suhteessa se ja se"...eli nainen aukaisee suunsa silloin kun on valittamista, liikaakin analysoi jota taas miehet eivät tee ja silloin tulee sellainen olo että mies suhtautuu kevyesti itselle vaikeisiin ja raskaisiin asioihin. Nainenhan on päässään pähkännyt jotain asiaa viikko tolkulla ja kun saa puristettua sen vihdoin ulos nainen on "kliimaksissa" asiansa kanssa ja miehelle taas aihe on ihan uusi. Ei pitäisi niin hirveesti rankistaa elämäänsä, eivät miehetkään niin tee, täytyis saada muitakin asioita nuppiin kuin oman parisuhteen jatkuva punnitseminen...
väkivaltaa tollottaa toisten perseitä vaikka toinen huomaa myös uskottomuus on henkistä väkivaltaa!
Piti nimittäin meloa vastavirtaan sitä jokea, jonka juuri itkit. Siis tiedossa on miehen näkökulma asiaan, niin tylyltä kun se voi kuulostaakin.
Kaikki miehet katselevat muita naisia, vaikka olisivat kuinka hyvässä parisuhteessa. Sellaiseen puuttuminen tai sen kieltäminen tuntuu miehestä yhtä käsittämättömältä kuin se, jos hän kieltäisi sinua katselemasta kauniita kukkasia tienvarressa. En yhtään ihmettelisi, jos miestäsi ärsyttäisi tuollainen pikkuasioihin puuttuminen.
Samoin voit unohtaa tuon tyttöystävälle soittelun. Ei ihme, jos miehesi poistaa numeron puhelimestasi, jos HÄN TIETÄÄ, että sinä tulet tarkastamaan puhelimen! Etkö luota häneen laisinkaan? Minä ahdistuisin tuollaisessa suhteessa ja alkaisin vakavasti harkita sitä "aidan toista puolta".
Neuvoni siis on: Jätä turha kyttääminen ja anna hänelle tilaa hengittää. Kiintymyksesi osoitat parhaiten näyttämällä hänelle, että välität hänestä, et olemalla pikkuasioista mustasukkainen.
Perse homma, mitä tossa sit tekis...
Oot kyllä ihan oikealla asialla kun kerrot, että sinua häiritsee kun kän katselee toisia naisia ja vaadit vähän hellää huomiotakin. Vika ei ole sinussa.
Täytyy kyllä sanoa, että vähän tästä tulee sellanen kuva, että mies haikailee olla muiden naisten kanssa. En tiedä kuinka vanhoja olette ja onko miehellä paljon kokemuksia muista naisista, mutta yleensä tollaset ajatukset käy päässä niin miehillä, jollei kokemuksia ole "tarpeeksi".
huonossa suhteessa on turha roikkua.
oletko miettinyt miksi rakastat miestäsi?rakastatko häntä oikeasti vai oletko vain riippuvainen hänestä?
epäiletkö että hänellä voi olla jotain tekeillä x:n kanssa?
itse suuttuisin todella,jos mieheni katseli muita naisia ja hän tajuaa sen itsekkin ,että se olisi tosi loukkaavaa.enhän minäkään mainitse hyvännäköisistä miehistä miehelleni tai katso toisia miehiä sillä silmällä.
olisi mielenkiintoista tietää minkä ikäisiä te olette?
Minä olen kohta 20 ja mieheni on 21. Kyllä kaikki varmasti vähän "tuijottavat" muita, minäkin, mutta ei sitä mielestäni pidä tehdä niin että kumppani näkee, kääntää oikein päätä. Olen luullut että olen riippuvainenkin hänestä mutta parina iltana kun hän on ollut poissa niin olen tajunnut että ihan hyvin minulla yksinänikin menisi jos erottaisiin. En ole ollut yksinäni 14 ikävuoden jälkeen päivääkään. Aiemmin minulla oli vähän pidempi suhde (4v).
Rakastan miestäni enkä halua erota vaan olla hänen kanssaan. Tehdä kaikkea samaa kuin tähänkin saakka. Kaipaan vain enemmän hellyyttä yms... Haluan että minulle näytetään että minua rakastetaan. Ainahan sen voi sanoa ajattelemati sen tarkemmin mutta näyttäminen voi olla vaikeata jollei oikeasti rakasta. Alussa mieheni järjesti minulle kerran ruusukylvyn ja minusta se oli todella suloista. Enää ei sellaisesta ole tietoakaan..... Ihanaahan se olisi jos mies olisi tuollainen useamminkin kuin kerran..