Sillä on aika suuri merkitys jos pääsee saman tien jatkamaan yliopistoon ja vieläpä oikealle alalle. Muutama välivuosi ja on tipahtanut täysin kaveriporukan ulkopuolelle. Viimein sisäänpäästessäkään ei ole odotettavissa enää mitään kun kaikki ovat yhtäkkiä ihan vieraita kun ovat niin paljon nuorempia.
Pääsitkö siihen kouluun mihin halusit?
Opiskelemaan
6112
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
En päässy, mut haen niin kauan, että ne kyllästyy muhun ja ottaa opiskelemaan. Meanwhile, luen tietysti pääsykoekirjat 100x läpi.
Sä olet kyl viel normi-ikäinen hakemaan...
Luulis, että noilla on jotkut ikäkiintiöt? Että ottaa vanhempia opiskelijoita tietyn määrän ja ois sillä tavoin helpompi päästä sisään?
Ainakin AMK-haussa on aikuisille omat..
amkssa voi olla mitään vaan. ainakin epävirallisesti kun on niitä haastatteluja niin voi hyvin karsia sopimattomat. yliopistossa kirjan lukee ja vastaa kokeeseen ja se on siinä.
Amk haun aikuislinja tarkoittaa siis työn ohessa monimuotokouluttautumista. Siihen voi hakea pohjakoulutuksella ja työpaikalla nuorikin ihminen.
Nuorisopuoli on täysipäiväinen, siihen voi hakea ihan vaikka keski-ikäinen jos tarvitsee/haluaa kouluttautua täyspäiväisesti. Eli ei se varsinaisesti ikään liity, kyllä koulutuksiin aina otetaan päteviä ehdokkaita monipuolisesti. Tietenkin on aloja, missä iästä on huomattavaa hyötyä. Nuoruudesta nyt varsinaisesti ei ole hyötyä missään, paitsi semmoisissa äärialoissa, missä pitää olla pitkään todella kovassa fyysisessä kunnossa. Nuorilla tosin tarkoitan tässä kohtaa alle 40-vuotiaita, että sen 20 vuotta ainakin jaksaa painaa vielä.
Ja valtion kannalta, kun teoriassa saadaan "pidempiä työuria". (jos saa töitä) Mutta käytännössä, ikä tuo hyvin pitkälle pelkkää etua ja hyötyä.
Ikäkiintiöitä tai mitään kiintiöitä, ainoat kiintiöt mitkä helpottaa on ruotsinkielisten opintolinjat. Kiintiöt siis on muuten suhteutettu hakijamäärään jne. ja siis ei sinne epäpäteviä oteta, kyllä ne pisteet pitää saada. Et sä pääse minnekään aikuislinjallekaan ilman sopivuutta ja usein sinne ei montaa otetakaan, yhden musiikkisuuntauksen linjalle otettiin 10 nuorisopuolelle ja vain yksi aikuispuolelle: ei ollut päteviä ehdokkaita aikuisiksi enempää. Ei se siis siinä mielessä helpota. Mutta joillekin aloille saatetaan tosiaan katsoa, että ikä tuo kokemusta ja siitä on hyötyä. Usein myös sitä työkokemusta on kertynyt enemmän ja siitäkin saattaa pisteitä saada.
Ruotsinkielisille taas on ihan omia opiskelulinjoja, joihin siis hakijamäärät tietenkin ovat paljon, paljon pienempiä, määrärahat yhtä suuria (tai suhteessa siis jopa suurempia) ja oppilaita... no, niitä otetaan yhtä paljon. Eli suhteessa on paljon helpompi päästä ruotsinkieliselle linjalle, ja suosittelenkin, jos on kaksikielinen, niin kannattaa vaan hakea sinne ruotsinkieliselle puolelle!
AP:lle...
Mitä noihin välivuosiin tulee, niin ei kukaan mistään tipahda ellei jättäydy itse perse homeessa sohvalle makaamaan! Töitä voi hakea, kursseja käydä, lisäopintoja, ja ties vaikka mitä, kyllä elämässä pysyy kiinni, kun vaan tekee. Ja vaikkei saisi töitäkään. Jos taas on oikeita kavereita, niin niihin voi pitää yhteyttä ihan vaikkei samaa koulua kävisi tai ihan sama elämäntilanne olisi. Moni tekee nykyään parikin "uraa". On ensin eri töissä 20-30 ja sitten hankkii uuden uran ja toisen elämän 30-40 välillä. Eikä tipu yhtään mistään, nähty on. "Normi-ikä" ja muu sellainen sonta on keksimällä keksittyä. Kukaan ei voi toisen elämää määritellä ja ihminen voi opiskella kaiken ikää.
Lisäksi, se eri ikäisyys voi olla rikkaus! Itselläni on aina ollut kaikenikäisiä tuttavia ja kavereita, ja niin se on tässä maailmassa: suurin osa on eri ikäisiä kun sinä. Jos aina kavereitten pitää olla vaan saman ikäisiä, on tiedossa köyhä elämä. On hyvä olla nuorempia ja vanhempia kavereita, niin niitä on maailmalla ja työelämässäkin.
Sääli, että nykyään ylidiagnosoidaan nuoret sairaiksi ja tyrkytetään lääkkeitä ja eläkettä, kun pitäisi tehdä kestäviä ratkaisuja, diagnosoida terveiksi ja antaa potkua perseelle (ainakin 80% tapauksista). Nuorista tehdään uhreja, vaikkei kukaan täällä ole helppoa elämää luvannutkaan. On sairasta että meillä on muka niin paljon sairaita nuoria, vaikka vaan normaalista elämästä on kyse. Toisaalta, siinä kun lääketeollisuus rikastuu masennuslääkkeillä, ei tule töitä, ei tekemistä, ei elämää... Ai, ai.
Ikä tuo oikeasti pelkkää etua, kokemusta, varmuutta ja kaikkea hyvää. No, muutama ryppy nyt saattaa tulla, mutta sitä tajuaa vaan, että siliä naama ei paljon eteenpäin pöki, jos sen varaan laskee, on pettymyksiä tiedossa. Hyvä vaan että siitäkin pääsee eroon ja voi alkaa elää elämäänsä hieman toisten kun pinta-arvojen varassa ;)
Uskokaa vaan, toiveitaan ja unelmiaan voi toteuttaa, vaikkei ihan ensimmäiset nuoruuden haaveet toteudukaan ja joskus unelmiin on monia teitä. Myös niitä pidempiä.
Onnea uusiin hakuihin sinulle kanasutra, ole sinnikäs ja jaksamisia pänttäämiseen! Toivottavasti ensi vuonna pääset!
Kyllä pääsin, olisin myös päässyt kahteen "varavaihtoehtonakin" olleeseen paikkaan.
Eipä minulla ollut muita tuttuja/kavereita tuossa uudessa koulussa kuin yksi inttikaveri, joten melko yhdentekevää se kyllä oli minä vuonna sinne oikein olisin päässyt sisään.