Onko teidän kumppanillanne edellisestä suhteesta lapsia? Miten suhtaudutte heihin? Minä olen seurustellut poikaystäväni kanssa reilut 3 vuotta, muutimme parin kuukauden seurustelun jälkeen saman katon alle. Hänellä on edellisestä suhteestaan 5 vuotias poika, joka on välillä hyvinkin raivostuttava. Ehkä ilkeästi sanottu, vaikka lapsista pidänkin. Lapsi on meillä joka toinen vkl ja minä yritän mahdollisimman paljon olla poissa kotoa silloin, esim. kaverin luona kahvilla tai ostoksilla tms. Olenko kauhea ihminen kun en mielellään vietä enempää aikaa "lapsipuoleni" kanssa kuin on pakko? Lapsi on hyvin uhmakas ja sitä kun komentaa, vastaukseksi tulee jotain näsäviisasta ja kauheaa vastaan väittämistä. On kyllä viikonloppuja milloin hän on oikein ihana esim. kehuu minua kauniiksi ja ihanaksi ja tottelee yms. Mutta kun on vaikea vkl milloin ei muuta osaa kuin väittää vastaan ja riehua ja huutaa niin olen mielelläni poissa kotoa. Poikaystävälläni on myös aika lyhyt pinna lapsen suhteen, joten lapsi käyttää varmasti hyväkseen sitä ja lopputulos on kunnon sota. Tuntuu että poikaystäväni v'älillä loukkaantuu minulle jos lähden "karkuun" kun poika tulee. Mutta ajattelen, että kun hän ei ole minun lapseni niin minun ei ole mikään pakko tai ei ole velvollisuus olla hänen kanssaan. Pojan isovanhemmat ovat vielä sellaisia jotka eivät komenna ja antavat melkein kaiken periksi, niin minusta on inhottava seurata sitä niin jättäydyn mielelläni sieltäkin pois.
Lapsipuoli ja minä
tällästä
2189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joka toinen viikonloppu ei kuulosta pahalta, tilanne voisi olla jopa että poika olisi joka toisen VIIKON teillä. Tilanteessa johon olet tietoisesti ryhtynyt, ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin kestää tai lähteä. Ei kyllä kuulosta ihan hirveältä, 5 vuotiaat, ja lapset yleensäkin voi olla raivostuttavia.
Jos olette olleet jo yli 3 vuotta yhdessä ja ajattelet teillä olevan yhteinen tulevaisuus, niin kyllä minä ottaisin enemmän vastuuta lapsesta. Vietä pari yhteistä kahdenkeskistä kivaa hetkeä pojan kanssa, ja katso mihinkä se johtaa? Eikö olisi kiva olla se henkilö jonka luo poika oikein "odottaisi" tulemista? Ei ihme että miehesi on loukkantunut.
Isovanhempia tuskin kannattaa neuvoa, varsinkaan kun kyseessä ei ole oma lapsesi. Voithan myös miettiä miten tulevaisuudessa kestät omien mahdollisten lapsiesi mummolavierailut... Haluaisitko heitä komennettavan ihan tuon tuosta? Mummot ja ukit usein ei kohtele lastenlapsia samalla tavalla kuin aikoinaan omia lapsiaan ja se on tietyissä puitteissa normaalia...
Minä olen seurustellut nyt mieheni kanssa 5kk , yhdessä ollaan asuttu 3kk ja kihloissa ollaan oltu 2kk.
Miehelläni on edellisestä suhteesta 3 lasta ja kaikki 3 ovat olleet aivan ihania alusta asti minua kohtaan. Aluksi pelkäsin miten lapset ottavat minut vastaan, kun mieheni on kuitenkin yli 10-vuotta sitten seurustellut lasten äidin kanssa, mutta hyvin ottivat lapset minut vastaan.